Mitä olisi mahdollista saada aikaan, jos perinteinen herätysliikeväki kohdistaisi kirkollisveroihin käyttämänsä rahat suoraan omaan toimintaansa?

Me Jumala-, ihmis- ja Raamattu-käsityksessämme perinteistä apostolista teologiaa edustavat mietimme ja surkuttelemme jatkuvasti sitä, miten meidän elintilamme jatkuvasti vain kaventuu Suomen ev.lut. kirkon hallitsemassa kirkollisuudessa. Viimeisimmän huolenaiheen laukaisi Kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Katri Korolainen, joka ehdottaa papeille siirtymäaikaa, jonka kuluessa heidän pitäisi ratkaista, ovatko he valmiita vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. Uusia pappeja ei pitäisi Korolaisen mukaan vihkiä virkaan lainkaan, elleivät nämä suostu vihkimään sateenkaaripareja avioliittoon.

https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/kirkolliskokousedustaja-esittaa-papeille-vihkimisiin-maaraaikainen-omantunnonvapaus/

Mitäpä, jos me perinteisen Raamattu-näkemyksen edustajat ryhtyisimme miettimään mahdollisuuksiamme, sen sijaan että surkuttelemma itsemme hengiltä...

 

Teen seuraavassa suuntaa-antavan laskelman, jossa kuvaan sitä potentiaalia, joka on suhteellisen pienelläkin uskovien joukolla. - Arvioin perinteisen Raamattu-näkemyksen omaavan herätysliikeväen määrän varsin pieneksi (20 000), vain noin 0,5% koko Suomen ev.lut. kansankirkon jäsenistöstä. - Todellisuudessa (tilastojen mukaan konservatiiveiksi itsensä arvioivien suhteen) on toki mahdollista, että Raamattu-näkemykseltaan tunnustuksellinen vaihtoehto voisi koota vaikkapa nelinkertaisen määrän suomalaisia kristittyjä. - Minun seuraavassa tekemäni arvio on kuitenkin hyvin varovainen.

Edelleen varovaisesti arvioiden nykyinen kirkollisveron määrä voisi olla herätysliikeväen keskuudessa vaikkapa 250 euroa vuodessa (emme ole varmaan niitä kaikista suurituloisempia).

Kun herätysliikeväen määräksi arvioidaan 20 000 henkilöä, siitä seuraa em. kirkollisverotuloina noin viiden miljoonaan euron tulokertymä.

Jos yhdelle seurakunnan työntekijälle riittäisi palkaksi 2050e/kk, siitä seuraisi työnantajakuluina n. 30 000 euron vuosittainen lasku yhtä seurakunnan työntekijää kohti. Viiden miljoonan tuloilla voisi siis teoriassa maksaa palkan noin 165 henkilölle.

Kuvitellaan, että uusi herätysliikepohjalta syntyvä organisaatio jakaisi työtehtävän näin: Hallinto viisi henkilöä, ulkomainen työ 30 henkilöä, kotimaan työ 130 henkilöä.

Jos haluttaisiin tarjota koko Suomea kohtuudella palvelevaa kirkollista toimintaa, siihen tarvittaisiin ainakin 100 seurakuntaa. 20 000 jäsenestä koostuvan organisaation puitteissa yhden seurakunnan keskimääräinen koko voisi näin olla noin 200 täysi-ikäistä henkilöä. Tämänkokoiselle joukolle olisi mahdollista palkata Suomen laajuudessa jopa reilut 150 työntekijää, jos pelkästään kirkollisverot kohdistettaisiin oman herätysliikkeen työhön.

Lisäksi 100 seurakuntaaa tarkoittaa noin 500-1000 euron kolehtikertymää/viikko/srk. Havaintojeni mukaan tavallinen herätysliikekristityn kolehtisumma on n. 5 e/jumalanpalvelus. Se tuottaa n. 500 euron viikottaisen kolehdin, jos jokainen jäsen käy messussa kaksi kertaa kuukaudessa (joka lienee aktiiviselle kristitylle melko normaali rytmi). Näin laskien tämä tarkoittaa yhteensä 26 000 euron lisätuloja/vuosi. Tämän summan voi katsoa monesti riittävän edullisella alueella 150-200 neliön kokoisen liikehuoneiston vuosittaisiin vuokra- ja käyttökuluihin (sis. sähkö, vesi, lämpö).

Yhteenvetona uskallan siis väittää, että Suomen ev.lut. kirkon herätysliikekristityillä olisi varsin hyvät mahdolliset taloudelliseen ja toiminnalliseen omavaraisuuteen koko Suomen tasolla, jos vain oman jäsenistön kirkollisverot kohdentuisivat niiden omaan toimintaan.

Mikäli tätä teoreettista laskelmaa vielä kohtuullistaa hieman, voidaan 130 kotimaantyöntekijän määrää laskea esim. 10 henkilöllä, jolloin koko maan budjettiin vapautuu n. 300 000 euroa käytettäväksi esimerksi diakonia-avun tarpeisiin. Tämä voi toki kuulostaa pieneltä summalta, mutta esim. sopivien yhteistyötahojen ja kauppojen kanssa tehtyjen sopimusten verkostossa voi esim. ruoka-apua pyörittää jopa nollabudjetilla (kuten meillä Lpr:ssa jo vuosien ajan). - Arvioni ulkomaisen työntekijöiden määrää voi olla myös syytä kohtuullistaa samassa suhteessa kuin kyseisessä kohdemaassa eläminen aiheuttaa lisäkuluja, mutta esim. Venäjälle suuntautuvaa ulkomaista työtä on lähialueilla mahdollista tehdä hyvin pienin kustannuksin.

Lopputuloksena voidaan nähdäkseni periaatteessa pelkällä herätysliikeväen kirkollisvero- ja kolehtitulojen kohdentamiselle (ja työntekijöiden vaatimattomaan palkkaan suostumisella) saavuttaa noin 150 hengellisen työntekijän organisaatio ja siihen liittyvien toimitilojen kulujen kattaminen. - On myös hyvä huomata, ettei tämä esimerkkilaskelmani tarkoita herätysliikeväen antamien lahjoitussummien korottamista, tai kymmentysten maksamista, vaan ainoastaan nyt kirkollisveroihin menevän summan tarkemman kohdentamisen ja omien messukolehtien keräämisen!

Meillä, herätysliikeväellä, on käytettävissään valtava potentiaali Jumalan valtakunnan työhön. Jos tämä joukko pakotetaan valitsemaan saatanan ja perkeleen välillä, on parempiakin vaihtoehtoja. Suomessa voi vielä järjestää uskonnollista toimintaa myös ev. lut. kansankirkon seinien ulkopuolella. Jos tulee pian aika, jolloin perinteiset herätysliikekristityt päättävät joukolla vapauttaa käytettävissään olevan potentiaalin, on tärkeää rukoilla Jumalalta viisautta, että osaisimme järjestötyöntekijöinä ottaa sen vastaan nöyrästi ja uudesta alusta iloiten.

En tiedä eskaloituvatko asiat niin, että tämä tapahtuu minun aikanani. Minä kuitenkin rohkaisen jokaista tutkimaan sydäntään ja arvioimaan aikojen merkkejä. Jos oma osallistuminen jonkin uskonnollisen yhteisön toimintaan tarkoittaa vääryyteen osallistumista, tai sen rahoittamista, on aika antaa panoksensa muualla. Sanoohan apostoli Paavali:

"Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani". Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias"." (2Kor.6:14-18)

 

Ps.

Tämän blogin keskustelu on tarkoitettu perinteiseen Jumala-, ihmis- ja Raamattu-käsitykseen tunnustautuville kristityille. - Jos joku kannattaa homoseksuaalisten parisuhteiden kirkollista siunaamista, tai naisten toimimista pastoreina, tämä blogikeskustelu ei ole häntä varten. - Tällä varauksella haluan välttää tässä blogissani ei-rakentavaa riitelyä.

26 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Saahan noita ideoita kehitellä . Eri asia on todellinen tilanne. Jos herätysliikkeille olisi noin vain mahdollista järjestää tarvittava kannatus, niin johan sellaista olisi nähty. Kirkosta eroaminen romuttaisi näiden liikkeiden talouden totaalisesti. Voisihan jonkun papin kannatus hoitua kymmenyksillä. Paljon muutakin tarvitaan.

    Sitten vielä sekin, että jos kirkkolaiva uppoaisi, niin vapaiden suuntien toimintamahdollisuudet voisivat kaventua samalla. Kirkko vaikuttaa nyt suojaavana sateenvarjona, myös vapaiden suuntien toimintaan. Sitten ei ehkä lainsäädäntö antaisikaan enää suojaa.

    En ole vielä tavannut sitä kaikkien pyhien seurakuntaakaan. Jos lähtee sutta pakoon, niin voi tulla karhu vastaan.

    Herätysliikkeissä on paljon tuota kirkon demonisoimista. Jossa koetaan kaiken olevan päin mäntyä. Täällä ruohojuuritasolla ei noista em. ongelmista kuitenkaan tiedä mitään. Kirkossa on yhä ihan riittävästi tilaa ja mahdollisuuksia toimia rakentavalla tavalla. Lähteköön pois, joka niin kokee. Minulle ei ole tarvetta vielä syntynyt. Mottoni on: täysin purjein, kohti uusia pettymyksiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Pekka P.

      Kiitos näkemyksistäsi. Kukaan ei kehota sinua jättämään omaa uskonnollista kotiasi. Ainakin minun puolestani toivotan sinulle kaikkea hyvää omalla paikallasi (missä sitten oletkin).

      Kaikki eivät kuitenkaan koe aivan samoin kuin sinä. Esim. Antti H. kirjoittaa: “Jos siis kirkon valtaavat sisältäpäin jotkut, jota eivät oikeasti rakasta sitä, ei sillä sellaisenaan ole mitään tulevaisuutta eikä siitä ole mitään hyötyä Jumalan valtakunnan levittämistä silmälläpitäen. Sillon sen jättäminen ei ole mikään suuri tappio.”

      Antti myös jatkaa puhuen perinnöstä lapsille. Ole sinä Pekka vapaa tästä keskustelusta, mutta tähän lapsille & lastemme lapsille jätettävään perintöön liittyen kysyn muilta keskustelijoilta:

      Millaisen hengellisen kodin haluatte tarjota seuraaville sukupolville Suomessa? Haluatteko, että he varttuvat uskonnollisessa yhteisössä, jossa heidät kasvatetaan pienestä pitäen sukupuolineutraaliin ajatteluun ja Raamatun arvovallan kyseenalaistamiseen?

      Olen itse saanut nähdä elämäni varrella lapsi- ja nuorisotyössä sekä tätä arvoliberaaalia hapatusta että Raaamattu-tunnustuksellista työtä. – Kuinka paljon turvallisemman ja ehjemmän lähtökohdan lapset saavatkaan seurakuntayhteydessä, jossa työntekijät toimivat yhteisesti Raamatun sanaan sitoutuen!

      Perinteisten herätysliikkeiden ripareilla on yhä luonnollista tulla uskoon. Näissä paikoissa on myös normaalia etsiä elämän ohjeita Raamatusta seksin ja seurustelun kysymyksissä, jota juuri nuorena pohditaan paljon. – “Tosi rakkauskin odottaa”, ja varjelee usein repiviltä esiaviollisen seksin haavoilta…

      Minäkin olen jo siinä iässä, että alan yhä useammin miettiä seuraavien sukupolvien hengellistä perintöä . Tällä hetkellä näen pienten tunnustuksellisten kirkkokuntien ja perinteisten herätysliikkeiden lapsien varttuvan moniverron paremmassa asemassa kuin suuret arvoliberaalit seurakunnat kykenevät koskaan tarjoamaan.

      Linkitän tähän liittyen vielä saman artikkelin, josta kirjoitin jo hieman aiemmin. Tämä puhuu Raamattu-uskollisten seurakuntien puolesta hyvää kieltä: http://thefederalist.com/2018/01/22/new-harvard-research-says-u-s-christianity-not-shrinking-growing-stronger/

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Mitä muuten olette mieltä kirkkoherra Jouni Turtiaisen ehdotuksesta, kun hän ehdottaa (vastavetona) Korolaisen malliin viitaten: “…voisimme alkaa soveltaa ns. Helanderin mallia: pitää kirkon avioliitto-opetuksen muuttumattomana, mutta jättää omantunnonvapauden vihkiä samaa sukupuolta olevia tai olla vihkimättä – emme kuitenkaan viranhaussa kysy keneltäkään, mitä hänen omatuntonsa asiasta sanoo.”

    [Vieläkin räikeämmin Turtiaisen kanta näkyy tässä uutisessa: https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/kirkolliskokouksen-jouni-turtiainen-kirkko-voisi-luoda-sukupuolineutraalin-vihkikaavan-nykyisen-rin/ ]

    Lähdetään edelleen siitä, että pohdimme kirkkoherra Turtiaisen sanoja perinteiseen Jumala-, ihmis- ja Raamattu-käsitykseen tunnustautuvina kristityinä.

    Onko mielestänne mahdollista rehellisesti puhua kirkon avioliitto-opetuksen muuttumattomuudesta, jos kukin pastori saa ihan luvan kanssa toimia miten lystää? – Korolaisen totalitarismiin nähden tämä Turtiaisen/Helanderin malli voi vaikuttaa toki paremmalta, mutta onko se rehellistä? Onko se todellinen mahdollisuus, vai olisiko aito itsenäinen kirkollinen toiminta jo perusteltua, jos vaihtoehdot ovat todella nämä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Haukka sanoo:

    Hyvä Manu R,

    Mielenkiintoinen ajatus. Kannattaa muistaa että Suomessa on jo täysin toimiva, oikein opettava, evankeelinen, apostolinen ja katolinen Kirkko. Se sama johon protestantit olivat yhteydessä 1500-luvulla etsiessään kirkollista tukea. Siis ortodoksinen kirkko. Katekumeeni ryhmät ovat avoimia, jos haluaa tutustua mistä on kyse. Omaa “kirkkoa” tuskin kannattaa perustaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Jari H.

      Teologisesti ei toki voi koskaan lähteä siitä, että uusia kirkkoja olisi lupa perustaa. Apostolisen uskonymmärryksen sisällä voi toki tapahtua erilaista uudelleenorganisoitumista. Sellaista on tapahtunut kaikissa vanhoissa(kin) kirkkokunnissa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Tämä blogi hiljenee jälleen pyhän viettoon. Kiitos aktiivisesta ja hyvässä ilmapiirissä toteutetusta keskustelusta.

    Ilmoita asiaton kommentti