Miten naiset voidaan saada ymmärtämään miehiä?

#metoo on saanut minut ymmärtämään sen,että me miehet olemme laiminlyönneet erään tärkeän pedgoogisen tehtävän.

Ongelman voi pelkistää siihen että nyt, kun me olemme alkaneet pitää naisia tasaarvoisina  itsemme suhteen,  niin me suhtaudumme heihin ja käyttäydymme niinkuin he olisivat meidän miehisiä kavereitamme.

Me miehet opimme aikoinaan kaverikäyttäytymisen kasvuiässä. Silloin opimme sen, että ihmisten sosiaalinen maailma on toisaalta  kilpailua omasta asemasta kaverihierarkiassa ja toisaalta sitä että tarvitsemme liittolaisia muita kilpailijoita vastaan jotka voivat vaarantaa pyrkimyksemme sellaiseen sosiaaliseen asemaan joka tyydyttää kunnianhimoamme.

Sosiaalinen elämä oli ja on joukkuepeliä. Ainoastaan jotkut lahjakkaat sooloilijat selviävät ilman tukiverkostoa tai tukiryhmiä jos hekään.Luulen että miehet ovat parempia organisoimaan tukiverkostoja ja että naiset ovat vasta oppimassa sellaista omalle kohdalleen.

Omassa jengissä heitämme huulta, tönimme, teemme sukupuolisia ivailuja, pikku haasteita ja vähattelyjä ,kehumme itseämme ja kykyjämme suoraan tai epäsuoraan odottaen ryhmän vahvistavan tai muotoilevan niitä. Olemme siis ulospäin lapsellisia ja sietämättömiä tyttöjen silmissä. Olemme syyllisiä kaikkeen mistä meitä syytetään.Kuitenkin ylilyönnit ovat kielletty poikkeus. Valtaosa ryhmistä ovat niinkuin urheilujoukkue joka seuraa tiettyjä sääntöjä. Petoeläinten tapaan saallistavat jengit kuuluvat alakulttuureihin eikä niitä  suosita.

Tällainen poikamainen käyttäytyminen lisää ryhmän kiintyvyyttä ja auttaa fokusoimaan yhteiskunta peliin, siis itsetuntemukseen ja pitäviin arvoihin, niihin mitä ryhmäkin arvostaa ja jotka auttavat pärjäämään elämän kilpailuissa. Yleensä kunnianhimo joutuu hionnan kohteeksi kaverien toimesta.On opittava mikä on realistista ja mikä vastaa kykyjä. Ryhmä yleensä vahvistaa kyvyt jos ne ovat tosia sellaisia ja karsii tyhjät kehumiset.

Ylläoleva luo koodit miehiselle käyttäytymiselle. Kun sitten tutustumme tyttöihin, niin haluamme heidän kiintymyksensä ja suosionsa. Kiintymyksemme heihin saa meidät muotoilemaan miehisiä koodeja mutta ei kaikkia. Varsinkin työelämässä kahvitauoilla olemme takaisin koulun välitunneilla tönimässä toisiamme.

Aikuismaailmassa olemme alkaneet pitämään työtovereita, niin miehiä kuin naisiakin,  kavereina ja tässä tulee ongelma.

Me miehet käsittelemme arkikäyttäytymisessä kaverinaisia niinkuin he olisivat miehiä jotka ymmärtävät selittämättä miehiset koodit ja miten niitä tulkitaan. Tässä  on se meidän pedagooginen tehtävämme.

Naiset ovat olleet paljon parempia vaatimaan miehiltä ymmärrystä naisia kohtaan. Siis sitä mikä on sopivaa ja mikä ei. #Metoo on suora seuraus siitä että miehet ovat olleet huonoja oppilaita. Mutta jos miesten tulee ymmärtää naisia, niin on oikein ja kohtuullista että naiset yrittävät ymmärtää miehisiä koodeja ja käyttäytymistä ja miten sitä voi tulkita ja miten niihin vastataan.

