Mistä ateistit on tehty? - Ateismin harhat (7. osa)

Tämä on viimeinen osa moniosaisessa ateismia käsittelevässä blogisarjassani. Tässä blogissa esitän lyhyesti omat (toki minua viisaampien kirjoituksiin tukeutuvat) arvioni siitä, miksi ihminen päätyy ateismin kaltaiseen, traagiseen ja näköalattomaan maailmankatsomukseen. - Juuri nyt elän sen verran kiireistä aikaa, ettei tässä blogissa ole vielä kommentointimahdollisuutta. - Kiitän kuitenkin jo nyt sitä neljänumeroista joukkoa lukijoita, jotka ovat näitä blogeja seuranneet. - Kun kalenterissani löytyy vähän enemmän aikaa, pyrin järjestämään keskustelumahdollisuuden erityisesti tähän blogisarjaan varatussa palauteblogissa...

Ateistiksi ei synnytä.

Viimeaikaiset tutkimustulokset näyttäisivät viittaavan siihen, että usko Jumalaan ei ole ensisijaisesti seurausta uskonnollisesta kasvatuksesta vaan lapsen oman kognitiivisen järjestelmän rakenteesta ja toimintatavasta. Lapsen kognitiivisiin järjestelmiin on sisäänrakennettu taipumus omaksua tietynlaisia käsityksiä Jumalasta (Barrett & Richert 2003; Richert & Barrett 2006). Deborah Kelemenin mukaan lapset ovat ”intuitiivisia teistejä” (2004). Paul Bloom (2007) väittää, että lapsen kehitystä koskevan tosiasia-aineiston valossa näyttää siltä, että ”uskonto on luonnollista”. Tämä lapsen luontainen usko Jumalaan ilmenee useilla eri alueilla. Ensinnäkin lapset luonnostaan uskovat, että Jumala on luonut maailman. Lasten luomisuskon pohjana on vakaumus, että kaikki luonnossa on suunnittelun tulosta. Kelemen (2004) tekee yhteenvedon brittiläisiä ja amerikkalaisia lapsia koskevasta tutkimuksesta, joka osoittaa lapsilla olevan voimakas taipumus nähdä luonnollinen maailma tarkoituksenmukaisesti järjestyneenä.

http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?page_id=442

Mikä sitten saa osan ihmisistä kääntymään ateistiksi?

Tämä on vaikea kysymys, ja esitän siihen oman teoriani. - Näkemykseni mukaan ateisti ei yleensä tunne kristinuskon todellista olemusta. Ateisti voi toki omata hyvin paljon informaatiota, jopa teologisen koulutuksen. Tästä huolimatta hän ei ole pohjimmiltaan oivaltanut missä kristinuskossa on syvimmiltään kysymys.

  1. Kysymys – Raamatun luonne

Moni ateisti kompastuu Raamatun äärellä. - Maailmassa on monia uskonnollisia kirjoituksia. - Miksi juuri Raamattu olisi ainutlaatuinen?

Tämä blogi ei riitä vastaamaan tähän kysymykseen kovin laajasti, mutta vastaan yhden lapsuuden uskostaan ateismiin harhautuneen esimerkillä. - On syytä huomata, että alla esitelty henkilö laati väärinymmärrystensä pohjalta ateistisen kirjan, joka on toiminut sittemmin monien vapaa-ajattelijoiden ja uskonnon vastustajien keskeisenä tukipylväänä.

Uskonnolliselta taustaltaan kveekarikristitty Kersey Graves ei ollut käynyt paljon kouluja. Hän oli kuitenkin innokas yksityisajattelija. Jossakin elämänsä vaiheessa hän sai käsiinsä brittiläisen uskonnonhistorioitsija Godfrey Higginsin teoksen Anacalyptis. - Higgins loi aikanaan villin teorian, että kaikki uskonnot edustavat pohjimmiltaan samaa totuutta. Tämän väitteensä perusteeksi hän yhdisteli mielivaltaisesti eri aikakausilta periytyviä myyttejä (vastoin nykyaikaisen lähdekritiikin periaatteita). Higgins oli esim. vakuuttunut, että neitseestäsyntyminen/Jumalan syntyminen ihmiseksi on löydettävissä kaikista uskonnoista. - Sittemmin on toki ymmärretty, että Higginsin käsitys eri uskontojen lukemattomista neitseestäsyntyneistä vapahtajista perustui astrologisiin kuvitelmiin. Siitä puuttui lähteiden kriittinen arvioiminen, joten johtopäätöksiä tehtiin esim. myöhemmistä Intian uskonnollisuuden lähteistä, joissa näkyy jo kristinuskon vaikutus. Lähteitä myös ajoitetaan ratkaisevalla tavalla väärin.

