Mitä on uskonnonvapaus?

SRK:n nokkamiehen tehtävät jättänyt Olavi Voittonen puhuu jäähyväissanoinaan uskonnonvapaudesta.

HS. 26.6.2014: Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja Olavi Voittonen sanoo, että yhteiskunnassa on nykyään vallalla ajatus, jonka mukaan uskonto on yksityisasia. Tämä voi Voittosen mukaan rajoittaa uskonnon tunnustamista julkisesti.”

Tiedotustilaisuudesta PM 26.6.2014: ”Voittonen totesi, että valtion tehtävänä on turvata uskonnonvapaus ja luoda edellytykset sen toteuttamiseen.
– On tärkeää, että kristityillä – myös vanhoillislestadiolaisilla – on yhteiskunnassamme riittävä ihmisoikeudellinen suoja.”

PM pääkirjoitus 18.6.2014: ”Nykyaikana monesti oudoksutaan, jopa paheksutaan suoraa ja kohti käyvää hengellistä julistusta. Ihmisen uskonnollinen vakaumus ja hengellinen tila koetaan yksityisasioiksi, joihin kenelläkään ei ole oikeutta ottaa kantaa. Etenkin synnistä ja tuomiosta puhumista vierastetaan, ja saarnaajaa saatetaan jopa syyttää hengellisen väkivallan käytöstä.

Edellä sanotusta käy ilmi, mitä Voittonen ja Päivämiehen pääkirjoituksen väsääjät tarkoittavat kun puhuvat uskonnonvapaudesta. Mutkat suoristettuina käsitän asialla tarkoitettavan sitä, että vanhoillislestadiolaisten pitää saada puhutella heidän mielestään epäuskoisia heidän tilastaan ja synneistään. Ja tätä toimintaa ei sovi nimittää hengelliseksi väkivallaksi.

Siis tarkoittaako uskonnonvapaus oman uskonnon tunnustamista siten, että saa vapaasti käännyttää muita omaan uskoonsa? Vai tarkoittaako se vapautta uskoa kuten haluaa?

Itse ajattelen, että se tarkoittaa enempikin tuota jälkimmäistä; vapautta uskoa haluamallaan tavalla. Ja ajattelen myös, että uskosta pitää saada puhua vapaasti pelkäämättä henkisen tai fyysisen väkivallan seuraamuksia. Mutta ihan samalla tavalla ajattelen asian myös toisinkin päin. Uskonnon tunnustaminen ei saa aiheuttaa muille henkistä tai fyysistä kärsimystä. Kaikenlainen painostaminen, kiristäminen, mitätöinti ja pelottelu aiheuttaa kärsimystä.

Siitä on kyse Olavi Voittonen kun kritisoidaan vl-liikkeessä tapahtuvaa hengellistä väkivaltaa. Siellä ei tapahdu uskonnonvapaus siltä osin, että vl-usko olisi aina vapaaehtoista ihmiselle. Uskonnonvapaus, vapaus tunnustaa omaa uskoa tai epäuskoa koskee kaikkia ihmisiä.

Suomessa oleva uskonnonvapaus ei voi tarkoittaa sitä, että vanhoillislestadiolainen saa vapaasti keinoja kaihtamatta puhutella ihmisiä mennen, tullen, palatessa.

Joku teininuori oli käsittänyt muutama päivä sitten Pyhäjoen suviseurakentällä uskonnonvapauden seuraavasti. Ystäväni saapui juuri seura-alueelle autollaan korvissaan pienet nappikorvakorut. Sen että hän astui ulos autosta, teiniporukasta joku huusi hänelle: ”Ei tänne saa epäuskoiset tulla!”

Ei ole pitkä aika siitäkään tapahtumasta, minkä eräs tuttavani koki. Hän meni käymään kylässä sukulaisperheensä luona ja kun hän pääsi ovesta sisälle, perheen lapsi sanoi hänelle: ”Ei tänne tarvi epäuskoisten tulla.” Hän puhui myös muita törkeyksiä, en muista sanatarkkaan, mutta sen muistan, että lapsen äiti ei puuttunut tilanteeseen tarvittavalla vakavuudella ja asiallisuudella.

Myös aikuisten keskuudessa on ollut ihan viimeaikoina vastaavia juttuja kuin edellä kertomissani esimerkeissä. Aikuisten kesken asiat esitetään vaan hieman verhotummin, mutta sisältö on sama; et kuulu etkä voi tulla meidän porukkaan tuommoisenasi.

Torjumista, sitä se on ja sitä on paljon vallalla vl-liikkeessä.

Ilokseni kuuntelin ystäväni linkkaamana yhden suviseurapuheen eilen. Mika Kallunki sydämenkiitos <3

Puheen sisältö oli tiivistettynä sellainen, että ihminen voi torjua toisen ihmisen, Kristus ei koskaan; Hän armahtaa. Ihminen voi olla kova, vaativa ja armoton, Kristus ei; Hän rakastaa. Kallunki etsiskeli saarnassaan torjuttuja ihmisiä ja kehotti heitä turvautumaan Kristukseen. Tuollainen on saarna, kun evankeliumia saarnataan puhtaasti ilman ehtoja. Väärentämätöntä evankeliumia. Tiedän tuon monessa virvoittavan saarnan olleen monelle todella pahasti kiusatulle sisarelle ja veljelle balsamia haavoihin. Saarnassa huokui Hyvän Isä Jumalan lämpö ja rakkaus. Kuuntele <3

http://www.suviseurat.fi/2014/fi/seuraohjelma/sunnuntai/

Vaikka saarnassa oli lakiakin, nuhdetta farisealaisuudesta ja ihmisen huonosta kohtelemisesta toista ihmistä kohtaan, siinä oli myös lääke lakia ja syntiä vastaan: Kristus. Minusta saarna oli ihan uskonnonvapauden rajoissa ja oman uskontunnustamisen hyvissä puitteissa, se ei painostanut eikä pelotellut ketään. Tästä on meillä oppimista, niin minulla kuin Voittosella ja sun muilla, jotka mietimme mitä on uskonnonvapaus, uskontunnustaminen ja hengellinen väkivalta. Mika Kallunki antoi asiasta hyvän taidonnäytteen. Pyhän Hengen ohjauksella, uskon minä <3

 

36 kommenttia

  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Tyttäreni palasi juuri ties monenneltako rippileiriltään ja kertoi tiiminsä ottaneen lempilauseekseen äidin opetuksen: Se mihin kiinnittää huomiota, kasvaa.

    Ensipäivästä lähtien he kiittivät kaikesta positiivisesta ja myönteisestä toisen kohtelusta. Ja mitä tapahtui? Leirillä vallitsi positiivinen, iloinen tunnelma koko viikon. Kerran kovaksi pomoksi luonnehdittu yritti sortaa jotain lähimmäistään, mutta katsoi sitten johtajia ja sanoi -anteeksi.

    Kylässäni asuu runsaasti vl-ihmisiä. Kaduilla tavataan ja pihalle tullaan näyttämään uutta vauvaa. Kukaan ei ole yrittänyt käännyttää.

    Pahasti sanovia ja ajattelevia ihmisiä on kaikissa leireissä. Yksittäisiin korvanappeihin perustuviin lausahduksiin ei kannata yksinkertaisesti kiinnittää mitään huomiota. Äidilläni oli permanentatut sävytetyt hiukset, jotain siitä el perheen sisko taisi joskus mainita, mutta äitini tekemä hyvä ruoka kelpasi sisaren perheelle aina.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Minusta tuollaiset “ei tänne/meille tarvitse epäuskoisten tullla” ja “meillä ei sitten muuten käytetä korviksia” -lausahdukset juontuvat “vain me” ylpeydentunnosta ja omahyväisyydestä. Tällaiset tuntemukset ovat yleisimmillään juuri laumassa ollessa. Tulee vahva tunne “me – muut” ja kuuluminen parempaan porukkaan tuo jollakin tavalla väärää voimantunnetta ja joka saattaa ilmetä huonona käytöksenä ulkopuolisia kohtaan. Yksin ollessa ei kehdattaisi näin puhua. Lauma tai perhe antaa voimia hyökkäykseen.

    On myös hirmuisen yleistä käytäntöä se, että kun vl-ihmiset pääsevät seurakentälle “vain me” -hehkutuksen ja tunnelman keskelle, aletaan lähettelemään viestejä “epäuskoisille” sukulaisille: “Voi kun sinäkin olisit täällä suviseuroissa”, “Voi kun löytäisit tien takaisin Jlan valtakuntaan”, “olisi niin mukavaa nähdä sinuakin täällä”, “täällä on mmoni kysellyt sinua” jnejne. Torjumisen, porukkaan kuulumattomuuden voi ilmaista monella tavalla ja vaikkapa käänteisenä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Lauri Lahtinen sanoo:

    Ei näihin ole halua paljon puuttua, mutta yksi tulee mieleen. Jos joku oikeasti tietää, että on olemassa kaksi loppusijoituspaikkaa, joista vain toista voisi suositella, niin eikö ole soveliasta siitä kertoa? Jos viimeinen tuomio on ja siellä vain kaksi porukkaa, niin eikö paremmalla puolella vähän kiitellä, että joku tekstaili tai vähän tuputti?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heino Korpela sanoo:

    Olavi Voittonen sanoo, että yhteiskunnassa on nykyään vallalla ajatus, jonka mukaan uskonto on yksityisasia. Tämä voi Voittosen mukaan rajoittaa uskonnon tunnustamista julkisesti.”

    Vuokko: ”Saarnassa huokui Hyvän Isä Jumalan lämpö ja rakkaus.”

    Lainasin nämä kaksi kohtaa Vuokon kirjoituksesta. Ensiksikin Voittonen on taipuvainen uskomaan, että jos pidämme uskoa/uskontoa yksityisasiana, se rajoittaa uskonsa tunnustamista.

    Jospa, miettisimme vähän tätä asiaa. Ensiksikin, kun minä uskon, se ei ole keneltäkään pois, mutta antaa minulle elämisen varmuutta, rohkeutta elää ja pyrkiä elämään Jeesuksen antaman esimerkin mukaisesti.

    Entä sitten, jos haluan kertoa uskostani toisille ihmisille, niin kuin nyt teen, kun kirjoitan tänne ja kerron mitä minä ajattelen tästä asiasta. Rajoittuuko minun vapauteni, entä toisten ihmisten, jos ihmiset pitävät uskomistani yksityisasiana – ei rajoita.

    Olen sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus uskoa meidän/minun mielestäni väärinkin. Minä voin vapaasti sen sanoakin hänelle ja kertoa miten minä käsitän uskomisen asian. Mutta sitten tulee eteen täysi kielto, eli ei kukaan saa tuomita toista helvetin tuleen, kadotukseen! Tuomion sanat pitää aina jättää Jumalalle.

    Ei se ole tuomion julistamista, jos kertoo miten uskotaan oikein, miten raamattu meille ilmoittaa, miten tulisi uskoa. Uskon yksityisasiana pitäminen, ei estä kertomasta totuutta, mutta se estää uskonnollisen väkivallan! Ei voidakaan enää julistaa pannatuomioita, jos ei tottele uskonyhteisön määräyksiä!

    Kun tuomio on yksin Jumalan sanalla, uskonnollinen kirkko/yhteisö ei voi omilla päätöksillään julistaa tuomiota! Se mitä voidaan tuomita, on synti! Jumala on ilmoittanut tahtonsa käskyissä ja armonsa Kristuksessa ja jos näistä kertoo ihmisille, ei uskon yksityisasiana pitäminen tätä estä.

    Sanon tuohon Mika Kallunkin saarnasta sen verran, että kyllä hän puhui ihan oikein Kristuksen armahtavasta rakkaudesta, meitä ihmisiä kohtaan ja hän myös ottaa arasti kantaa tervehtimiskäytäntöön ja muistuttaa, että uskonyhteisö voi erehtyä ja tehdä virheitä.

    Se missä hän on puheessaan täysin mukana vl – uskon vääristyneissä opillisissa käsityksissä, on pitäminen evankeliumina ja siunaamisena synninpäästön sanoja. Se on myös yksi harha, että opetetaan, että on kysyttävä toisilta uskovilta, niin kuin Mikakin kysyi: ”Saanko minäkin jäädä uskomaan syntini anteeksi.”

    Nyt tämä kirjoitukseni taitaa monia loukata. Mutta sanon sinulle, joka loukkaannut, älä pahoita mieltäsi, vaan mieti mitä kirjoitan. Kun Paavali toteaa: ”Jumalan valtakunta ei ilmene puheina vaan voimana.” ja vielä näinkin: ”sillä evankeliumi ei tullut teidän luoksenne vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen voimana, kun me täynnä varmuutta sitä julistimme.”

    Kun on täysi varmuus Jumalan armahtavasta rakkaudesta, ei tarvitse kysyä, saanko uskoa! Uskominen on varmuutta Jumalan voimaan! Tulisi saarnata: Iloitaan yhdessä tästä vahvasta Jumalan voimasta, joka kantaa meidät heikot uskovat perille. Heikon, viallisen uskovan on lupa tarttua alttarin sarviin, se on Jumalan lupauksiin. Kun meillä on Jumalan sanan neuvot tähän, niin tätä tulee julistaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Vuokko Ilola sanoo:

      Noinpa juuri Heino.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Korpela: “Ei se ole tuomion julistamista, jos kertoo miten uskotaan oikein, miten raamattu meille ilmoittaa, miten tulisi uskoa.”

      Milläs auktoriteetilla tai kompetenssilla sinä olet oikeutettu sanomaan kellekään, että sinun tapasi uskoa on oikein ja jonkun toisen tapa väärin, tai väittämään, että yleensä uskominen johonkin henkiolentoon on oikein ja uskomattomuus on väärin??? Sinä voit ihan vapaasti uskoa että oma uskosi ja uskonsuuntauksesi on oikea totuus, mutta tietää sitä et voi. Usko ei ole yhtä kuin tieto.

      Kyllä jokainen ihminen etsii ja löytää oman tapansa suhtautua näihin asioihin, Ei siinä muitten tyrkyttämistä tai tuputtamista tarvita. Uskominen tai uskomattomuus on mitä suurimmassa määrin jokaisen oma, yksityisyyteen kuuluva asia, eikä siinä ole kellään muulla nokan koputtamista.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Heino Korpela sanoo:

      Kiitos Kimmo hyvästä kommentistasi, kirjoituksesi selventää hyvin uskomisen vapautta. Eihän minulla ole minkäänlaista auktoriteettia, millä paukuttaisin ”henkseleitäni”! Kerron nyt sinulle, että olen entinen maanviljelijä, siis olen viljellyt peltoja, hoitanut karjaa ja siinä sivussa vaimoni kanssa kasvattanut ja hoitanut suuren lapsilauman aikuiseksi asti.

      Jos olisit lukenut kirjoitukseni tarkemmin, olisit huomannut, että lupaan kaikille uskoa, tai olla uskomatta. Myös itseni kohdalla, pidän oikeutenani usko ja kertoa uskostani toisillekin, sen miten minä uskon. Sanot: ”että yleensä uskominen johonkin henkiolentoon on oikein ja uskomattomuus on väärin?”

      Mistä siis saan voiman ja rohkeuden esimerkiksi kirjoitta tänne palstalle, vallankin kun näen, miten sinä olet kiivastunut kirjoitukseeni. Sanon nyt sinulle, samoin kuin Paavali sanoi silloisille ihmisille, että Jumala itse on käskenyt ilmoittaa ihmisille, ei joillekin erityisille ihmisille, vaan kaikille, siis sinullekin. Luetaanpa: Kol. 1:27 ”Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne*, kirkkauden toivo. 28 Häntä me julistamme, ja me neuvomme ja opetamme jokaista ihmistä kaikella viisaudella, jotta voisimme asettaa jokaisen ihmisen Jumalan eteen täysi- ikäisenä Kristuksen tuntemisessa. 29 Sitä varten minä ponnistelen ja taistelen kaikella hänen voimallaan, sillä voimalla, joka vaikuttaa minussa.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Korpela: “Sanon nyt sinulle, samoin kuin Paavali sanoi silloisille ihmisille, että Jumala itse on käskenyt ilmoittaa ihmisille, ei joillekin erityisille ihmisille, vaan kaikille, siis sinullekin.”

      Jotta väitteesi siitä, että juuri sinun tunnustamasi ja julistamasi uskonto, suuntaus tai liike olisi se ainoa oikea tuhansien maailman uskontojen ja suuntausten joukosta, vaatisi se, ollakseen uskottava, muutakin evidenssiä tuekseen, kuin sinun ja kanssasi samaa uskonnonsuuntausta tunnustavien raamatuntulkinta.

      Jumala, jos on, on ainakin luokattoman huono informaatikko, kun ei saa levitettyä tietoa itsestään joka ikiselle telluksentallaajalle niin, että se menisi ilman tulkinnanvaraa perille joka ikiselle ihmiselle samalla tavalla ymmärrettynä.

      Miksi Jumalanne leikkii ihmisten kanssa kuurupiiloa, eikä ilmoita selvästi itsestään???

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Heino Korpela sanoo:

      Sanopas muuta Kimmo! Eikö vai olekin kummallista, että aikojen kuluessa on saarnattu ja kirjoitettu miljoonia kertoja, niin ja taitaa tuo luku olla hävyttömän pieni! Pitäisi sanoa paljon suurempi luku!

      Ihmiset eivät kerta kaikkiaan halua uskoa oikein! Jo Jeesukselle panivat kampoihin! Kun eivät saaneet häntä vaikenemaan, naulitsivat ristille. Alkuseurakuntaa vainottiin, tuhansia kristittyjä tapettiin, mitä kammottavimmilla teloitustavoilla.

      Mutta jo vanhan liiton aikana uskovat saivat samanlaisen kohtelun. Eivät ihmiset uskoneet, vaan pilkkasivat sitä, joka heille kertoi Jumalasta. Sylkivät Jesajan päälle ja lopuksi laittoivat onton puun sisään ja sahasivat kahtia.

      Jumala kyllä ilmoittaa miten tulisi uskoa, mutta ihmiset oikein urakoivat itse uusia oppejaan. Poliitikot ovat myös huomanneet, miten oivallinen työkalu uskonto on! Maanmahtimiehillä on opettajia ja pappeja, jotka keksivät oppeja, joiden avulla saavat meidät ihmispoloiset tekemään mitä kauhistuttavimpia tekoja.

      Jo Jesajan kautta Jumala ilmoitti, että ihmiset, siis mekin, sinä ja minä, emme voi älymme kautta ymmärtää Jumalan viisautta. Näin Jesaja saarnaa: Jes. 29:14 ”niin minä teen uudelleen tälle kansalle ihmeellisiä, hämmästyttäviä ihmetekoja, ja sen viisaiden viisaus häviää ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa.”

      Minkä ihmeellisen teon Jumala meille teki? Hän antoi meille Poikansa ja jokainen joka häneen uskoo, tulee autuaaksi, eli onnelliseksi! Minä en ymmärrä yhtään enempää Jumalan aivoituksia, en ehkä niinkään paljon kuin sinä, mutta minä uskon! Minä haluan uskoa Kristukseen, että hän on minutkin kuolemallaan lunastanut ja on herättävä viimeisenä päivänä, ihan niin kuin Paavali kirjoittaa:

      Room. 8:11 ”Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Korpela: “Alkuseurakuntaa vainottiin, tuhansia kristittyjä tapettiin, mitä kammottavimmilla teloitustavoilla.”

      No, tässä nyt on turha lähteä pohtimaan sitä, miten paljon kristinusko on saanut pahaa aikaan ristiretkien, inkvisition ym. muiden kauheuksien aikana ja niiden jälkeenkin. Ei se miekkalähetyskään kovin lähimmäisen rakkautta tihkuvaa ole ollut. Mutta onneksi meillä on uskonnon-, vakaumuksen- ja mielipiteenvapaus, ettei tarvitse enää mennä kirkonmäelle jalkapuuhun, jos ajattelee omilla aivoillaan.

      Korpela: “Minä en ymmärrä yhtään enempää Jumalan aivoituksia, en ehkä niinkään paljon kuin sinä,”

      Jumalan, jos on, olisi jo korkea aika päivittää pari tuhatta vuotta sitten antamansa ilmoitus itsestään ja olemassaolostaan nykypäivän ihmisille, käyttämällä hyväkseen nykypäivän informaatioteknologiaa. Miksei hän tee sitä? Loppuisi kerralla kaikki vääräuskoisuus ja epätietoisuus siitä, mikä maailman tuhansista uskonnoista ja jumalista on se ainoa ja oikea.

      Se, ettei minkäänsorttista infoa ole Jumalan taholta tullut viimeisen parin tuhannen vuoden aikana (jos Jeesuksen elämä sellaiseksi katsotaan), tukee käsitystä siitä, että mitään jumalia ei ole.

      Korpela: “mutta minä uskon! Minä haluan uskoa Kristukseen, että hän on minutkin kuolemallaan lunastanut ja on herättävä viimeisenä päivänä,”

      Sinä saat tietysti Suomessa uskoa ihan vapaasti, mihin haluat. Minä en usko, eikä minun uskomattomuuteni kumoamiseen riitä se, mitä joittenkin ikivanhojen pergamenttien pojalta koottu Raamattu ilmoittaa. Raamatun tai minkä tahansa muun uskonnollisen kirjan tai kirjoituksen uskominen todeksi olisi mielestäni älyllistä epärehellisyyttä itseäni kohtaan.

      Jos luotujaan rakastava Jumala ei parempaan ja selkeämpään informaatioon pysty, niin antaa olla. Eikä siitä iankaikkisesta elämästäkään ole niin väliä. Kukas sitä nyt semmoista taivaan iloa ja riemua iankaikkisesti jaksaa?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Heino Korpela sanoo:

      Kimmo Wallentin: ”Ei se miekkalähetyskään kovin lähimmäisen rakkautta tihkuvaa ole ollut. Mutta onneksi meillä on uskonnon-, vakaumuksen- ja mielipiteenvapaus, ettei tarvitse enää mennä kirkonmäelle jalkapuuhun, jos ajattelee omilla aivoillaan.”

      Olet väärässä! Ei ole kauankaan, kun serkkuni vaimo nuhteli minua, koska olen 16 -vuotta sitten kertonut radiossa hoitokokouksista. Hoitokokousten lopuksi aina varoitettiin, että sitä mitä kokouksissa puhuttiin, sitä ei saa koskaan kertoa kenellekään ja minä kerroin yleisradiossa! Ohjelmassa joka kesti melkein tunnin.

      Eli jalkapuu on tänäkin päivänä totisinta totta! Jalkapuu on vain muunnettu kokonaan henkiseksi väkivallaksi. Laki kieltää julkisesti sitomaan jaloista kirkon eteiseen, mutta henkinen sitominen mielivaltaisesti, on tänäkin päivänä totisinta totta.

      Minulle on ilmoitettu 36 – vuotta sitten SRK:n ja rauhanyhdistyksen yhteisessä kokouksessa, että minut sidotaan synteihini, eikä minulle, eikä vaimolleni anneta syntejä anteeksi! Eikös vaan olekin tehokkaampi, kuin entisaikojen jalkapuu! Entisaikaisesta jalkapuusta vapautui muistaakseni saman päivän iltana Suomessa nämä rangaistukset poistettiin käytöstä vuonna 1894.

      Väität: ”ettei tarvitse enää mennä kirkonmäelle jalkapuuhun, jos ajattelee omilla aivoillaan.” Minä ajattelin omilla aivoillani ja jouduin henkiseen jalkapuuhun! Tätä tuomiota ei ole vl uskovat purkaneet vieläkään, vaikka myöntävät, että saamani tuomio on henkistä väkivaltaa ja sitomiseen käytetty henkioppi on harhaa. Ja koko sitomisen, raamattuun perustumatointa, julmuutta. Viimeksi tämän myönsi Viljo Juntunen radiohaastattelussa, SRK:n uusi puheenjohtaja.