Koodien ja niiden tulkinta on meidän miesten tehtävä.Niihin vastaaminen on naisten opittava . Kirkollisissa piireissä tämä on vaikeata, koska niin paljon kirkollisista miehistä ovat sisäistäneet  huomattavan  feminiinisen osan itseensä osana kirkollista identieettiään. Nykyjään kirkon toimhenkilöistä enään papeista löytyy miehiä ja se värittää seurakunnallista työelämää. Kuitenkin  vanha poikamainen kilpailevissa hierarkioissa eläminen ja kaikki mitä siihen liittyy on jäljellä.

Ovatkohan naiset vapaita hierarkkisesta ajattelusta ja kunnianhimosta. Epäilen sitä. Naisellinen tikapuilla kiipeäminen on toisenlaista mutta sekin on tosiasia. Nykymaailmassa mies ei enään ilmanmuuta ole se pahin vastustaja sosiaalisessa pelissä ,vaan se on joku toinen nainen, johtuen naisten suuresta lukumäärästä paikoista kilpailtaessa. On päivän selvää että on vain ajan kysymys koska naiset ovat enemistöina piispojen joukossa. Ja niihin virkoihin haettaessa toinen naishakija voi olla pahin este.Mutta tämä on toinen ongelma.

Siis arvoisat kanssaveljet, eikö olisi paikallaan perustaa seurakunnallisia opintopiirejä joissa naisille opetetaan miesten ymmärtämistä? Jos naiset haluavat että me opimme ymmärtämään heitä niin he voivat perustaa vastaavia opintopiirejä miehille.

51 kommenttia

  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Markku Hirn nostaa esille tärkeän näkökulman nais-mies-keskusteluun. Valtamediassa on ollut vallalla näkemys, että naiset ovat sorrettuja ja miesten pitää muovautua milloin minkin muotoiseksi, että naisella olisi hyvä olla. Mutta onko miehillä ollut hyvä olla? Väitän, että tasa-arvo ei ole toteutunut, koska naiset ovat vaatimukseen niskan päällä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Siitä on turha syyttää naisia, koska miehet ovat hukanneet oman miehuutensa ja suostuneet talutusnuoraan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Entäpä toisinpäin? Vastaus on: Ei mitenkään! :)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Minä syytän sotaa. jos jotain pitää syyttää. Isoisien oli pakko tukahduttaa tunteensa siellä. jos joku alkoi itkeä, niin sai turpaansa toisilta. Oli tapettava, tai tuli tapetuksi. On kauheaa tappaa toinen ihminen. Nuo kauhut oli vain suljettava pois tietoisuudesta. On mahdoton kuvailla sitä kokemusta. Joku elokuva voi antaa siitä vain heijastuksen. Sitten nämä miehet palasivat siviiliin. perustivat perheet ja saivat poikia. Pojat saivat isiltään oppia samat läksyt tunteiden käsittelystä. Niin pojista tuli miehiä, jotka saivat taas poikia ja hekin pitävät yhä suurina sankareinaan ja esikuvinaan Rokkaa ja Koskelaa. Samaistuvat heihin ja kieltävät tunteensa. Jolloin todellisuudessa antavat tunteiden hallita heitä.

    Naiset taas saivat sodan aika nousta miestensä tilalle. Ottaa vasuun kaikesta kotona. Siinäkin oli pärjättävä. sai kuitenkin itkeä ja surra. Sai säilyttää rikkaan tunne-elämänsä ja intuitionsa. Näin naisista ja varsinkin heidän tyttären tyttäristään on kasvanut miehiä vahvempia tunnejohtajia.

    On surullista nähdä mitä tapahtuu, kun nämä kaksi, pojanpoika ja tyttärentytär tapaa. Rakastuu ja saavat lapsia. Pian mies huomaan miten nainen ottaa pääroolin. Riitelykään ei auta. Nekin mies häviää, jos niihin ryhtyy. Lapsetkin sen tietää. Mitä mies voi tehdä, kun huomaa menneensä avioliittoon vahvan naisen kanssa. Sen sijaan että alkaisi kuunnella omaa itseään ja käsitellä tunteitaan. Miehen on paettava työhön, harrastuksiin, alkoholiin, vieraisiin naisiin ja lopulta eroon. Jos hän kuitenkin alkaisi kuunnella itseään ja niitä viestejä, joita tunteet hänelle kertovat, niin hän löytäisi vaimonsa, lapsensa, eikä hänen enää tarvitsisi yrittää väkisin hallita heitä. Sillä he mielellään antaisivat hänelle ne valtuudet. Kunnioituksesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      “Sillä he mielellään antaisivat hänelle ne valtuudet. Kunnioituksesta.”