Kersey Gravesin kannalta tämä virheellinen ”tiede” oli kuitenkin kohtalokasta. Hän teki nimittäin lukemansa sekavuuden perusteella sen johtopäätöksen, että kaikki uskonnot yhtälailla ovat vain ihmismielen keksintöä. Gravesin virheellisestä tiedosta johdetun päätelmän vaikutushistoria ulottuu hyvin laajalle. Moni suomalainen ateisti muistaa professori V.T. Aaltosen kirjan Miksi en ole kristitty. - Myös tuo kirja nojaa Gravesin virheeseen. - Lisäksi saman virheen kaikuja on kuultavissa omien liberaaliteologiemme kirjoituksissa, joissa torjutaan Jeesuksen syntymän ainutlaatuisuus (näin tehdään valitettavasti esim. Wille Riekkisen kirjassa Pieni kirja Jeesuksesta).

Näistä teemoista voi lukea tarkemmin Timo Eskolan kirjasta Ateismin sietämätön keveys. Uuden testamentin professori Graig A. Evans on puolestaan kirjoittanut kristinuskon luotettavimman lähdemateriaalin teemasta kokonaisen kirjan, jonka nimi on Jeesus-huijaus paljastuu. - Kyseisen kirjan nimi haastaa lukijansa selvittämään kuka oikeastaan huijasi ja ketä. Kertovatko luotettavimmat lähteet, että Jeesuksella oli lapsi Magdalan Marian kanssa? Oliko Jeesus mystikko, tai ehkä jopa gnostilainen? Teeskentelikö hän kuollutta ja livahti salaa ulos pyhästä maasta? Onko jossakin salaliitto, joka pyrkii kätkemään totuuden? Jne. - Professori Graig A. Evans osoittaa kurinalaisen akateemikon vakuuttavuudella, että klassisen kristinuskon taustalla ovat varhaisimmat lähteet, jotka todistavat vakuuttavasti kristinuskon uskottavuuden ja ainutlaatuisuuden puolesta.

  1. Kysymys – Historiallisen kristinuskon ja armon suhde

Edellä kuvaamani virhe heijastui kristilliseen teologiaan dramaattisella tavalla. - Se ei nimittäin ollut pelkästään kveekarimaallikko Kersey Gravesin ongelma. Uskontotieteen vertaileva tutkimus näytti aluksi tuottavan pelottavia tuloksia. Kuten edellä jo kuvasin, lähteitä ja niiden ikää ei heti osattu arvioida. Siksi myöhempiä muissa uskonnoissa esiintyviä, mutta kristinuskosta  vaikutteita saaneita tekstejä, arveltiin laajemminkin todisteiksi vieraiden uskontojen vaikutuksesta kristinuskoon... jopa niin, että kristinuskon keskeiset opinkappaleet olisivat lainatavaraa muilta! - Sen seurauksena (ehkä säikähtäneinä) muutamat vaikutusvaltaiset teologit irroittivat historiallisuuden ja uskon kielen toisistaan (toimivat eksistentialistisesti). Esim. Rudolf Bultmann halusi säilyttää armon idean, vaikkei enää pitänytkään kristinuskon historiallista puolta olennaisena. - Jeesuksen ei enää tarvinnut olla historiallisesti sellainen, mitä Uusi testamentti hänen todisti olevan...

Moni ateisti vastustaa viimeiseen asti älyllistä epärehellisyyttä. Edellä kuvatun kaltainen eksistentialismi on älyllistä epärehellisyyttä pahimmillaan! - Kristinusko todella loppuu, jos Jeesuksen luut löydetään! Armon ja armollisuuden idea voi olla toki kaunis yritys pelastaa kristinusko, mutta tyhjä lupaus synnyttää aina lopulta pettymyksen. - On toki kaunis idea luvata minulle esim. asuntovelka anteeksi. Pelkkä idea ei kuitenkaan vielä paljon lämmitä. Lupaukset pitää aina lunastaa. - Kristinusko ilman histroriallista uskottavuutta on kuin lupaus ilman sen lunastamista. Siksi em. kaltaisen liberaaaliteologian yritys pelastaa kristinusko pelkän idean tasolla ei riitä. Kristinusko ei voi piiloutua ja paeta vain ihmisen mielikuvitukselliseksi kokemukseksi (kuten eräät Bultmannin kaltaiset liberaaliprotestanttiset eksistentialistit virheellisesti yrittivät)!