      Jos luit kirjoitukseni tarkasti, kirjoitin tästä: ”Jumala kyllä ilmoittaa miten tulisi uskoa, mutta ihmiset oikein urakoivat itse uusia oppejaan. Poliitikot ovat myös huomanneet, miten oivallinen työkalu uskonto on!”

      Salaus, salakähmäisyys jatkuu vl uskovien keskuudessa. Jotkut eivät kannata pannatuomioita, mutta vaikenevat ja ovat näin hiljaisesti kannattamassa väärää oppia. Ei auta, vaikka muutamat papit puhuvat oikein Jumalan rakkaudesta, yrittävät arasti oikaista opillisia harhoja. Tulisi olla rohkea, mutta silloin taitaisi käydä samoin kuin minun kävi, joutuisi henkiseen jalkapuuhun.

      En sano, että tulisi toimia liberaalisesti, ei uskonto ole liberalismista, vaan totuuden tunnustamista, jossa rakkauden tulee ohjata uskovien kaikkea toimintaa, mutta aina tulisi muistaa, että yhdessä totuuden kanssa ja tähän ei liberalismi sovi. Gal. 5:6 ”Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Heino: “Minulle on ilmoitettu 36 – vuotta sitten SRK:n ja rauhanyhdistyksen yhteisessä kokouksessa, että minut sidotaan synteihini, eikä minulle, eikä vaimolleni anneta syntejä anteeksi! Eikös vaan olekin tehokkaampi, kuin entisaikojen jalkapuu!”

      Ei kai sinun ole mikään pakko moisiin hölmöyksiin uskoa, tai mihinkään hoitokokouksiin osallistua? Suomessa on uskonnonvapaus, se säädetään Suomen laissa ja koskee yhdenvertaisesti kaikkia Suomen kansalaisia. Voit vapaasti uskoa mihin haluat tai olla uskomatta mihinkään.

      Uskonnollinen ja poliittinen vakaumus on täydellisesti jokaisen ihmisen oma ja yksityinen asia, eikä siinä ole kellään toisella nokan koputtamista minkälaisen maailmankatsomuksen kukin itselleen omaksuu.

      Ei kenenkään ole pakko kuulua porukkaan, joka pyrkii alistamaan ja käyttämään henkistä väkivaltaa toisia ihmisiä kohtaan. Sinähän voit uskoa ihan omalla tavallasi, ilman mitään painostusta miltään taholta. Eivät siinä mitkään hoitokokoukset tai sitomiset mitään paina.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Heino Korpela sanoo:

      Se mitä nyt kirjoitat Kimmo, se on kyllä ihan totta. Mutta asialla on toinenkin ulottuvuus. Mietitäänpä; Jospa sanoisit nuorelle islaminuskoiselle saman minkä sanoit minulle; ei sinun ole pakko tehdä itsestäsi pommia ja surmata väärinuskovia. Auttaisiko sanomisesi nuorta uskovaa?

      Uskonnollista väkivaltaa, ei voida harjoittaa, jos ei ensin aivopestä laumaa tottelevaiseksi, uskomaan, että tämä päätös on itse Jumalalta, Pyhän Hengen ilmoittama päätös. Minä olisin ollut myös täysin hoitajien hallittavissa, jos en olisi lapsena nähnyt ja kokenut, toisenlaista lestadiolaisuutta. Lisäksi minulla oli vankka tuntemus raamatun kirjoituksiin ja myös kirkkohistoriaan, joten en uskonut täysin. Mutta epäilin kyllä itseäni vahvasti, koska minua hoitivat arvokkaat rovastit, everstit ja vanhat saarnamiehet, siis minua viisaammat.

      Olisipa silloin ollut tämä netti, josta löytää paljon ja varmaa tietoa. Minun täytyi kahlata kirjastot läpi ja etsiä monenlaista tietoa, erilaisista uskoista, ja uskomuksista. Jo sekin tieto, miten raamattu on koottu, se järkytti minua, täytyi äänestää, mitkä kirjoituksista hyväksyttiin raamattuun. Myös se miten kekseliäitä ihmiset ovat, keksiessään monenlaisia uskonnollisia rakennelmiaan. Tiesin kyllä jo nuorena, että apostolien aikana myös väärennettiin Paavalin kirjoituksia ja opetettiin harhoja.