      Sen verran olen elämää nähnyt, etten olisi tuosta niinkään varma. Sorry.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Minäkin olen Salmen kanssa samoilla linjoilla tuosta kunnioituksesta, vaikka Pekalla onkin hyviä argumentteja.

    Miehen elämä on yhtä monimutkaista kuin naisenkin ja yhteisymmärryksen löytäminen vaatii yksilöiden sopeutumista toisiinsa, ja siinä miehen tulee oppia naisen syvimpiä tuntoja ja naisen samoin miehen. Näin siis parisuhteessa. Vastakkaisen sukupuolen kunnioittaminen on yhteiskunnassa kaiken keskiössä. Kun opetan pojalleni kunnioittamaan naisia ja huolehtimaan heidän turvallisuudestaan ja siitä, että heidän tulee kokea turvallinen mies, joka tietää mitä tekee, niin en opeta pojalleni naisen alemmuutta, vaan asetan miehen mallin joka palvelee yhteiskuntaa, lapsia ja perhettä, mutta ennenkaikkea siirrän miehen ominaisuuksia pojalle. Kun taas tytöilleni opetan miten miesten kanssa on hyvä kommunikoida, niin opetan heitä menemään miehen lähelle ja olemaan kärsivällinen, sillä miesten tunteet ovat yleensä syvällä ja niitä pitää osata vähän kaivaa. Naisten tunteet ovat monesti pinnalla, mutta miesten aina pienen muurin takana. Mies suojelee tunteitaan, koska on oppinut niin tekemään. Näin siis monesti on, tosin poikkeus vahvistaa säännön. Eikä kaikki naisetkaan ole tunteiltaan aina avoimia.

    Naisille ei aina aukea miehen maailma, mutta ei miehelle aukea myöskään naisten maailma. Vastakkaisen sukupuolen kunnioittaminen kuuluu miehelle ja naiselle tasavertaisesti mutta se ei tarkoita, että aina tarvitsee ymmärtää toista toimiakseen oikein. Kunnioitus on joskus hiljaista hyväksymistä, kun ei tiedä mitä toinen ajattelee ja tuntee, mutta hylkäämistä on syytä välttää loppuun asti.

    Miehet voivat olla naiselle tosi kurjia kumppaneita, tätä kuulee paljon, mutta olen varma, että naiset ovat miehille ihan yhtä kurjia kumppaneita, mutta siitä kuulee vain harvoin. Miehille on tyypillistä syyttää itseään kun hommat eivät suju ja silloin miehen ymmärtäminen on naiselle raskasta, koska mies usein kääntyy sisäänpäin.

    Puhumattomat miehet ovat usein väärin kuultuja.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Ompa harmi jos Salme eikä Ismo ole tavanneet koskaan miehiä joiden lapset ja vaimot näitä kunnioittaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Markku Hirnilllä on osuvan tuntuisia oivalluksia. Tapakulttuuri on viime vuosikymmeninä ikävällä tavalla rapistunut, barbaaristunut. Kun n. 50 vuotta sitten kävin yhteiskoulua, oli poikien kesken kirjoittamattomana lakina, että rumia sanoja ei käytetää aikuisten eikä tyttöjen kuullen. Nykyisin tytötkin saattavat käyttää niin roisia kieltä, että edes luokkamme “kelmien kerho” jäsenet eivät olisi sillä tavoin puhuneet poikaporukassakaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Ehkä yhteiskoulun tytöillä oli samanlainen kirjoittamaton laki. Mistä tiedät, millaista kieltä he puhuivat keskenään. Tapakulttuuriin kuului 50 vuotta sitten, että ‘tyttöjen jutut’, ‘poikien jutut’ ja ‘yhteiset jutut’ olivat ajallisesti ja paikallisesti erossa toisistaan. Aika pian se sitten muuttui.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Yksi miehiä ja miesten keskusteluja yhdistävä tekijä, on puhua asioista ja tapahtumista. Sen sijaan että, puhuttaisiin omakohtaisista tunnekokemuksista. Mitä kaukaisempi keskustelun aihe, sitä parempi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Voisiko tuo johtua miesten erilaisuudesta? Miesten ja naisten ero tulee hyvin esiin, juuri tunteiden käsittelyssä.