Meidän kaikkien, ei siis pelkästään ateistien, kannalta hyvä uutinen on siinä, että Uuden testamentin käsikirjoitukset ovat kaikista varhaisimmat ja uskottavimmat dokumentit ylösnousseesta Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta. Niille ei löydy aidosti mitään tämän todistusvoiman turhentavaa vastamateriaalia muista uskonnoista, eikä myöskään kristinuskosta harhautuneista lahkoista.

Jeesuksen Kristuksen historiallinen ylösnousemus ei lunasta ainoastaan Jumalan armolupausta syntien anteeksiantamisesta (vastausta ihmiskunnan moraaliseen ongelmaan).  Jeesuksen Kristuksen historiallinen ylösnousemus on myös tae siitä, että Raamatun sana on uskottava (Kts. 1Kor.15:12-20). Ylösnousemus lunastaa lupauksen Jumalan itseilmoituksesta (Kts. esim. Ps.12:6). Uuden testamentin sanoma lepää elämällään ja kuolemallaan siitä todistaneen (vainoissa koetellun) varhaisen seurakunnan varassa. Se on myös keskeisiltä osiltaan varhaisin ja luotettavin kuvaus näistä asioista (tuossa ajassa ja paikassa).

 

  1. Kysymys - Synnin oikea ymmärtäminen

Timo Eskola (Ateismin sietämätön keveys) haastaa kaikki ateistit pohtimaan suhdettaan Nietzscheen. Eskola huomioi, että Nietzschelle kristinusko on loukkaus, koska sen opetus synnistä loukkaa ihmisen itsenäisyyttä. Nietzsche ei halua olla teoistaan vastuussa Jumalalle. Siksi hän pelkistää kristillisen syntikäsityksen yritykseen hallita ihmisiä (vallanhaluun). - Tämä on luonnollisesti virheellinen tulkinta kristinuskosta.

Nietzche oli luterilaisen papin poika. Emme voi muuta kuin arvella, millaisista kokemuksista hänen kapinansa ja pelkistyksensä kumpuaa. - Varmaa on kuitenkin se, että kristillinen syntikäsitys tarkoittaa jotakin aivan muuta kuin vain keinoa hallita ihmisiä. Raamattu opettaa, että jokaisella ihmisellä on taipumus itsekkyyteen, itsekeskeisyyteen, itsepetokseen jne. Raamatun kuvaus ei jätä pappeja ja uskonnollisia johtajia tämän arkirealistisen asian ulkopuolelle. - Itse asiassa koko Uuden testamentin kuvaus sisältää vahvan viestin uskonnollista valtaorientoituneisuutta vastaan. Synnin ja pahuuden ongelmasta ei pääse eroon sillä nietzscheläisellä tekosyyllä, että joku pappi, isä- tai äitihahmo käyttää asemaansa mahdollisesti väärälläkin tavalla lastensa itsenäistymisen estämiseen.

Kristillinen opetus ihmisen lankeemuksesta ja siitä seuraavasta universaalista taipumuksesta syntiin ei oleta myöskään ihmisyyteen liittyvän kauneuden, havaintokyvyn, emotionaalisuuden ja älykkyyden totaalista tuhoutumista. - Syntisyytemme näkyy pikemminkin siinä, ettemme käytä näitä hienoja lahjojamme enää kestävällä tavalla yhteistä hyvää palvellen. Tämä on (kristillistä) realismia, jonka havaitsemiseksi ei tarvitse muuta kuin seurata uutisia (tai miettiä hetki omaa toimintaansa aviopuolisona).

Uskallan väittää, että ateismin kiihkeä pyrkimys torjua kristinusko perustuu keskeisiltä osiltaan kristillisen uskon väärinymmärtämiseen. Varmasti siihen sekoittuu myös henkilökohtaista loukkaantumista meihin kristittyihin. - Toivon etten ole antanut siihen itse kovin paljon aihetta näiden blogieni kautta. Toivon ja rukoilen myös, että nämä blogini voivat auttaa niitä, jotka vilpittömästi etsivät totuutta ja Jumalaa.

Haluan päättää tämän blogisarjan nöyrään psalmirukoukseen:

Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa. Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.” (Ps.69:6-7)