Missä voima ja lepo?

Suoritus- ja kokemuskristillisyydessä korostetaan uudestisyntymiseen liittyvää voimaa ja sitä, miten annetaan lepo. Käsitteiden sisään on ympätty kokonainen teologia. Entä sitten, jos uskoon tullut ei koekaan voimaa eikä saa lepoa? Monasti menee niin, että loputkin voimat ehtyvät ja sielussa möyrii kalvava levottomuus ja syyllisyys.

"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä."

-92 käännös kääntää voima -sanan oikeudeksi, mikä vastaa alkutekstiä. Oikeus kuuluu juridiikkaan, mutta voima sellaiseen, joka saadaan. Asioilla on eroa kuin yöllä ja päivällä. Se tarkoittaa myös sitä, ettei uskoontulo noudata helluntailaista käsitystä uudestisyntymisestä. Usko tulee kuulemisesta ja mitä tähän lisätään, se ei ole Raamatun mukaista.

Entä sitten, kun uskoon tullut ei saa lepoa, jonka Jeesus lupaa antaa?

“Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.”

Lepo on käännös kreikan sanasta anapauo, jota käytetään Septugintassa jatkuvasta sapatinlevosta. Puhumalla Vt:n esikuvista käsin Jeesus antaa sanoilleen laajemman ulottuvuuden.

Rauhan julistus: “Nostakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä olen lempeä ja nöyrä sydämeltä ja te löydätte (jatkuvan) sapatinlevon sielullenne.”

Ensimmäinen huomio on se, että sapatinlepo pitää löytää. Ei sitä anneta ylhäältä. Sapatinlevon aikana juutalainen ei saanut tehdä mitään työtä, sillä hänen oli levättävä Jumalan täydellisessä työssä. Sapatin rikkomisesta rangaistiin kuolemalla. Sapatinlepo Kristuksessa tarkoittaa lepoa Jumalan täydellisesti loppuun tekemässä työssä.

Heprealaiskirje levosta:

"Niinpä sapatinlepo on voimassa Jumalan kansalle. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on myös päässyt lepoon teoistaan, kuten Jumala omistaan."

Lepo omista teoista, ei tulevaisuudessa, vaan tässä ja nyt, on vapautta myös sisimmän vaatimuksista, jotka kokee Jumalan tahdoksi, etenkin suorituskristillisyydessä, jossa painetta lisätään Raamatun jakeilla.

Kun Jeesus kehottaa pääsemään lepoon, niin hän jatkaa: "Ottakaa minun ikeeni päällenne..."

Ikeen tarkoitus on johtaa kotiin. Samalla ies estää luisumisen niin lain alaisuuden orjuuteen kuin toiseen äärimmäisyyteen, nikolaiittojen tekoihin (Ilm.2:14-15).

Nikolaiittojen oppi ja teot ovat unohtuneet, mutta viitteitä niistä löytyy apostolien kirjeistä.

Missä esiintyy erityisen paljon nikolaiittojen tekoja, jotka mahdollistaa nikolaiittojen oppi? Nikolaiitat eivät ota Jeesuksen iestä, joka on Kristuksen laki.

.

9 kommenttia

  • Ari Pasanen sanoo:

    Mikä erottaa uudestisyntyneen ja syntymättömän, se että uudestisyntyneellä on Jeesuksen parantama sydän.

    Jeesus selkeästi Sanoo että pahat teot tulee sydämestä:

    18 Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. 19 Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset. 20 Nämä ihmisen saastuttavat;(Matt.15)

    Uudestisyntyneellä on Jumalan laki ja Jumalan rakkaus sydämessään eli nyt tuleekin sydämen halu rakastaa lähimmäistä ja elää Jumalan lain mukaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Tapio osuu nyt Kristinuskon ytimeen.

    Ollaan aina vaarallisella tiellä, kun vesikaste ja Henki kaste erotetaan erillisiksi tapahtumiksi. Raamatussa ne ovat sidottu yhteen ja samaan tapahtumaan. (joka ei synny “Vedestä ja Hengestä” ei voi päästä sisälle. Se on kasteen tärkein merkitys) Ei siis ole erillistä kastetta veteen ja henkeen. On vain veteen ja Henkeen kastaminen. (Näin siis Raamattu alkutekstin mukaan opettaa)

    Ajatus ns. henki kasteesta on syntynyt hurmahenkien vaikutuksesta juuri kokemus keskeisen hengellisyyden yhteydessä luultavaimmin Amerikan maalla, eli ei historialliseti kovinkaan kauan sitten. Tästä on seurannut paljon hajaannusta Kristikunnassa.

    Pahin eksytys alkaa siitä, kun ei Luoteta Jumalaan, vaan vaaditaan ihmiseltä veden ja Hengen kautta saadun kasteen lisäksi erillistä ns henki kastetta.

    Jos joku saa Hengellisen ja voimakkaan kääntymiskokemuksen, (esim. kielillä puhumisen lahjan) niin tuota on ruvettu kutsumaan ohi Raamatun uudelleensyntymäksi, joka on on jotain muuta kuin Kristukseen kastaminen.

    Kun Jeesus puhui uudelleensyntymän (tai ylhäältä syntymisestä) ja sen välttämättömyydestä, niin Jeesus puhui Juutalaiselle oppineelle, (Nikodeemus) joka tunsi kasteen syntien anteeksi saamiseksi (joka toimitettiin Juutalaisten menojen mukaan yhä uudelleen tavan mukaan)

    Jeesus puhui yhdestä ainoasta uudesta syntymästä, joka tehdään kasteessa Hänen nimeensä, joka on kertakaikkinen anteeksiannon Uhri syntien edestä.

    Tämä siis tarkoittaa sitä, että ihminen kastetaan Kristukseen yhden kerran ja se riittää kaikkeen jumalisuuteen. Kun ihminen uskoo, niin tämä kaste on “Vala” Jumalan puolelta tehtynä. Tämän perusteella Jumalan lupaukset pysyvät voimassa uskon kautta Kristukseen.

    Jumalan voima on se, että me uskomme Jumalan Pojan sovituksen myös omalle kohdallemme. Lepo on sitä, että olemme päässeet lepoo omista töistämme ja näin siirtyneet kuolleista töistä eläviin töihin, jotka ovat Jumalassa tehty.

    Kristuksessa elävä ihminen ei elä enää lain ja rangaistuksen alla, vaan hän on Vapaa sanan kaikissa muodoisissa. Ihminen on saanut Armoa Armon päälle.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      “Termiä “uudestisyntyminen” on käytetty ja käytetään hyvin monessa eri merkityksessä.”

      Kyllä. Mutta mikäli mennään sanatarkasti, niin Ut ei kerro uudestisyntymisestä, vaan jälleensyntymisestä. Itse ratkaisin ongelman päätelmällä, että jälleen tarkoittaa sama asiaa kuin uudelleen. Pitäydyin perinteessä. En tiedä olenko tehnyt syntiä?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Termiä “uudestisyntyminen” on käytetty ja käytetään hyvin monessa eri merkityksessä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Uudestisyntyminen on Jumalan hengen saamista, MOT.

      Mielenkiintoista kuinka opetuslasten kasteesta ei mainittu ollenkaan, kastettiinko heidät siis?

      Otaksun että Jeesus heidät kastoi, mutta miksi sitä ei mainita?

      Sitten tulee se kuinka opetuslapset saivat Pyhän Hengen eli syntyivät Jumalan hengestä, tämä oli tärkeä tapahtuma jolloin vasta heidän ymmärrys avautui eli he alkoivat todella “kuulemaan” Jeesusta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Pasanen: “Mielenkiintoista kuinka opetuslasten kasteesta ei mainittu ollenkaan, kastettiinko heidät siis? Otaksun että Jeesus heidät kastoi, mutta miksi sitä ei mainita?”

      “vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa”

      “Jeesus sanoi hänelle: “Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki.”

      Miten opetuslapset olivat kylpeneet, kun heitä ei ainakaan Jeesus ollut kastanut? He olivat kylpeneet sanassa ollessaan Jeesuksen seurassa. Eivät siis olleet vedellä kastetut, koska ei vesikastetta sanota kylpemiseksi. Ehkä joku heistä oli kastettu Johanneksen vesikasteella.

      Sanan kuuleminen riittää Jaakobin mukaan siinä, missä opetuslasten kylpeminen.

      “Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.”

      Korneliuksen perhekunta “jälleensyntyi” sanasta. Vesikaste oli sen jälkeen pelkkä muodollisuus, joka ei ole voinut tuoda mitään lisää. Sama pätee edelleen. kun se kerran on kerrottu tapa, jolla pakanat liitettiin Kristuksen ruumiiseen. Vesikaste on hyvän omantunnon pyyntö.

      Lisäksi tapahtumien erilaisuus todistaa, ettei Jumala ole sidottu kaavoihin, vaan yllättää aina uudella, kuten Pietarin, jonka lupaus helluntaina sai uuden tulkinnan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Tapio Tuomaala nythän vallan MURSKAAT vauvakasteen, kaiken mitä siihen luterilaisuudessa liitetään, mainitset tuon “hyvän omantunnon pyytämisen”, sitä ei kyllä taida vauva tehdä?

      Ohitat selkeästi sen että uskoa on juuri tehdä mitä Jumala Sanoo eli siten mitä Jeesus Sanoo.

      Kaiken alku on “tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”, sen jälkeen kyllä tulee kasteelle meno.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      “Tapio Tuomaala nythän vallan MURSKAAT vauvakasteen, kaiken mitä siihen luterilaisuudessa liitetään, mainitset tuon “hyvän omantunnon pyytämisen”, sitä ei kyllä taida vauva tehdä?”

      Kun perhekunnat kastettiin, on myös kastettu vauvat ja lapset. Vanhemmilta se on hyvän omantunnon pyyntö lapsilleen. Vauvakasteen merkitys on sama kuin aikuisten vesikasteen. Eikö kysymys ole Pyhän Hengen kasteesta, jonka esikuva vesikaste on? Tuuli puhaltaa, missä tahtoo. Ei siis kuulu ihmisille vetää vesikasteeta johtopäätöksiä, ikään kuin tietäisi, missä tuuli puhaltaa ja miten.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Sapatinlepo liittyy sikäli voimaan, että Jumala ei tee ihmisestä voimakasta siten kuin maailma voiman käsittää, vaan heikoksi, vajaaksi, kuolleeksi. Kun on heikko ja vailla mitään inhimillistä voimaa, silloin on pakko levätä kaikesta työstä, joka vaatii voimaa. “Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.”

    “Ja hän sanoi minulle: “Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.”

    Paavalia rasitti ruoskimisten ja pahoinpitelyjen lisäksi jokin krooninen sairaus:

    “Seuraavana päivänä laskimme Siidoniin. Ja Julius kohteli Paavalia ystävällisesti ja salli hänen mennä ystäviensä luo hoitoa saamaan.”

    Saviastia saattaa olla hyvinkin rikkinäinen, joten miksi apostolia ei parannettu fyysisestä vaivasta? Elämä olisi ollut siltä osin helpompaa.

    Nykykarismaattiset suuret julistajat ovat niin olemukseltaan kuin sanomaltaan lähes apostolin vastakohtia. Ehkä siksi he menestyvät. Maailma rakastaa ihmisen ulkokuorta ja voimaa, jota kutsutaan karismaattisuudeksi. Mooses ja Paavali eivät olleet karismaattisia. Esikuvien perusteella Jumala ei näyttäisi käyttävän karismaattisia ihmisiä, siis sitä, mitä ihmiset toivovat näkevänsä Jumalan valittuina.

    Jesaja: “Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.”

    Ne, jotka haluavat nähdä Jeesuksen kiiltokuvana, pitävät jakeita profetiana ristiinnaulitsemista. Teksti ei tue näkemystä. Oliko myös Jeesuksella jokin krooninen sairaus tai ulkoinen poikkeama, joka teki hänestä kipujen miehen ja sairauden tuttavan?

    Ilmoita asiaton kommentti