MITÄ SE ON? (Tunnusta papille tietämättömyytesi)

Lukijoitten hartaista pyynnöistä huolimatta Ruttopuiston rovasti on päättänyt ottaa käyttöönsä Kysy mitä vain, minä vastaan mitä vain-palstan bloginaansa. Kysymyksiä on kertynyt niin paljon, että laajemmitta  lätinöittä aloittakaamme:

RUPEAVAT YLEISRADIOSSA JO VALMISTELEMAAN SUOMEA ISLAMILAISEKSI VALTIOKSI. KORAANIN ALKEISKURSSIKIN KESTÄÄ 60 TUNTIA. TAITAVAT VEROVAROILLAMME VÄRVÄTÄ UUSIA TAISTELIJOITA ISIKSEN RIVEIHIN.

RR: Missään maassa ei ole sotilaallista tai uskonnollista tyhjiötä. Aina on armeija ja uskonto, joko oma tai vieraan vallan. Ennen sanottiin, että ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia. Nyt meillä on tarjolla uusia maahanmuuttajia ilman passia Venäjän suunnasta Puna-armeijan kuoro ja toisesta suunnasta islamilaista innostusta. Tai sitten – niin halutessamme – Pohjois-Amerikan Puolustusliitto. NATO:n etuna pitäisin sitä, että ei tarvitsisi opetella venäjää tai arabiaa, kun kaikki osaavat jo valmiiksi englantia.

Sitä paitsi ennustajaeukot ovat povanneet, että Venäjä hajoaa tulevina vuosina omaan mahdottomuuteensa. 10 vuoden kuluttua Karjala tahtoo liittyä takaisin Suomeen.

ITALIALAINEN KIRURGI VÄITTÄÄ VOIVANSA PARIN VUODEN KULUTTUA SIIRTÄÄ ELÄVÄN IHMISEN PÄÄN TOISEEN RUUMIISEEN. LÄÄKÄRI VÄITTÄÄ TAHTOVANSA AUTTAA IHMISIÄ, JOIDEN LIHAKSET, HERMOT TAI ELIMET OVAT NIIN HUONOSSA KUNNOSSA, ETTÄ HEILÄ EI OLE ENÄÄ JUURIKAAN TOIVOA JÄLJELLÄ.

RR: Ihminen on kokonaisuus, johon kuuluvat henki, sielu ja ruumis. Ja Jeesuksen mukaan pää on ruumiin pomo, sillä pää ruokkii muita jäseniä. Ruumiin jäsenet ovat samanarvoisia keskenään, vaikka niillä onkin erilaiset tehtävät. Käsi ei voi sanoa jalalle, että häivy, ei sua tarvita. Tai silmä korvalle, että heippa vaan, nähdään taas. Toisaalta jos jokin jäsenistä viettelee ihmistä, niin poikki vaan. Parempi rampana taivaaseen kuin kaikki jäsenet tallella helvettiin.

Kun Johannes Kastajalta katkaistiin pää, hän kuoli heti. Voi olla, että syväjäädytykset eivät päänsiirto-operaatiossa auta kuin yhden hetken. Mutta yrittänyttähän ei laiteta. Toisaalta jaksan epäillä moista ideaa: Mitä hyötyä siitä on?  Monihan suhtautuu kroppaan kuin kyse olisi pelkästä aivojenkantotelineestä. Yhdistä älykön pää ja Muskeli-Masan kroppa: Nehän olisivat aina riidoissa keskenään kuin kissa ja koira.

Jos  minun pääni onnistuttaisiin siirtämään johonkin nuoren Adoniksen kroppaan, niin mitä minä tekisin 60-vuotiaan ajatuksilleni? Entä eikö siinä pään irrottamisen yhteydessä sielu pääse vilahtamaan karkuun? Ja  kun kuolen, kenenä minut siunataan? ”Lepää rauhassa, Hannun pää ja Taavetin ruumis!”  Ja mitä minun pitäisi tietää ruumiini entisestä käyttäjästä ja hänen elämästään? Kenen sukulaisia kutsutaan hautajaisiin?

Siis lyhyesti: Antakaamme kuolleittemme haudata kuolleemme! Seuratkaamme me vain Jeesusta, joka menee eteenpäin kuin mummo lumessa.

MITÄ MIELTÄ RUTTOPUISTON ROVASTI ON ELOKUVASTA 50 SHADES OF GRAY?

