Mitä lahjaksi?

Joulun alla usein esitetty kysymys. Läheisiä ihmisiä halutaan muistaa ihanalla lahjalla ja lahjanantaja toivoo kovasti lahjansaajan tykkäävän lahjastaan.

Lahjan halutaan jotenkin joko kuvaavan jollakin tapaa lahjansaajaa, sen halutaan olevan täydellinen ilonaihe  tai sen halutaan viestittävän lahjoittajan ja vastaanottajan läheisyyttä ja suhteen merkityksellisyyttä. Lahjan antamiseen liittyy usein paljon lämpimiä ja herkkiäkin tunteita.

Joskus kuitenkin lahjahomma menee pieleen. Tulee ostettua tarpeetonta; sellainen purnukka tahi kynttilä, joka pistetään seuraavaan kirpputorimyyntipöytään odottamaan uutta kenties onnellista tavaran omistajaa tai se lahjoitetaan seuraavalle ovesta astujalle sen kummemmin kyselemättä. Noh, syteen tahi saveen, lahjoja on mukava antaa ja saada, aina hommassa ei käy onnenkantamoinen.

On myös olemassa lahjoja, joita ei ehkä kannattaisi ostaa kenellekään ilman asianosaisen halua ja lupaa, nimittäin hengelliset julkaisut, kirjat ja lehdet. Vaikka ehkä varsinkin juuri näissä lahjoissa on paljon tunteita ja suuria toiveitakin mukana, ne eivät pakosti aja asiaansa. Ei kaikkia tietty haittaa, jos saa lahjaksi kirjan tai kaksi, mutta jokaviikkoinen hengellinen julkaisu postilaatikossa saattaa useimpia kyllä jurppiakin.

Joku on ratkaissut ongelmaksi nousseen asian niin, että heittää lehden suoraan paperinkeräykseen ja joku käyttää sen uuninsytykkeenä. Jos lahjanantaja arvaisi lahjansa osuneen niin huonosti maaliin, hän ei varmaankaan olisi sellaista lahjaa läheiselleen ostanut. Siksi haluan valottaakin asian myös tätä puolta. Kannattaa ajatella asiaa siltä kantilta, että jos omassa postilaatikossa olisi joka viikko jonkun itselle vieraan hengellisyyden lehti; tuottaisiko sellainen minkäänlaista mielihyvää vai päinvastoin jopa pienoista ärtymystä?

Onko myöskään minkään sortin lain mukaisesti oikein ostaa tai tilata kenellekään julkaisuja, jotka sotivat vastaanottajan ajatusmaailmaa vastaan?

1 kommentti

  • Samuel Suihko sanoo:

    Edes kiihkeimpinä ateistivuosinani ei olisi tullut mieleenikään antaa kenellekään lahjaksi maailmankatsomuksellisia julkaisuja tai kirjoja. Puoluetoiminta-aikoinakin pidin erittäin mauttomana minkään puoluekrääsän jakelua, mitä nyt hauskoilla pakkausteksteillä varustetut kondomit olivat puoluelogoistaankin huolimatta hauskoja lahjuksia tupareihin ja pikkujouluihin.

    Uskonto ja politiikka on hyviä asioita jätettäväksi pois niin baarin pöytäkeskusteluista kuin lahjalistaltakin, eipähän ainakaan kukaan pahoita mieltään.

    Itse tosin en välttämättä pahastuisi uskonnollisista lahjoista, keräilen kaikkea outoa uskontoihin liittyvää, ihmisten uskomukset kun ovat kovin kiehtova ilmiö. Yleensä vaan noiden uskonnollisten kirjojen antaja ei ole peittänyt toivettaan, että omaksuisin hänen maailmankatsomuksensa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Vuokko Ilola
    Vuokko Ilola

    Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit