Mistä positiivisuutta?

Keskitalven poikkeukselliset säät yhdessä negatiivisten uutisten kanssa vetävät monen mielen apeaksi.

Miksi maailma pyörii negatiivisuuden voimalla? Tätä kysyi Sari Valto YLE 1:n radio-ohjelmassaan tänään. Miksei positiivisuuden?

Uhkapuhe vaikuttaa ihmisessä olevaan muinaiseen metsästäjä-keräilijään, joka haluaa valmistautua erilaisiin uhkiin ja vaaroihin. Positiivisuuspuhe taas voi vaikuttaa kepeältä pinnallisuudelta tai todellisen maailman kieltämiseltä.
_ _ _

Ne puolueet, jotka nostavat esiin parannusta vaativia asioita tai epäkohtia, tuntuvat olevan asialinjalla ja siksi uskottavia. Yleensä epäkohdat nostetaan esille ennen vaaleja.

Vaalien jälkeen voi olla kiusaus, ainakin hallituksessa, pitää nykytilannetta hyvänä, samalla kun oppositio korostaa erilaisia uhkia kuten matalaa syntyvyyttä, työntekijöiden loppumista, huoltosuhteen vinoutumista, kestävyysvajetta, kuntien ja valtion velkaantumista sekä riittämättömiä toimia ilmastonmuutoksen rajoittamisessa.

Positiivista huomiota ovat tuoneet hallituksen ministerien nuori ikä ja sukupuoli. Tämä ei kuitenkaan kanna kauas. Sari Valton radio-ohjelmassa politiikantutkija Johanna Vuorelma muistuttaa siitä, että hallituksen tehtävät ja haasteet ovat samat, olivatpa ministerit vanhoja miehiä tai nuoria naisia. Positiivisuutta on luvassa silloin, kun hallitus ja eduskunta onnistuvat voittamaan tulevaisuutta uhkaavat haasteet.

__ _ _

Jotkut elämäntaito-oppaat tai henkilöstövalmentajat hokivat takavuosina Lasi on puoliksi täynnä -kliseetä tai vakuuttivat, että kun sanot peilin edessä ”Olen loistava” - alat myös itse uskoa siihen ja saat itseluottamusta.

Myös isommissa asioissa ja jopa valtioiden tasolla itsepetos voi mennä täydestä, kun sitä toistellaan riittävästi. Nyt toistellaan, että ympäristöystävällinen kasvu lisää hyvinvointia ja vaurautta. Ovatko jatkuva talouden kasvu ja luonnonvarojen kulutus koskaan ympäristöystävällistä? Voivatko silloin vauraus ja hyvinvointikaan olla ajan oloon totta?

_ _ _

Vanhan testamentin profeetat Jeremia ja Hesekiel moittivat vääriä profeettoja, jotka ovat luvanneet pettävää rauhaa:

”He kaikki, pienimmästä suurimpaan, hankkivat väärää voittoa. Niin profeetat kuin papitkin pettävät kansaa. Huolettomasti he parantelevat minun kansani vammoja. He sanovat: ”Nyt on rauha, kaikki hyvin!” vaikka rauhaa ei ole.” (Jer 6:13-14).

”He ovat johtaneet minun kansani harhaan. He ovat vakuuttaneet. ”Rauha” vaikka rauhaa ei ole.” (Hes 13:10).

_ _ _

Pitkästä aikaa pysäyttävintä luettavaa minulle oli toimittaja Katja Marteliuksen Viikon lopuksi -kolumni Hesarissa (19.1.). Hän lähtee liikkeelle Australian tulihelvetistä, pää painuksissa palaneessa metsässä istuvasta koalasta ja rannoille huuhtoutuneista, kärventyneistä linnuista. ”Mitä olemme tehneet?” Kysyvät järkyttyneet Washington Postin lukijat.

Martelius vastaa: ”Kaadoimme maapallon vehreät puut. Söimme eläimet, joita kasvatamme ruuaksemme epäinhimillisissä oloissa. Muilta veimme parhaamme mukaan elintilan ja ravinnon. Valtasimme koneillamme meret, maan ja taivaan. Kaivoimme fossiiliset polttoaineet haudastaan maan uumenista ja poltimme ne ilmakehään. Nyt jotain on mennyt rikki.”

...Maapallo on ainoa, mitä meillä on, ja kun hetkemme tulee, lakoamme sen pintaa vasten kuin kuiva ruoho, jota tuuli pörröttää. Missä on kaikkivoipaisuutemme sillä hetkellä, missä yhdistelmärahastot ja muu joutavuus. Emme lopulta ole sen kummempia kuin puolikas mato, joka jäi räkättirastaalta syömättä.

Monet uskovat, että täällä saa tehdä mitä vain, joko siksi, ettei taivasta ole olemassa, tai siksi, että se on. Mutta entä, jos maapallo onkin se luvattu maa, ja entä jos paratiisi tapahtuu meille nyt. Ja nyt. Ja nyt.”

_ _ _

Sari Valto kertoi ohjelmansa aluksi esimerkin jonkun positiiviseksi kokemasta uutisesta: Maan kaltainen eksoplaneetta on löydetty. Sinne siis, kun on ensin kulutettu tämä maapallo loppuun! Paitsi että tuo planeetta voi olla elämälle kelpaamaton ja purjehtii avaruudessa 100 valovuoden päässä - siis matkan, jonka valo kulkee sadassa vuodessa.

Maapallon etäisyys auringosta, massa, painovoima, magneettikenttä, lämpötila, ilmakehä, vesi ovat kaikki optimaalisia elämälle. Todennäköisyys, että samat optimit vallitsevat jollain satunnaisella eksoplaneetalla on häviävän pieni. Maapallo on suuri Jumalan luomistyön ihme ja lahja. Siksi siitä on pidettävä kiinni. Tässä on todellinen perusta positiivisuudelle ja toivolle.

_ _ _

Minua painaa välillä se, että kirjoitan usein raskaista asioista ja negatiivisella kärjellä. Mutta eikö niin, että armon saamista edeltää synnin tunto ja katumus:

”Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.

Hän tietää meidän alkumme, muistaa, että olemme maan tomua. Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne. Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.

...Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa täytätte. Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan. Ylistä Herraa, minun sieluni!"(Ps 103:13-17, 21-22).

13 kommenttia

  • Reino Suni sanoo:

    Positiivisuutta saa yksinkertaisesti kun ymmärtää Jeesuksenkin korostaman lähimmäisen rakkauden merkityksen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Mitään hätääei ole jos muistaa muistaa eräitä etteerikerjäläisiä, joiden motto luonnotuhoutumisestaon, että se on: “Vaarallinen vihreä valhe” .

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Aarnio sanoo:

    Kiitos blogista. Murheellista täyttä asiaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Ei oikein meinaa pysyä nahoisaan kun alkaa syvemmin käsittää täydellistä syntisyyttäni ja samaan aikaan täydellistä pyhyyttäni, jonka Jeesus on minulle lahjoittanut. Mikä voisi tuottaa suurempaa iloa? Täydellinen syntisyyteni tulee jatkuvasti ja päivittäin eteeni. Samassa hetkessä mielen täyttää valtava ilo siitä, että Vapahtajani lahjoittaa minulle armonsa ja rauhansa. Herra kehotti iloitsemaan siitä, että nimet on kirjoitettu elämänkirjassa. Miten onkaan mahdollista, että koko oman täydellisen turmeltuneisuuteni tajuaminen voi saada aikaan heti taivaallisen ilon ja riemun. Hulluilta mitä voi ajatella ja siksi ihmeellisen ilon lähde.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Nuoret naiset katsovat eteenpäin, vanhat miehet taaksepäin. Nuoret naiset yrittävät tehdä vaikeitakin päätöksiä esimerkiksi luonnonsuojelun nimissä, vanhat miehet pitävät kiinni saavutetuista eduista, eivätkä luopuisi mistään. Sillä luopumisen ajat ovat edessä. Ahneus saa palkkansa.

    Mieluummin puhuisin toivosta, kuin positiivisuudesta. Kaiken maailman positiivisuuskauppiaat ovat pilanneet sanan merkityksen. Säteilevästi hymyilevä ihminen voi olla sisimmässään onneton. Hymy on vain naamio. Eikä toivoa ole (ellei sitä tee). Positiivisuus on petos tässä maailmanajassa. Realismi on parempi vaihtoehto.

    Hesekiel toimi Babyloniassa Israelin kansan maanpakolaisuuden aikana. Hän perusti ensimmäisen juutalaisyhteisön ja auttoi kansaansa sopeutumaan epävarmaan tulevaisuuteen. Hän opetti kansalle, että Jumalaa voi palvella myös Erets Israelin ulkopuolella. Lauseiden irrottaminen kokonaisuudesta antaa väärän kuvan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Kiitos Charlotta kommentista. On siis hyvä, että alle 35-vuotiaita naisia on nyt hallituksessa päättämässsä tulevaisuudesta. Mitä tulee VT:n profeettojen moitteisiin väärän rauhan levittäjiä kohtaan, on tämä varmaankin sovellettavissa eri aikoihin ja myös tähän päivään?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Kiitos jälleen (toivottavasti kaikissa) ajatuksia herättävästä blogista.

    Kuvailit hyvin Telluksen olosuhteita: ”Maapallon etäisyys auringosta, massa, painovoima, magneettikenttä, lämpötila, ilmakehä, vesi ovat kaikki optimaalisia elämälle.” Ja looginen johtopäätöksesi on: ”Maapallo on suuri Jumalan luomistyön ihme ja lahja.”

    Kuulin hyvän rinnastuksen tälle meidän onnelliselle tilanteellemme, joka menee seuraavasti.

    Olettakaamme, että postiluukustamme tipahtaa suuri ruskea kirjekuori täynnä 500€ seteleitä. Mikä on reaktiomme? Muitta mutkitta tuhlaamaan rahoja? Vai tuleeko mieleen, että onko tämä ihan minulle tarkoitettu? Kuka on ollut näin antelias ja hyvä minua kohtaan? Seuraava tunne voisi sitten olla kiitollisuus lahjoittajaa kohtaan, syntyy vastarakkaus.

    Roomalaiskirjeen alkulukua on täällä usein siteerattu, mutta nyt tulee sitaatti hiukan eri kohdasta: ”Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua.”(Ro1:20)

    Me olemme Ihmiskuntana käyttäneet meille lahjoitettuja resursseja varsin holtittomasti. Niitä kutsutaan luonnonvaroiksi, itsestäänsevyyksiksi, eikä ymmärretä niiden olevan Luojan meille antamia lahjoja. Monilla vuokraisännillä on tapana häätää kelvottomat vuokralaiset pois ja etsiä paremmat tilalle. Olisikohan tuolla Yläkerran Isännällä ihan samansuuntaiset aikeet?(Ps37:34)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    En kadehdi julistajaa joka voidakseen lohduttaa kansaansa , voi tehdä sen totuudellisesti vain ymmärtämällä ja huomioimalla sitä uhkaavat vaarat ,oli ne sitten itsepetosta, ahneudesta elinympäristön tuhoamista tai toinen toisillemme aiheuttamaa kärsimystä.

    Myönteisyys kehotuksen taustalla on lohduttamisen ja toivon ylläpitämisen ajatus. Mutta eikö todellinen , jotain merkitsevä positiivisuus lähde päättäväisestä asenteesta , siitä että vaikka kaikki olisi h…..tiin menossa niin teemme sittenkin velvollisuutemme jota rakkaus kanssaihmisiimme motivoi. Ja jos ei rakkaus niin velvollisuus , joka pohjautuu totuudelliseen analyysiin olemisen tilasta , riittää pitkälle.

    Jatkuvan kasvun evankeliumi vetoaa mielihyvän mahdollisuuden jatkuvaan ylläpitämiseen. Tämä näkemys on suuri valhe. Mielummin kivulias totuus kun sokerivaahtoinen valhe.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Kiitos Markku hyvästä kommentista. Näin minäkin näen toivon. Jatketaan eteenpäin, tehdään kukin oma osamme, rakastetaan lähimmäistä ja turvaudutaan Jumalaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Pitää olla kasvun evankeliumi eikä kaskun , vaikka jatkuvan kasvun haave onkin kasku.. Sorry

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Suositut elokuvat alkavat usein siitä, että tyttö tapaa ihanan pojan ja he rakastuvat. Elokuvan loppuosa kertoo vain siitä miten asia selitetään sen pojan vaimolle. Olisipa hauska joskus päästä näkemään elokuva, joka kertoisi onnellisesta avioliitosta. Ilman syrjähyppyjä. Katsomossa olisi todennäköisesti paljon tyhjää tilaa. Kummallista. Monet haluaisivat kestävän ja onnellisen liiton, mutta se miten siihen pääsee ei sitten enää jaksa kiinnostaa.

    Ihmettelen sitäkin miksi noita uutisia haluan aina kuitenkin katsoa. Jo pelkästään nämä kirkon uutiset on nykyisin tosi masentavia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Ilo on, kun saa ensimmäisen polkupyörän, iloa piisaa, kun ostaa ensimmäisen auton, ja iloa on kun löytää hyvän ystävän, mutta aina vain ihminen etsii uutta ilon lähdettä, kunnes, jos hyvin käy, löytää ihminen sen Kristuksen kautta Jumalasta. Ei tarvitse ihmisen enää silloin etsiä iloa ja rauhaa, ei tarvitse etsiä kultaa, joka on vain harhaa, ei peltoa, joka leivän antaa ja kerran katoaa.

    ”Suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. 1.Tim.6:6-9

    Tuota Paavalin mainitsemaa ”suurta voittoa”, eivät kovinkaan monet maailmassa enää tavoittele, sillä rahasta on tullut jumala, jota kaikki tavoittelevat suuresta pieneen. Maailmassa on menossa sellainen paha meininki…

    Ilmoita asiaton kommentti