RR: Miksi tuhlata rahaa elokuviin, kun voitte katsella minua pari tuntia? Parrastani löytyvät varmasti ne kaikki harmaan 50 sävyä. Leffalipun hinnan voitte antaa Yhteisvastuukeräyksen nimissä minulle…

KIRKKO HAASTAA KEHUMAAN PUOLISOA UUDELLA KEHUKUMPPANI-KAMPANJALLA. MITÄS TÄSTÄ TUUMAA RUTTOPUISTON ROVASTI?

RR: Valitettavasti olen täysin tietämätön moisesta kampanjasta, sillä olen tässä jo hyvän aikaa suunnitellut muuatta toista kampanjaa. Lienee tullut aika paljastaa, mistä on kyse? Niin, kyse on KEHU PAPPI PÄIVÄSSÄ, KAKSI PARHAASSA-kehukampanja. Me papit saamme kehuja niin ylen vähän, että emme osaa enää erottaa niitä parjauksesta. Ihmisistä on tullut vaatimuksissaan täyttymättömiksi kuin papin säkki. Vaikka me seisoisimme päällämme, niin silti heti alkaa vanha valitusvirsi sanoin I CAN’T GET NO SATISFACTION!

ALPPILASSA AIOTAAN OTTAA KÄYTTÖÖN UUSI TOIMINTAMUOTO: VIINI- JA VIRSI-ILLAT. EI KAI TÄMÄ TÄMMÖINEN MEININKI SIVEYDEN SIPULEILLE SOVI? LIIASTA VIINISTÄ TULEE RIETAS MENO!

RR: Virrenveisuu sinänsä ei ole mikään uusi toimintamuoto. Viini voi kyllä saada aikaan sen, että tilaisuus rohkaisee ns. härkävainaan nuotilla aluksi laulanutta ujoa veisaajaa ryhtymään esilaulajaksi. Ja joku toinen saattaa innostua kiittämään harpuin, huiluin ja kantelein. Uskon kuitenkin, että ympärillä oleva seurakunta pistää tällaiset sooloilijat ruotuun tyyliin: Jos otat, et laula. Jos laulat, et ota. Onko selvä?

Itse olen muutamassa suhteessa arka tai varovainen: En tahtoisi yhdistää uskonasioihin rahaa tai alkoholia. Rahasta puhun vain kolehdin yhteydessä, ja silloinkin kolehtikohteen sopii olla sellainen, että sitä kehtaa mainostaa. Alkoholin suhteen rajaan viininkäytön ehtoollispöytään. En tarvitse alkoholia rentoutumiseen tai hauskanpitoon, en snobbailuun, en yömyssyksi. Ympärilläni on pyörinyt menneinä aikoina  ihan riittämiin porukkaa, joka on siirtynyt alkoholin kohtuukäyttäjistä suurkuluttajiin. Lopulta olen joutunut siunaamaan heidät. Jäljet pelottavat.

Mitä taas Jeesukseen tulee, niin tuskin hän mikään absolutisti oli täällä maan päällä liikkuessaan. Ja kyllähän Jeesuksen aikalaisetkin häntä tästä ominaisuudesta moittivat. Ja Jessen eka tempaushan oli muuttaa hillitön määrä tynnyrivettä viiniksi häitten loppupuolella, jolloin vieraat olivat jo varsin iloisella laulutuulella. Kaiken lisäksi Jeesuksen hommaama viini oli paljon parempaa kuin siihen asti tarjottu!

KUKKAKAUPPIASLIITTO ON HÄDISSÄÄN SIITÄ, ETTÄ IHMISET PÄÄSEVÄT TÄTÄ NYKYÄ LIIAN HALVALLA HAUTAAN. PITÄISI OSTAA KALLIIMPIA ARKKUJA JA RUNSAAMMIN KUKKIA. ON JO IHAN VALOKUVAUKSELLISISTAKIN SYISTÄ RUMAA, JOS ON LIIAN VAATIMATONTA. ONKO RUTTOPUISTON ROVASTI SAMAA MIELTÄ?

RR: Isoissa hautajaisissa näkee edelleenkin upeita kukkalaitteita, pienissä yksittäisiä kukkia. Edellisissä kilpaillaan kukkatervehdysten näyttävyydellä, jälkimmäisissä on tärkeää, että jokainen saa laskea arkulle jotakin.

Kukin menköön kukin tai ilman haudan lepoon. Meidän kaikkien tulevien vainajien olisi syytä varata tilillemme sellainen rahasumma, että se riittää säälliseen hautaamiseen. Viimeisen matkan lähtösuunnitelma kannattaa kirjoittaa hyvissä ajoin huolellisesti valmiiksi ja saattaa se etukäteen valitulle ihmiselle tiedoksi. Silloin homma on jälkeenjääville helppoa kuin heinänteko eikä valittu luottamushenkilökään kauan hangoittele vastaan.

16 kommenttia

  • Tuire Kajasvirta sanoo:

    Hannu,

    Tuo käyttämäsi punainen väri hyppii silmille. Voitko seuraavassa blogissa vaihtaa vähän hillitympään.

    Hautaamisesta otan sen verran kantaa, että hyvähän siitä säästämisestä on puhua. Suomessa on kuitenkin suuri määrä talouksia, joilla ei sukan varteen jää mitään. Veikkaan, että alle 3000 euron on aika mahdoton päästä kunniallisesti hautaan. Taitavat monet mennä osamaksulla rajan tuolle puolen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Tjaah, Tuire. Meitä on niin moneksi: Toiset näkevät punaista, toisille taas mustavalkoisuus on kauhistus, ei kaunistus.

      Puolet tuosta mainitsemastasi summasta pitäisi saada pois. Vai olitko laskenut siihen mukaan myös perunkirjoituskulut?Mahdollisimman paljon kannattaa tehdä itse, jos vain jaksaa ja osaa. Hautaustoimisto kun velottaa jokaisesta puhelinsoitostakin erikseen.

      Meidän ihmisten tulisi mielestäni ajatella muutama tärkeä asia etukäteen: Suunniteltava omat hautajaisemme ja funtsittava, missä tahtoo iäisyytensä viettää. Hautajaisiin riittää pelkkä suunnitelma ja riittävän rahasumman varaaminen, iäisyysasioissa taas on lähdettävä liikkeelle ja kuljettava sitä tietä, joka johtaa toivottuun määränpäähän.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuire Kajasvirta sanoo:

      Hannu, En laskenut perunkirjoituskuluja mukaan. Ne olivat mieheni tapauksessa 500 euroa+ sukuselvityspaperien kustannukset.Mutta perunkirjoituksen nyt tietenkin voi tehdä kuka tahansa.

      Arkku maksaa n.1000 euroa. Hautaustoimisto oli sitä mieltä, että hautapaikka+ kivi maksaisi 2500 euroa. (Tosin mieheni tuhka haudattiin mereen.) Lisäksi krematorio maksaa, tuhkauurna maksaa, hautaustoimiston kuljetus sairaalasta kappeliin maksaa, arkkukukat maksavat, muistelutila+kahvitukset tai ruoat maksavat.

      Tuo mainitsemani 3000 euroa on aika varovainen arvio. Jos oikein olen perunkirjoituksen perusteella ymmärtänyt, verottaja hyväksyisi hautauskustannuksiksi 7500 euroa. Ei tarvitse olla kovin suuret hautajaiset, niin ko. summa kuluu.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Päivi Huuhtanen-Somero sanoo:

    Hyvä R.R., asiantuntijana kerrotko, olisiko mahdollista sairaalatapauksissa päästä kokonaan ilman ns. hautajaisia? Eli eikö riittäisi, että läheiset kokoontuisivat sairaalan kappeliin, jossa sairaalapappi siunaisi kuolleen ihan vaan lavetin päällä lakanan alla niin pian kun on mahdollista. Kai jonkun valkean vaatteen ehtisi osastolla pukea vainajalle. Sitten vainaja vietäisiin krematorioon yksinkertaisimmassa mahdollisessa ekoarkussa hautausluvan kanssa. Kuljettajan ei kai tarvitsisi olla hautaustoimisto. Lopuksi uurna hoidettaisiin maan multiin tavalla, joka on kai virall. säädelty. Hautaustoimistolle ei jäisi paljonkaan tehtävää. Arkun ja uurnan kai voi erikseen itse hankkia. Kuljetukset samoin.

    Tämä ei ole mikään pilakysymys. Mietin sitä henkilökohtaisena asiana ja toiveena. Perheessämme on ollut traditio hyvästellä vainaja sairaalan kappelissa pienen hartaushetken muodossa. Siihen olisi voinut liittää papin kera varsinaisen ruumiin siunauksenkin. Isänihän oli pappi ja saatteli kappelissa siskoni ja äitinikin (avustuksellani) lähes kuin ruumiin siunaustilaisuudessa. Siitä olisi ollut herkintä jatkaa suoraan tuhkauksen jälkeen maahanpanijaisiin, joista olisi sitten voinut kehittää tarpeen tullen varsinaisen muistotilaisuudenkin. Uskoisin, että hautapaikan voi myös itse lunastaa ja sopia haudan kaivamisen ja täytön. meillä on ainaishauta Hietaniemessä, jossa on uurnatilaa vielä paljon. (Voiko tuhkan ripottaa hautaan ilman uurnaa?)

    Onko tällaista käytäntöä virallisesti olemassa? Tiedän, että kuulostan makaaberilta. Se ei kuitenkaan ole kyselyni motiivi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Vielä mitä, Päivi, kysymyksesi ovat kaukana makaabereista! Noudatit vain otsikkoon merkittyä kehotusta.

      Ei ole ennen tullut vastaan ihan samanlaista keissiä kuin on tuo kuvaamasi. Arvelen, että periaatteellisia esteitä tuskin löytyy, esteet ovat lähinnä käytännöllisiä.

      Olen silloin tällöin käynyt siunaamassa vainajia sairaaloitten kellarikerroksissa sijaitsevissa ruumishuoneissa. Jos väkeä on vähän ja omaiset ovat yksimielisiä siitä, että pelkkä ruumiin siunaus on OK, niin sitten kaikki on kohillaan.

      Lakanaideasi on hyvä, mutta suorittaisin siunaamisen siten, että vainajan kasvot ja ristissä rinnan päällä lepäävät kädet olisivat toimituksen alussa näkyvillä. En pelaisi hiekalla lainkaan, vaan käyttäisin joko öljyä tai tuhkaa (sic!) tehdäkseni vainajan otsaan ristinmerkin. Vasta siunaamisen jälkeen vetäisin lakanan vainajan pään yli.

      Vainajan kuljettamisen on myös tapahduttava arvokkaasti. Minusta ambulanssissa olisi juuri oikea varustus siirrettävine vuoteineen, ei siis välttämättä tarvitsisi ruumisautoa. En osaa sanoa, vaaditaanko krematoriossa aina arkkua vai käykö pelkkä “käärinliina”?

      Jollekin innokkaalle toimittajalle (esim. Emilia Karhu) voitaisiin antaa tehtäväksi tutkia, miten edullisesti ihminen voi hautauttaa itsensä. Siitä sitten juttu Kotimaahan. Luulen, että asia kiinnostaisi yhtä jos toista, kenties jopa kolmattakin lukijaa.

      Kyllä tuhkan ripottamisen hautaan ilman uurnaa pitäisi onnistua. Kannattaa toki tiedustella, onko Hietsussa joitakin erityispykäliä, sellaisia isien perinnäissääntöjä, jotka mahdollisesti ohjastaisivat ripottelijat uurnalehdon puolelle. Sama asiahan siinä tapahtuu kuin muissa hautaustavoissa: Meistä jää jälkeen vain tomua ja tuhkaa.

      Uurnanlaskukäytäntö on erinomaisen pirstaleinen juttu. Nykyinen käsikirja ei edellytä, että papin pitäisi siinä olla paikalla. On olemassa lyhyt ohje siitä, miten haudalla voisi toimia, mutta ei se sido omaisia millään lailla. Varmasti voidaan myös sopia, että omaiset luovat haudan umpeen.

      Korostan, että esittämäni ideat ovat ihan ikiomiani. Jos niistä tulee uusi käytäntö, niin silloin nimeni voidaan mainita julkisesti. Jos taas tästä tulee ikäviä jälkipuheita, niin ne voidaan siirtää suoraan Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin lainoppineelle asessorille.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuire Kajasvirta sanoo:

      Taisi juuri lähettämäni kommentti mennä taivaan tuuliin, joten otan uudelleen.

      Kertakäyttöuurniakin on olemassa. Vähintään sellainen tarvitaan tuhkan siirtämiseksi krematoriosta hautapaikkaan. Mutta sirottelun jälkeen uurna voidaan heittää roskiin tai kierrätyspahveihin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Päivi Huuhtanen-Somero sanoo:

    Kiitos Hannu-ystävä! Olen miettinyt kuorman helpottamista ainoan lapseni osalta, jos hän jää jälkeeni. En tarkoittanutkaan kasvojen peittämistä lakanalla. Meillä on sama visio käsistä ja kasvoista. Vanhempani olivat kauniita lavetilla kuten siskoni arkussa sairaalakappelissa. Oli ihana laskea kukat heille siinä välittömästi! Ja rukoilla. Suukotimme poskia ja silitimme hiuksia. Varsinainen hyvästijättö. Öljy on hieno asia. Hiekkakin menettelee. Ruttopuiston Rovasti, on hienoa että vastaat kaikille halukkaille! Sinua tarvitaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Kuolema-kysymyksen sivusta sen verran, että asuessani Enossa meillä oli viini- ja virsi- iltoja jo vuosia sitten, ei tosin kirkon tiloissa. Tiukkapipoille ei tietysti kelpaa mikään uudistus (Luuk.7:34).

