Mitä ihmettä tässä tapahtui?

Uskon elämä ei ole vain sitä, että uskoo ihmeisiin ja ajattelee Jumalan olevan niiden vaikuttajana. Uskovan koko elämä on yhtä suurta ihmettä ja uskova elää ihmeessä. Joten yksittäinen ihme ei uskovan elämässä ole oikeastaan mikään ihme. Kaikki kun joka tapauksessa tulee uskovan elämään Jumalan kädestä. Joten kaikki on sitä samaa suurta ihmettä. Joskus sattumalta uskova saattaa havahtua tajuamaan missä todellisuudessa hän elää.

Rukoilimme miesten leirillä yhden vaikeassa tilanteessa olevan kaverin puolesta, jota kukaan meistä ei kyennyt tiedoillamme auttamaan. Asia jäi usean esirukoilijan sydämelle. Minun tehtävänäni leirillä oli järjestää talkooporukat ja ohjata tehtävänannot. Toisena leiripäivänä oli läheisellä kirkonkylällä yksi talkoo tehtävä, johon muista ryhmistä piti saada koottua miehet. Tarvitsin siihen kolme miestä, itseni lisäksi. Kolmesta ryhmästä otin yhden. Paitsi yhdestä oli tulossa kaksi. Toinen heistä oli jo liikaa. Sopivat siinä kumpi tulee ja tulija oli sattumalta se kaveri josta mainitsin edellä. Yksi lähti kuskiksi ja eläkkeellä oleva lähetti tunsi sattumalta kohteen lähellä yhden perheen, jonka vanhemmat piti olla silloin lähetyskentällä ja ajatteli mennä tapaamaan perheen aikuisia lapsia. Saadakseen tietää milloin vanhemmat palaavat kotiin.

Matkalla sattumalta satuin kysymään oliko kaikilla hanskat. Lähetiltä puuttui. Kuski kysyi mennäänkö K -vai S – kauppaan ostamaan hansikkaat. Sanoin sattumalta, että’ K. Kassalla lähetti tapasi siinä sen pariskunnan, joiden piti olla siellä jossakin. Sattumalta olivatkin siinä samalla kassalla. Liike oli kuitenkin niin iso, että sieltä käytävien välistä ei olisi ketään löytänyt, jolleivat tavanneet sattumalta juuri siinä. Perhe kutsui meidät kaikki kahville, kunhan homma olisi saatu tehtyä. Siinä kahvipöydässä tuo alussa mainitsemani kaverin vaikea asia tuli myös esiin. Silloin tuon perheenpää toi esiin oman huippuosaamisensa juuri sillä alalla ja sanoi juuri ne ratkaisevat sanat, joita kaverimme oli kaivannut. Näin esirukouksiimme tuli sattumalta vastaus täysin yllättävältä taholta. Tähän kertomukseen minulla on tuon kaverin lupa.

Laskeskelin ,että näitä sattumia, joiden täytyi tapahtua juuri oikeaan aikaan oli lopulta kymmeniä, jotta lopputulos oli tuo.
Tuosta tuli silloin mieleen se sana että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa. Näin tapahtuu jokaisen uskovan elämässä jatkuvasti, mutta sitä ei vain muista, eikä yleensä huomaa mitään ihmettä. Joskus vain uskovan silmät ikään kuin avataan ja pääsee hetkeksi tajuamaan millaisen ihmeellisen todellisuuden keskellä oikeasti elää.

Oikeastaan isämeidän rukous saa tuon perusteella aivan uuden ulottuvuuden.

  1. Ihmeitä on kahta tai oikeastaan kolmea lajia. Ihmeeksi emme tosin yleensä noteeraa ns. luonnonlakeja. Nehän ovat perimmältään ihmisen havaitsemia säännönmukaisuuksia luonnonilmiöissä. Sellaisina ne kertovat siitä ihmeitten ihmeestä, että Jumalan tahdosta on olemassa luomakunta ja elämää sekä ilmiöiden ennustettavuutta, sen sijaan ettei olisi mitään tai olisi pelkkää kaaosta. Toinen laji ihmeitä ovat epätodennäköiset yhteensattumat, semmoiset kuin Pekan kuvaama. Niistä varmaan useimmilla on joitakin kokemuksia. Kolmas laji on sitten semmoiset tapahtumat, jotka tuntemiemme luonnonlakien perusteella arvioidaan mahdottomiksi tai ainakin selittämättömiksi. Nämä ovat harvinaisia, mutta niitäkin tiedetään tapahtuneen.

Kirjoittaja

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.