Mitä kuuluu keski-ikäiselle miehelle? 35 vuotta sitten toimittaja Juha Numminen kirjoitti karhean ja elämänmakuisen reportaasin suomalaisesta miehestä – 35-55 vuotiaasta miehestä, joka tekee paljon töitä, syö epäterveellisesti, kokee menestymispaineita, ei osaa ilmaista itseään ja hänelle rakkaat ihmiset kärsivät vierellä. Kirja perustuu 112 miehen ja muutaman naisen haastatteluun. Osa viisikymppisistä haastatelluista oli sodankäyneitä miehiä. Kannaksen torjuntataisteluista oli kulunut 35 vuotta. Tosin tuolloinen julkisuus puhui Kannaksen läpijuoksusta, pään lyömisestä Karjalan mäntyyn ja hävitystä sodasta. Torjuntavoitto ja maan välttyminen miehitykseltä eivät olleet juuri esillä. Ei ihme, että sodassa olleet kantoivat taakkoja – ei vähäisimpänä veteraanien aliarvostus ja suoranainen syyllistäminen sodasta. – Tuolloin sotasyyllisyydestä ja asekätkennästä tuomitut olivat rikollisia. Näinä anteeksipyytämisen aikoina tässäkin olisi sopiva ihmisryhmä muistettavaksi yhdessä muiden sodan jälkiselvittelyjen aikana kärsineiden – kuten Neuvostoliittoon palautetut inkeriläiset ja Suomessa vankileireille internoidut saksalaiset siviilit ja heidän suomalaiset perheenjäsenensä – kanssa.
—
Nummisen reportaasin julkaisun pontimena olivat miesten ennenaikaiset kuolemat. Suomalaisen miehen eliniän odote oli tuolloin Euroopassa 20. sijalla kun suomalaiset naiset ylsivät hopealle. Miesten keskimääräinen elinikä oli tuolloin 68 vuotta ja naisten 77 vuotta. Nummisen mielestä tämä oli merkittävä tasa-arvokysymys. Sen jälkeen tilanne on toki Suomessakin parantunut. Miesten eliniän odote on 35 vuoden aikana noussut 77 vuoteen. Ravitsemus, terveydenhoito ja kunnosta huolehtiminen ovat parantuneet. Mutta samanaikaisesti naisten eliniän odote on noussut 83 vuoteen. Onko merkittävin tasa-arvokysymys meillä se, että naisten ansaitsema euro on 20 senttiä matalampi kuin miesten vai se, että miesten elämä on 6 vuotta lyhyempi kuin naisten? No hyvä. Nämä kysymykset eivät ole yhteismitallisia, mutta molempiin voidaan vaikuttaa, varsinkin kun miesten ja naisten eliniän odotteen ero on meillä suurempi kuin useissa muissa maissa. Voisi olla aika jälleen kirjoittaa laajalla otannalla reportaasi, mitä kuuluu suomalaiselle miehelle -sekä myös naiselle.
Mitä miehelle kuuluu?
JÄTÄ VASTAUS
Kirjoittaja
Keski-ikäisen miehen kuvaus Nummisen reportaasissa on välillä ongelmakeskeinen kuten myös yllä olevassa blogissani. Näin kiinnitetään huomiota parannusta kaipaaviin asioihin. Kyllä miehenkin elämään sopii paljon hyvää ja onnellista, ei se ole pelkkää jeremiadia. Parisuhde ja perhe, harrastukset, luonto ja työ tuovat sisältöä ja iloa elämään. Myös miehelle usko Jumalaan voi olla elämän kantava perusta, toivon ja ilon ehtymätön lähde. Nummisen reportaasi vain sivuaa uskontoa. Miesten porukat toimivat seurakunnissa. Näissä porukoissa on tarjolla yhteistä tekemistä ja uskon kokemuksen jakamista. Voi tuntea kuuluvansa ja olevansa hyväksytty.Porukoiden ulkopuolellakin moni mies uskoo omassa sisimmässään. Ei miehelle niin kovin huonoa kuulu.
Niin kauan, kun miehet hoitavat niin maailmanpolitiikkaa kuin lähisuhdepolitiikkaa väkivaltaa käyttäen, miehille ei koskaan tule kuulumaan hyvää.
Pitkän iän tuhoaa viha, katkeruus, viina, tupakka, rasva, liikunnan puute… ja se väkivalta.
Charkotta Lindfors :”Niin kauan, kun miehet hoitavat niin maailmanpolitiikkaa kuin lähisuhdepolitiikkaa väkivaltaa käyttäen, miehille ei koskaan tule kuulumaan hyvää.”
Ei väkivallan käyttö ole naisillekaan tuntematonta – ja väkivaltaahan se on tuo allaolevassa linkissä koetuksi kuvattukin.
https://www.youtube.com/watch?v=ixEHhNVsCXo
Aika mainio esitys Ismo Kalliolta ja Four Catsilta. Sortumatta yleistyksiin on kai tavallista, että naiset ovat lahjakkaampia ilmaisemaan itseään verbaalisesti ja hidaskielisemmät miehet ensin vaikenevat ja turvautuvat sitten voimaan. Sitä ei voi tietenkään puolustella.
Charlotta, nämä luettelemasi asiat ovat välittömiä syitä miesten ennenaikaisiin kuolemiin. Niiden taustalta voi löytyä taustatekijöitä, kuten sopeutumattomuus lapsuudessa kasvatus- ja koulutusjärjestelmiin, syrjäytyminen opinnoista. Parhaillaan monissa tiedekunnissa opiskelijoista 2/3 tai 3/4 on naisia. Monet ennen miesvaltaiset alat naisistuvat. Myös kirkon työntekijöistä naisia alkaa olla tämä määrä,n. 70%. Miehet voivat kokea, ettei akateeminen maailma tai kirkko ole heitä varten. Jäljelle jää äijäuho ja räyhäviina, mutta onko se miehen syy?
Pekka Särkiö :”Miehet voivat kokea, ettei akateeminen maailma tai kirkko ole heitä varten. Jäljelle jää äijäuho ja räyhäviina, mutta onko se miehen syy?”
Mielestäni asia ei ole ”miesten vika”. Jos syytä haluaa etsiä, se löytyy mielestäni lähinnä siitä, että miehet ja naiset eivät ymmärrä sitä, että he ovat ajattelumaailmaltaankin todellakin erilaisia ja harmillista on, että sukupuolten välinen ”tasa-arvotaistelu” on polkenut jalkoihinsa myös lasten ”tasa-arvon” eli oikeuden olla sellaisia kuin he kehityskautensa mukaisesti ovat.
”Määrätynlaisena” feministinä olen samaa mieltä kuin se vanha sanonta, että ”rouva Thatcher saattaa olla nainen, mutta sisaremme hän ei ole” ja siitä, että ”it is no longer acceptable to discuss women’s rights as separate from human rights.” (Hillary Rodham Clinton, Beijing 5.9.95)
Toivon, että miehet löytävät tiensä seurakunnan miesporukoihin, joissa he voivat kokea olevansa hyväksyttyjä sellaisina kuin he ovat.
Tuulalta viisas tiivistys. Jotenkin suomalainen koulu ei ole osannut antaa lasten olla ”sellaisia, kuin he kehityskautensa mukaisesti ovat.” Hyvistä Pisa-tuloksista huolimatta suomalaiset lapset viihtyvät koulussa eurooppalaisittain keskimääräistä huonommin ja oppituntitilanteet ovat usein levottomia. Voisiko olla kyse siitä, ettei opetuksessa ole onnistuttu ottamaan huomioon monien poikien kehityskauden mukaista motivointia, kommunikointia ja työskentelytapaa? Molempien sukupuolten erityispiirteiden huomioon ottaminen lienee oikeaa tasa-arvotyötä.
Elinajanodotteet ovat parantuneet, mutta yksi numero ei ihan riitä kuvaamaan kansan terveyttä. Suomalaiset ovat elämästään viimeiset kymmenen vuotta oleellisesti sairaampia ja toimintakyvyltään huonompia kuin vaikka ruotsalaiset ja monet muut eurooppalaiset. Ero oli jossain parin vuoden takaisessa tilastossa suorastaan häkellyttävä. Isoin yksittäinen tekijä tässä on ruokavalio.
Kulttuuri on kyllä miesten suhteen parantunutkin. Nykyiset nuoret miehet ja nuoret isät eivät enää elä Paavo Nurmi -tyyppisellä kärsi yksin -mallilla, eivätkä esimerkiksi tehneet tämän laman alkaessa joukkoitsemurhaa. Koulun naisvaltaisuudesta ei tarvitse edes kysyä, se on nykyään selviö. Sopii katsoa vaikka luokanopettajakoulutuksen soveltuvuuskoetta / haastattelua / mikä hänen nimensä lie. Siinä on melkoinen naisnäkövinkkeli.
Yksi merkittävä tekijä on koulumaailman ikään perustuva jaottelu.
Kokemukseni mukaan tytöt ovat reippaasti kehityksessä edellä kun koulut alkavat ja vasta noin 25v ikäisenä miehet ovat samalla tasolla, kuin 15v tytöt.
Erot aiheuttavat sen, että järjestelmä joka suosii kirjallisen tiedon omaksumista tekemällä ja näkemällä oppimisen kustannuksella, saadaan tilanne, että luokan 10:stä kympin oppilaasta 8 on tyttöjä ja 2 poikia. (poikkeus siis vahvistaa säännön)
Ovatko tytöt viisaampia kuin pojat? Eivät, vaan järjestelmä aiheuttaa tämän vääristymän. Monet nuoret miehet aloittavat koulunsa uudelleen n. 24 vuoden iässä ja lukevat itsensä haluamaansa kouluun. Monelle pojalle koulut taas jäävät ikävien muistojen joukkoon ja työt kutsuvat ja kouluttavat osaajansa. Tytöt muistelevat usein koulua taas haikeudella, koska pärjäsivät siinä maailmassa hyvin.
Olisiko parannettavaa? Kyllä, mutta kuka näistä päättää? Usein hyvän koulutuksen saaneet naiset, jotka eivät ehkä kaikki näe mitään ongelmaa nykyisessä järjestelmässä. Poikien ja tyttöjen erot tietyn ikäisenä ovat poikkeavan suuret, sen huomioiminen olisi tasa-arvoa.
Yleistin tietoisesti ja uskon, että ulkoaopitulla koetuloksella ei ole mitään tekemistä ymmärtämisen kanssa, joka lopulta ratkaisee. Siinä tytöt ja pojat ovat samalla viivalla yksilöinä, eikä ikä ole mikään este. Ehtiihän sitä vähän hitaamminkin.