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Päivi Huuhtanen-Somero sanoo:

    Minulle sopivat viini ja virret, mutta kukin aikanaan. Ihan miten vain kukin. Ehkei aina yhtä aikaa!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Hautaan pääsee edullisesti, kun käy töissä koko ikänsä, ja kuolee juuri kun pääsee eläkkeelle ja huolehtii, ettei ole mitään maallista omaisuutta jäljellä kun kuolee. (eläkekertymästä yhteiskunta hoitaa kulut)

    Isäni haudattiin juuri näin ja koko kustannus meille pojille oli 84e (Messinkikyltti tolppaan) sekin kolmeen osaan. Näitä laitapuolenkulkijoita haudataan ilmeisesti vieläkin halvemmalla, sillä kyltti ei ollut pakollinen.

    Perunkirjoituksen voi tehdä itse ja helppoa kun omaisuutta ei ole.

    Hautajaiset olivat muuten hienot ja pysäyttävät, kun kadun jätkät ja tytsyt olivat isää saattamassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Usein laitapuolen kulkijoitten hautajaiset ovat varsin liikuttavia. Minun kokemukseni mukaan heidän ei tarvitse lähteä yksin. On heilläkin oma ystäväpiirinsä, joka tahtoo olla mukana saattamassa kaveriaan viimeiselle matkalle.

      Pari kertaa olen ollut mukana, kun asuntolan väkeä on tullut pikkubussilla Malmin hautuumaalle. Matkalla käydyt keskustelut ovat olleet avoimia ja reiluja, ei niissä ole ollut uhmaa tai pilkkaa.

      Jo nuorena pappina minuun teki vaikutuksen, kun arkku alkoi Hietaniemen krematoriossa lipua pois näkyvistä. Juuri ennen kuin ovet sulkeutuivat arkun takana, etupenkistä ponkaisi eräs laitapuolen kaveri pystyyn ja kädessään olevalla pipolla vilkutti arkulle:”Nähdään, Arska!” hän vielä huikkasi. Miten vahvä uskontunnustus: Ei tämä tähän lopu, vielä nähdään!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Virtanen sanoo:

    Minulla eivät sukulaiset osaa laulaa virsiä. Nolottaa jo etukäteen kuunnella heidän muminaansa siunauksen aikana. Olisi ruumiini siunauksen aikana mahdollista virsien sijasta soittaa laadukkailla soittopeleillä Led Zeppelinin “Stairway To Heaven”?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Et ole ensimmäinen, joka miettii ilmalaivamusiikkia hautajaisiinsa. Muusikkohan sen soitettavan musiikin viime kädessä päättää. Musiikin tulisi olla livemusaa, ei purkitettua. Kaikkeen tietysti löytyy poikkeuksia. Toisaalta siunaustilaisuudessa kyse ei ole kevyen tai raskaamman musiikin toivekonsertista. Siunaustilaisuuden tulee olla arvokas.

      Muistotilaisuudet ovat eri asia, siellä musiikkitarjonta voi olla monipuolisempaa. Ja tunnelma rennompi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Virrenveisuun idea ei ole tuottaa laadukasta musiikkia kenenkään kuunneltavaksi. Se on osallistumisen muoto. Juuri sukulaisten osaamaton mumina kuuluu minusta siunaustilaisuuteen, kun se on heidän oma äänensä ja tapansa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Aiheesta kuolema. On mielestäni vähän itsekästä ajatella, että siunaus jo sairaalassa muutaman ihmisen läsnä ollessa ja sitten tuhkat pussiin. Vainajalla on olemassa myös ystäväpiiri. Ystävienkin on saatava surra ja muistotilaisuus on sitä varten. Muisteloita ja nauramista ja itkemistä. Olin saattamassa ystävätärtäni ja kertoilin yhteisiä kokemuksiamme, jotka liittyivät talkoisiin ja partioleireihin. Tilaisuuden jälkeen perheen tuore vävy tuli itkien luokseni ja kiitti minua. -Oli ihanaa kuulla iloisesta, elävästä, tarmokkaasta Mammafiasta. Minä sain tuntea vain sängyn pohjalla lojuvan pienen muistamattoman nyytin.

    Arkkualbaa käyttämällä selviää halvalla arkulla ja tarjoomuksia on lihakeitosta filepihviin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru
    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (64 v., 117 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa24.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121