      Suviseurojen avajaisissa muutama vuosi sitten, sanoi, etten vain nyt muista väärin. Kun sanon että hän oli piispa Matti Repo, hän sanoi, että avoimuus suojaa henkiseltä väkivallalta. Tämä on totta ja katsopa S24 palstaa, siellä on vaikka kuinka paljon viesteissä ala-arvosta kirjoitusta. Jos henkilön nimi tiedettäisiin, tai olisi vaara, että tulee julki. Kirjoitukset muuttuisivat hetkessä. Tämmöisiä me ihmiset olemme, eli emme muista, että Jumala näkee sinne nimimerkin taakse.

      Sinä et usko Jumalan olemassaoloon. Minä haluaisin, että voisit uskoa, mutta usko ei ole ihmisen halusta kiinni. Vaikka kirjoittelen sinun kanssasi (hämmästyn itsekin, että kirjoitan) en kykene vakuuttamaan sinulle, että Jumala on todellisuutta. Jos kertoisin ihmeistä, joita olen kokenut, ei kertomukseni tuottaisi sinulle uskoa.

      Usko on täysin ja kokonaan Jumalan lahja. Sitä olen usein ihmetellyt, kun tunnen hyviä ihmisiä, jotka eivät usko, eli ajattelevia samoin kuin sinäkin, eli usko ei ole myöskään ihmisen hyvyydestä johtuvaa.

      Lopetetaanko tämä kirjoittelemisemme, taitaa mennä jaaraamiseksi. Toiset palstalaiset hermostuvat meihin ja saattavat panna meidät pannaan. Toivotan hyvää kesää sinulle Kimmo, kiitos hyvistä huomioista viesteissäsi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Kiitos keskustelusta Heino. Minut ovat rakkaat, jo kauan sitten edesmenneet vanhempani opettaneet ajattelemaan itsenäisesti ja olen aina saanut valita oman tieni ja totuuteni, huolimatta siitä, että olen vauvana kastettu, rippikoulun käynyt ja kirkossa vihitty. Silloin ennen muinoin olivat nuo kirkon rituaalit tapana ja olisi kai liikaa erottunut porukasta, ellei olisi kirkkoon kuulunut. Kotini on aina ollut kuitenkin täysin sekulaari, tapakristitty. Kirkostakin “huomasin” erota vasta myöhäisellä keski-iällä.

      Toivon, että olisit jo päässyt hengellisestä “jalkapuustasi” ja löytänyt itsellesi oikean tavan uskoa. Toivon sinulle myös hyvää kesänjatkoa sekä kauniimpia ja lämpimämpiä kesäpäiviä kuin mitä ainakin täällä etelässä on saatu tähän mennessä kokea.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Joskus on niin, ettei ole täyttä varmuutta. – ainakin sellaisten kohdalla, jotka eivät ole onnistuneet kilvoituksessaan yhtä hyvin kuin jotkut kirjoittajat. Itseni lisäksi tunnen monia, jotka ovat joutuneet miettimään tai jopa kysymään: onkoa armoa vielä tällaiselle…. Oma petollisuus Vapahtajaa kohtaan syyttää…

    Usko on Kristuksessa, mutta sydän on valtakappale, se ei tunne sitä sun tätä käskemällä. Jumala on se, joka antaa uskon. Ei evankeliuminkaan kuuleminen ole mitään, ellei sydämeen käy valonsäde ylhäältä.. “Anna mulle Hengen voimaa, tulta lamppuun sammuvaan…..”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jussi Tynkkynen sanoo:

    On tärkeää nähdä ja tehdä ero uskonnonvapauden ja uskonvapauden välillä. Termi uskonnonvapaus koskee yhteiskunnassa toimivia uskonnollisia yhteisöjä ja termi uskonvapaus koskee yksilöitä ja heidän omaa uskonvakaumustaan yhteisöjen sisällä tai yhteisöjen ulkopuolella.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Vuokko Ilola
    Vuokko Ilola

    Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit