Mitä palkaksi rohkeasta teosta?

Lukijani.

Raamatun lehdillä on kosolti Jumalan lupauksia. Yksi niistä kuuluu: "Ja joka antaa yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen raikasta vettä vain siksi, että tämä on opetuslapsi - totisesti: hän ei jää palkkaansa vaille." (Matt. 10:42)

Kun Jeesus lähetti matkaan "ne kaksitoista opetuslasta", hän kertoi myös tehtävän hankaluuksista ja uhrauksista. Jeesus puhui palkastakin. Yllätys on, että sitä ei makseta opetuslapsille vaan heidän tukijoilleen, siis sanoman vastaanottajille! Jumalan sanansaattajan auttaminen nimittäin vaatii toisinaan kansalaisrohkeutta.

Millainen palkka on tarjolla? Vanhasta testamentista löytyy pari havaintoesimerkkiä. Palkan "maksajina" olivat profeetta Elia (1. Kun. 17:7-24) ja profeetta Elisa (2. Kun. 4:8-37), joiden toimintaan Jeesuskin opetuspuheissaan viittasi.

Israelia vaivanneen kovan kuivuuden aikana profeetta Elia vetäytyi piiloon Keritinpuron varteen, jossa korpit ruokkivat häntä. Kun puro kuivui, hän sai Herralta käskyn siirtyä erään leskivaimon luo Siidonin alueen Sarpatiin. Siellä hän sai vettä juodakseen ja leipää syödäkseen. Mutta vain siksi, että leski luotti Elian sanaan ja valmisti tälle ensin leivän lopusta ruokaöljystään ja vähistä jauhoistaan. Suurimpana lahjana Elia herätti henkiin lesken pojan, kun tämä yllättäen kuoli.

Profeetta Elisa puolestaan sai nauttia erään varakkaan sunemilaisvaimon vieraanvaraisuutta. Aluksi Elisa kutsuttiin aterialle, lopulta hänelle tarjottiin talossa aina myös yösija. Profeetta tahtoi tehdä vastapalveluksen ja sai kuulla, että eniten vaimoa suretti lapsettomuus. Elisa lupasi, että vuoden päästä tällä olisi sylissään oma poika. Niin myös tapahtui. Ja kun poika nuorella iällä kuoli sairauskohtaukseen, Elisa herätti tämän jälleen henkiin.

Uuden testamentin puolella on kuvaus keskustelusta Jeesuksen ja erään samarialaisen naisen välillä Sykarin kaivolla (Joh. 4:5-42). Jeesuksen yksinkertainen pyyntö saada vettä janoonsa johti syvälliseen keskusteluun elävästä vedestä ja oikeasta rukoilemisesta. Nainen kertoi kokemuksestaan kotiseudullaan, mikä houkutteli muitakin samarialaisia kuuntelemaan Jeesusta - ja uskomaan häneen.

Palkan - uuden elämän - voi siis saada tekemällä rohkeasti hyvää joko pyydettynä tai pyytämättä.

Sinun

Harmaa rovasti

4 kommenttia

  • Rauli Toivonen sanoo:

    Oletan, että me kaikki näillä palstoilla olemme tehneet sinunkaupat, joten kiitän sinua Jouni hyvästä plogista, joka pohjautuu täsmälleen siihen, mitä Raamattu kertoo. Eliaa ja Elisaa auttaneet eivät jääneet vaille välitöntä myönteistä palautetta, koska kyseessä oli Kaikkivaltiaan tahdon tukeminen. Ja sellaisesta myös Jeesus puhui Matteuksen kymmenennessä luvussa, kuten plogissa totesitkin.

    Raamattu alleviivaa lähimmäisen auttamista kaiken käytettävissä olevin keinoin. Elia, Elisa ja Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset tekivät sitä parhaalla mahdollisella tavalla: tekivät Jumalan tarkoituksia tunnetuksi ympärillään oleville ihmisille. Ja tässä työssä auttaminen saa siis Raamatussa siunauksia lisukkeeksi. Toki myös aineellisella auttamisella on tärkeä sijansa.

    Matteuksen kymmenennessä Jumalan tahdon toteuttaminen kulminoituu Jeesuksen ohjeistuksen lauseessa ”Ja mihin kaupunkiin tai kylään te tulettekin, tiedustelkaa, kuka siellä on arvollinen, ja jääkää hänen luokseen, kunnes sieltä lähdette. Ja tullessanne taloon tervehtikää sitä. Ja jos talo on arvollinen, tulkoon sille teidän rauhanne; mutta jos se ei ole arvollinen, palatkoon teidän rauhanne teille takaisin.”(Mat10:11-13)

    Kuten kaikki tietävät, me Jehovan todistajat olemme edelleen tuossa Jeesuksen aloittamassa työssä voimallaisesti mukana – teemme sitä nykyään jopa maailmanlaajuisesti. Täällä Suomessa saamme vesikupillisen asemasta toisinaan nauttia kahvista ja muusta vieraanvaraisuudesta ihmisten kodeissa. Mitä Jouni ajattelet: Millaisen palkan nämä tällaiset rohkeat ja ystävälliset ihmiset saavat tarjoamastaan ”raikkaasta vedestä” ?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Rauli. Kiitos kiittämästä.

      Jumalan aivoituksia en osaa lukea. Mutta itse koen niin, että minua vesilasillisella auttanut ihminen on siunauksen arvoinen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Oivalsit hyvin, että kysymykseni oli tuollainen puoliretorinen. Mistäpäs me nyt Jumalan puolesta voisimme mennä sanomaan .

      Askartelin mielessäni noita mainitsemiasi tilanteita ja olin havaitsevinani niissä erään yhtäläisyyden: kaikkiin liittyy ylösnousemus, joka kristillisyyden ydinasioita. “Herättäkää kuolleita” kuului Jeesuksen eräs tehtävämääräys hänen lähettäessään opetuslapsia talosta taloon.(Mat10:8)

      Tuota ei liene kukaan nykyinen Jeesuksen seuraaja voinut toteuttaa. Mistäköhän se voisi johtua? Oletkos sinä asiaa pohtinut?

      Mutta sen vesilasillisen, sen voi kyllä siunaten nielaista.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Näin sen näen: Jumala ei tee ihmetekoja itsetarkoituksellisesti. Joko kuolleista herättäminen ei enää palvele evankeliumin leviämistä tai kuolleista herätetyt ovat kyenneet olemaan hiljaa saamastaan lisäajasta. Jumala kyllä voi nykyaikanakin antaa kaikki kirkon kukoistamiseen tarpeelliset armolahjat.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jouni Parviainen
    Jouni Parviainen

    Olen palvellut pääosan työurastani sotilaiden pappina. Eläkkeelle jäätyäni katselen blogissani maailmaa lyhyinä silmäyksinä (mottona "bona, bene, breviter", noin 2000 merkkiä). Teen sen milloin asiantuntemukseni pohjalta milloin pelkällä tunteella. Käytän jäsentelyn punaisena lankana teemaa Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä.