Missä on lähetys?

 

Kävelin aamulla kohti Kirkkojen maailmanneuvoston 10:nnen yleiskokouksen kokouspaikkaa Busanissa, Etelä-Koreassa. Vastaani kadulla tuli korvakuulokkeita pitävä korealainen nuori mies. Menossa luultavasti kouluun, ajattelin.

Mitä kristinusko hänelle merkitsee? Mitä eroa on hänellä ja minulla?

Kirkkojen maailmanneuvoston uuden lähetysasiakirjan – Yhdessä kohti elämää: lähetys ja evankelioiminen muuttuvassa maailmassa – mukaan Jumalan Henki on toiminnassa kaikkialla maailmassa, sielläkin, missä kristillistä kirkkoa ei ole. Etelä-Koreassa noin 25 % maan väestöstä on kristittyjä.

 

Mahtoiko tuo nuori mies tietää mitään evankeliumista? Oliko hän kenties korealainen kristitty? En tiedä, Kohtaaminen oli lyhyt ja ohikiitävä. Olisinpa pysähtynyt kysymään asiaa häneltä?

 

Kirkkojen maailmanneuvoston uusi lähetysasiakirja esiteltiin tänä aamuna jäsenkirkkojen edustajille yleiskokouksen ensimmäisessä teematäysistunnossa. Edellisestä olikin jo aikaa: se julkaistiin vuonna 1982.

Olen iloinen siitä, että lähetys sai näin yleiskokouksessa paalupaikan, mikä osoittaa sen merkitystä ja keskeisyyttä.

Asiakirja sai innostuneen vastaanoton. Uuden lähetysasiakirjan mukaan lähetys tapahtuu kaikkialta kaikkialle, mutta ennen kaikkea sen suunta on syrjääntyneiden ja syrjäytettyjen parista kohti niitä, joilla on valta ja voima.

Tätä ei saa lukea niin, että lähetyksen suunta olisi pelkästään etelän ja idän kirkkojen parista – jotka ovat jo vuosikausia olleet kristinuskon painopistealueita – kohti pohjoisen ja lännen kirkkoja.

On se sitäkin, mutta syrjäytyneiden ryhmiä voi olla missä tahansa, kaikissa yhteiskunnissa ja kaikissa maissa. Jossain mielessä jokainen meistä on jollain tavalla sekä syrjäytynyt että vallan ja voiman edustaja.

Itselleni tuli tämä ajatus nähdessäni korealaisten kristittyjen sitoutumisen ja innon käydessämme vierailulla Soulissa ja yhdessä presbyteeriseurakunnassa. En ole nähnyt Suomessa mitään vastaavaa.

Kuinkahan monelle meistä tuli sama tunne kuin itselleni, että länsimaisen kristillisyyden näkökulmasta ”kristinuskon – ja sitä kautta lähetyksen – juna meni jo”?

Tämä yksi presbyteeriseurakunta oli yksinään lähettänyt maailmalle 119 päätoimista lähetystyöntekijää. Koko Etelä-Koreasta on lähtenyt n. 24 000 lähetystyöntekijää Korean rajojen ulkopuolelle, mikä tekee siitä maailman toiseksi suurimman lähetystyöntekijöitä lähettävän valtion, USA:n jälkeen.

 

Kirkkojen maailmanneuvoston uusi lähetysasiakirja edustaa vahvasti Henki-keskeistä teologiaa. Se on sen keskeinen vahvuus, ja se liitetään Jumalan lähetykseen, missio Dei.

Meillä luterilaisilla kolmas uskonkappale, joka puhuu Pyhästä Hengestä, on joskus jäänyt vähemmälle huomiolle kuin toinen uskonkappale, joka puhuu Jeesuksesta Herranamme ja Vapahtajanamme. Uusi lähetysasiakirja keikauttaa tämän asetelman päälaelleen ja puhuu Hengestä, hengistä ja hengellisyydestä, mutta Kristuksesta ei kovin monta mainintaa löydy.

Itse pidän tätä asiakirjan yhtenä heikkoutena. Luterilaisesta näkökulmasta tarkasteltuna paremmin tasapainotettu kolminaisuusopillinen ulottuvuus olisi mahdollistanut myös ristinteologian ja vanhurskauttamisopin esiintuomisen, ainakin meille luterilaisille niin tärkeät teemat.

 

Asiakirja haastaa meitä jokaista tarkastelemaan omaa ajatteluamme, omaa hengellisyyttämme ja omaa käsitystämme lähetyksestä. Pidän sitä tärkeänä puheenvuorona ekumeenisen lähetysliikkeen taholta, ja sillä tulee olemaan merkitystä lähivuosina sekä kotimaisessa että kansainvälisessä keskustelussa. Nimittäin, mikäli sama julkaisutahti jatkuu, seuraava Kirkkojen maailmanneuvoston lähetysasiakirja julkaistaan vuonna 2042!

 

Risto Jukko on Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja, joka on mukana asiantuntijana kokouksessa.

 

    • Sukupuolitauteja taistellaan parhaiten pitäytymällä miehen ja naisen välisen avioliiton sisäisessä yhdynnässä. Kondomeilla poistetaan ihmisiä. Afrikan tapauksessa varsinkin köyhiä. Joten en kaipaa kortsuautomaatteja, enkä usko että niitä tuleekaan Vatikaaniin. Paavimme hoitaa köyhiä, ei poista niitä.

Kirjoittaja