Mitä odotan uudelta kirkolliskokoukselta?

Helmikuussa valittu uusi kirkolliskokous aloittaa työnsä maanantaina 9. toukokuuta juhlavasti ja tärkeitä valintoja tehden. Juhlavuutta edustaa avajaismessu Turun tuomiokirkossa. Arkkipiispan puhetta avajaisistunnossa kannattaa jälleen odottaa.

Mitä odotan alkavalta nelivuotiskaudelta? Oma iso toiveeni ja pyrkimykseni on, että kirkko tulisi tämän ajan keskellä ja tämän ajan ihmisten arjessa siksi, mitä sen sanoma lupaa: antaisi ihmisille armon ja toivon näkymiä, osoittaisi lähimmäisenrakkautta, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Toteuttaisimme nyt sitä, mihin sanomme uskovamme.?

”Emme yritä sovittaa askeleita aikaisempien sukupolvien jalanjälkiin vaan etsiä sitä, mitä hekin etsivät.”

Se tarkoittaa, että kirkon rakenteet, kirkon kieli, tavat, toiminta ja monenlaiset muodot voivat muuttua, itse asiassa niiden pitää muuttua, koska ihmisten tavat ja elämän puitteet muuttuvat. Emme pyri palauttamaan jotain vanhaa elämämuotoa vaan elämään tämän elämän keskellä ja elämään todeksi kristillistä sanomaa ja uskoamme.

Odotan, että tulevaisuuskomitea tekee syksyllä rohkeita ehdotuksia kirkon rakenteiden yksinkertaistamiseksi, ja että ryhdymme niitä toteuttamaan. Odotan, että keskustelu avioliittolain vaikutuksista kirkossa jatkuu ja siinä päästään eteenpäin. Odotan, että kirkon vaalijärjestelmää kehitetään: lisää demokratiaa ja teknisiä parannuksia, mm. sähköistä äänestämistä.

Ensi vuosi on reformaation merkkivuosi. Olisi tosi juhlavaa, jos silloin voisimme tehdä reformaation hengessä uudistuksia, joita juhlittaisiin vuosisadankin kuluttua?

Innostuneena ja toiveikkaana aloitan uuden istuntokauden.

  1. ”Se tarkoittaa, että kirkon rakenteet, kirkon kieli, tavat, toiminta ja monenlaiset muodot voivat muuttua, itse asiassa niiden pitää muuttua, koska ihmisten tavat ja elämän puitteet muuttuvat. Emme pyri palauttamaan jotain vanhaa elämämuotoa vaan elämään tämän elämän keskellä ja elämään todeksi kristillistä sanomaa ja uskoamme.”

    Arvostan kirjoittajan myönteisyyttä. Sinänsä maininta, että vanhaa elämänmuotoa ei pyritä palauttamaan on turha. Ei todellakaan tarvitse eikä edes voi palauttaa.

    Mutta miten kirkon virastomainen rakenne muutetaan on jo toinen kysymys. Se on vuosien saatossa onnistuttu rakentamaan suorastaan ällistyttävän betonoiduksi! Ei sitä muutens nyt noin vain muuteta, vaikka vihdoin haluttaisi.

    Miten on onnistuttu kirkon toiminnan ylläpitämiseksi kehittämään kirkkolaki, kirkkojärjestys, kirkon vaalijärjestys ja kirkon säädöskokoelma ja ties mitä muuta? Mihin ihmeeseen tämä kaikki yleensä perustuu ja mihin niitä on tarvittu?! Suorastaan uskomattoman ällistyttävää!

    Meikäläisen voimakas epäilys on, että taas kerran saamme lukea kirkolliskokouksen loppuyhteenvetona litanian erilaisista komiteoista, jotka valittiin käsittelemään niitä samoja asioita, joita edellinen komitea on tuonut esityslistalle. Ja kun ei päätöstä mitenkään taaskaan, siis taaskaan saada aikaseksi, jatketaan komiteoilla ja luetaan sitten taas niiden mietintöjä seuraavassa kirkolliskokouksessa. Sitähän se on ollut.

    Toivottavasti tällä kerralla olen väärässä.

Kirjoittaja

Markku Jalava
Markku Jalava
Olen kirkosta, historiasta, kulttuurista ja yhteiskunnasta (muun muassa) kiinnostunut toimittaja-viestintäpäällikkö. Virasta irti, mutta luottamustehtävissä jatkan innolla, ja kirjoittamista. Olen kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen Nurmijärven seurakunnassa sekä ex-kirkolliskokouksen jäsen. Kokemusta on suntionkin tehtävästä.