Mitä jätän jälkeeni

”Mieti mitä jää kun mä lähden täältä” laulaa Erin, räppäri Cheekin sanoin. Tätä olen miettinyt ja paljon. Mitä jätän jälkeeni ja minkälaisia eväitä jaan tuleville sukupolville? Välillä on tervehdyttävää pysähtyä pohtimaan omaa elämää, sen tarkoitusta ja minkälaisen jäljen se jättää.

Tiedän, että kirkossa on jo pitkään ollut reilun kaupan tuotteet käytössä, ympäristödiplomia on voinut hakea ja Vihreitä ripareita olen itsekin ollut organisoimassa. Mutta jos siirrytään kirkko-organisaation tasolta yksittäiseen ihmiseen, niin mitkä ovat niitä asoita jotka ovat hänelle tärkeitä ja miksi?

Ilmaston lämpenemiseen, luonnonsuojeluun ja ympäristötietoisuuteen on herätty ihan uudella tapaa. Monelle koululaiselle nämä ovat itsestäänselvyyksiä. Omat lapsenikin pitävät tiukasti huolta siitä, että kierrätys toimii, niin lelujen kuin roskien suhteen. Monelle myös monikulttuurisuus, tasa-arvo ja sosiaalinen media ovat arkea. Heille ne eivät ole uhka vaan mahdollisuus.

Näin seurakuntavaalien alla olen pysähtynyt miettimään minkälaisen jäljen juuri minä ja sukupolveni jättää tuleville, ja minkälaisia arvoja ja tapoja minä siirrän eteenpäin. Joudun myös kirkon työntekijänä pohtimaan vakavasti sitä, mitkä kirkon arvoista ovat niitä, joihin olen sitoutunut ja joita on hedelmällistä pitää yhteiskunnassa esillä.

Kirkossa on vallalla ainakin kaksi erilaista ihmiskäsitystä, mutta myös maailmankuvaa. Minulle Jumalan luoma maailma - ja sen kaikkeus, perustuu lähtökohtaisesti hyvälle. Säilyttämisen arvoiseksi, vaikka kristittynä odotan kaiken täyttymistä.

Toivon, että tulevissa seurakuntavaaleissa mahdollisimman moni kiinnostuisi kirkosta ja äänestäisi. Nyt on aika siirtää monituhatvuotinen perinne tähän aikaan sopivaksi sekä vaikuttaa kirkon arvoihin ja sen toimintaan.

1 kommentti

  • Markku Hirn sanoo:

    Sen verran nuorena ihmisenä ehdit kokea ilmastokatastrofin syvenemisen ja siitä seuraavan sosiaalisen levottomuuden.Kunhan valmistaudut sellaiseen lastesi kanssa jotta heillä on mahdollisuus sopeutua tuleviin oloihin niin kyllä se riittää pitkälle .

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Leverin Laura

    Puoliso. Vanhempi. Lapsi. Sukulainen. Ystävä. Kaveri. Tuttu. Tuntematon. Vastaantulija. Lähimmäinen. Syntinen. Armahdettu. Jeesustelija. Jumalan. Luotu. Olen Vantaan Rekolan seurakunnan pappi, jonka sukujuuret ovat Helsingissä, Karjalassa, Ruotsissa ja Savossa. Asun Helsingissä, mutta tutuksi ovat tulleet myös Pori, Pornainen, Tukholma, Turku ja Uppsala. Kiinnostaa mm: hyvä elämä, ihmiset, Jumala, johtaminen, kirkkohistoria, sparraus, tulevaisuus ja viestintä.