    Puhutaanhan naisten tunneohjautuvuudesta ja tunneälystä. Naisilta kun kysyy, niin miehet ovat hitaita toimissaan, kun pitäisi tehdä asioita, joita nainen toivoo miehen tekevän. (Nämä ovat yleensä niitä töitä, joita nainen ei itse kykene tekemään jostain syystä, mutta ne kuitenkin täytyisi saada tehdyksi.) Nainen tuntee, että mies ei kuuntele ja arvosta häntä, koska mies ei toimi kuten nainen, joka on tunteiden varassa (kärsimätön) ja jos mies tekee hitaita ja johdonmukaista harkintaa ja aikaa vieviä prosesseja, ennen toimeen ryhtymistä, niin mies toimii vain luontonsa mukaan. Nainen pitää sitä tahallisena kiusana tai viivyttelemisenä. Tämä oli vain yksi esimerkki, joka ei kuvaa eroja vielä kovinkaan paljon.

    Nainen ei ymmärrä silloin miestä, jos hän toivoo, että mies toimisi kuin nainen. Nainen taas ymmärtää miestä, kun hän antaa miehen puuhastella omia aikojaan ja keskittyy omiin askareisiinsa, joita varmasti riittää. Näin helposti siis voi yleistää ja miksi ei voisi? Poikkeus vahvistaa säännön.

    Miesten kesken tunteista puhuminen on toisella sijalla, vaikka mies olisi hyvin tunteellinen. Miehet kunnioittavat ehkä liikaakin toistensa syvimpiä tuntoja ja vasta hyvin luottamuksellisessa ja pitkään kestäneessä ystävyydessä miehet avaavat tunteita keskenään. Hyvän vaimon kanssa tunteista on hyvä ja helppo puhua, mutta pienikin arvostelu ja kritiikki sulkee miehen lukkoon helposti, koska mies kokee ja tuntee sen heti voimakkaasti kykenemättömyytenä ja syytöksinä ja mies ottaa syyllisyyden siitä itselleen. Nainen saa miehen helposti hiljaiseksi, mutta syyttää siitä lopulta helposti miestä ja sanoo: ”Kun ei se puhu” Kommunikaatio on vaikea laji, myös naiselle.

    Miehiäkin on moneen ja hyvin terveessä ja ehjässä lapsuudessa kasvaneet pojat ovat saaneet riittävän vahvan itsetunnon, että uskaltavat puhua tunteista avoimesti, he itkevät ja nauravat avoimesti. Nämä ovat kuitenkin poikkeuksia ja saakin kysymään, miksi miehet ovat sellaisia kuin ovat? Onko naisista helposti miesten ymmärtäjiksi?, entä toisin päin? Moniko mies oikeasti ymmärtää naisten maailmaa? Luuleminen ei ole tietoa ja nöyryys tietämättömyyden edessä opettaa kuuntelemaan ja se vasta onkin vaikea taito, varsinkin jos toinen ei puhu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Markku Hirn
    Markku Hirn

    Olen nykyisin eläkkeellä oleva 60-luvun diakoni joka muutti aikoinaan Ruotsiin. Siellä minusta tuli kaikkea mahdollista ja lopulta psykoterapeutti.Olen nykyisin kveekari yhteisön jäsen, mikä antaa minulle vapauden koetella kaikkea ja pitää se mikä hyvää on.