Miten naiset voidaan saada ymmärtämään miehiä?

#metoo on saanut minut ymmärtämään sen,että me miehet olemme laiminlyönneet erään tärkeän pedgoogisen tehtävän.

Ongelman voi pelkistää siihen että nyt, kun me olemme alkaneet pitää naisia tasaarvoisina  itsemme suhteen,  niin me suhtaudumme heihin ja käyttäydymme niinkuin he olisivat meidän miehisiä kavereitamme.

Me miehet opimme aikoinaan kaverikäyttäytymisen kasvuiässä. Silloin opimme sen, että ihmisten sosiaalinen maailma on toisaalta  kilpailua omasta asemasta kaverihierarkiassa ja toisaalta sitä että tarvitsemme liittolaisia muita kilpailijoita vastaan jotka voivat vaarantaa pyrkimyksemme sellaiseen sosiaaliseen asemaan joka tyydyttää kunnianhimoamme.

Sosiaalinen elämä oli ja on joukkuepeliä. Ainoastaan jotkut lahjakkaat sooloilijat selviävät ilman tukiverkostoa tai tukiryhmiä jos hekään.Luulen että miehet ovat parempia organisoimaan tukiverkostoja ja että naiset ovat vasta oppimassa sellaista omalle kohdalleen.

Omassa jengissä heitämme huulta, tönimme, teemme sukupuolisia ivailuja, pikku haasteita ja vähattelyjä ,kehumme itseämme ja kykyjämme suoraan tai epäsuoraan odottaen ryhmän vahvistavan tai muotoilevan niitä. Olemme siis ulospäin lapsellisia ja sietämättömiä tyttöjen silmissä. Olemme syyllisiä kaikkeen mistä meitä syytetään.Kuitenkin ylilyönnit ovat kielletty poikkeus. Valtaosa ryhmistä ovat niinkuin urheilujoukkue joka seuraa tiettyjä sääntöjä. Petoeläinten tapaan saallistavat jengit kuuluvat alakulttuureihin eikä niitä  suosita.

Tällainen poikamainen käyttäytyminen lisää ryhmän kiintyvyyttä ja auttaa fokusoimaan yhteiskunta peliin, siis itsetuntemukseen ja pitäviin arvoihin, niihin mitä ryhmäkin arvostaa ja jotka auttavat pärjäämään elämän kilpailuissa. Yleensä kunnianhimo joutuu hionnan kohteeksi kaverien toimesta.On opittava mikä on realistista ja mikä vastaa kykyjä. Ryhmä yleensä vahvistaa kyvyt jos ne ovat tosia sellaisia ja karsii tyhjät kehumiset.

Ylläoleva luo koodit miehiselle käyttäytymiselle. Kun sitten tutustumme tyttöihin, niin haluamme heidän kiintymyksensä ja suosionsa. Kiintymyksemme heihin saa meidät muotoilemaan miehisiä koodeja mutta ei kaikkia. Varsinkin työelämässä kahvitauoilla olemme takaisin koulun välitunneilla tönimässä toisiamme.

Aikuismaailmassa olemme alkaneet pitämään työtovereita, niin miehiä kuin naisiakin,  kavereina ja tässä tulee ongelma.

Me miehet käsittelemme arkikäyttäytymisessä kaverinaisia niinkuin he olisivat miehiä jotka ymmärtävät selittämättä miehiset koodit ja miten niitä tulkitaan. Tässä  on se meidän pedagooginen tehtävämme.

Naiset ovat olleet paljon parempia vaatimaan miehiltä ymmärrystä naisia kohtaan. Siis sitä mikä on sopivaa ja mikä ei. #Metoo on suora seuraus siitä että miehet ovat olleet huonoja oppilaita. Mutta jos miesten tulee ymmärtää naisia, niin on oikein ja kohtuullista että naiset yrittävät ymmärtää miehisiä koodeja ja käyttäytymistä ja miten sitä voi tulkita ja miten niihin vastataan.

Koodien ja niiden tulkinta on meidän miesten tehtävä.Niihin vastaaminen on naisten opittava . Kirkollisissa piireissä tämä on vaikeata, koska niin paljon kirkollisista miehistä ovat sisäistäneet  huomattavan  feminiinisen osan itseensä osana kirkollista identieettiään. Nykyjään kirkon toimhenkilöistä enään papeista löytyy miehiä ja se värittää seurakunnallista työelämää. Kuitenkin  vanha poikamainen kilpailevissa hierarkioissa eläminen ja kaikki mitä siihen liittyy on jäljellä.

Ovatkohan naiset vapaita hierarkkisesta ajattelusta ja kunnianhimosta. Epäilen sitä. Naisellinen tikapuilla kiipeäminen on toisenlaista mutta sekin on tosiasia. Nykymaailmassa mies ei enään ilmanmuuta ole se pahin vastustaja sosiaalisessa pelissä ,vaan se on joku toinen nainen, johtuen naisten suuresta lukumäärästä paikoista kilpailtaessa. On päivän selvää että on vain ajan kysymys koska naiset ovat enemistöina piispojen joukossa. Ja niihin virkoihin haettaessa toinen naishakija voi olla pahin este.Mutta tämä on toinen ongelma.

Siis arvoisat kanssaveljet, eikö olisi paikallaan perustaa seurakunnallisia opintopiirejä joissa naisille opetetaan miesten ymmärtämistä? Jos naiset haluavat että me opimme ymmärtämään heitä niin he voivat perustaa vastaavia opintopiirejä miehille.

51 kommenttia

  • MP! Onko Raamatussa kerrottu jotain siitä, että Eeva olisi puhunut? Tämä on nyt joutavaa jorinaa, mutta parempaan emme taida pystyä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Miten johtaja voi johtaa alaisiaan, jollei kykene ymmärtämään heitä, eikä he johtajaa. Yhtä hankalaksi muodostuu perheenpäänä elämien miehelle, jollei kykene ymmärtämään vaimoaan. Miehen kykyä ymmärtää vaimoaan auttaa heti se, että kun vaimo alkaa “puhua”, niin mies ei laita lippistä päähän ja lenkkareita jalkaan. Vaan istuu kiltisti kuuntelemaan. Katsoo silmiin ja alkaa ensi kerran ymmärtämään naista. Miehen ei tarvitse paeta. Mies kykenee kyllä ottamaan vastaan kovempaakin tekstiä. Jollei heti siihen kykene, niin voi vaatia tulitaukoa. Sen jälkeen sovitaan milloin jatketaan. Näin menetellen opitaan kyllä keskinäistä ymmärtämistä ilman kurssejakin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ei kummallakaan kerralla puhunut Aatamille, vaan ensin käärmeelle ja sitten Jumalalle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Miehiä on kautta aikojen patistettu ymmärtämäöän naisia. Mutta eikö ole yhtä oikeutettua vaatia että naiset ponnistelisivat miesten ymmärtämisessä?

    Nyt on miesten epäonnistumiset ja vallan väärinkäytöt pinnassa mutta uskaltaako kukaan ottaa esiin naisten tunnejohtajuutta perhe ja ystäväpiireissä ja miten he sitä valtaa käyttävät?

    Koska meidän kaikkien ensinmäinen suhde on lapsi-äiti suhde niin huomattavan paljon voimia tullaan käyttämään siitä suhteesta eroon kasvamiseen, sekä pelkoon siitä että voi valahtaa takaisin riippuvuuteen jostakin äitihahmosta. Se suhde muotoilee kaikkia tulevia suhteita. Ei ihme että miehet taspainoittelevat riippuvuuden ja tasaarvoisuuden kanssa suhteessa naisiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Markku Hirn: “Koska meidän kaikkien ensinmäinen suhde on lapsi-äiti suhde niin huomattavan paljon voimia tullaan käyttämään siitä suhteesta eroon kasvamiseen, sekä pelkoon siitä että voi valahtaa takaisin riippuvuuteen jostakin äitihahmosta.”

      Totta. Kaikilla lapsilla on ensin lapsi-äiti -suhde, mutta siäisen kasvamisen myötä tuo suhde muuttuu kasvamalla irti “äitimyytistä” ja siirtymättä “isämyyttiin”, varsinkin jos lapsi on poika ja jos lapsella on isä. Tämä vaihe on tuskallinen äideille, joista heidän lapsensa vaikuttaa henkisesti irtautuvan “inhoamalla” lapsuuden muistojaan, “inhoamalla” tyttöjä ja kaikkea mitä tytöt edustavat ja vastustamalla “ammejaankin” muistuttamalla heitä esimerkiksi siitä, että he tappoivat kaksi ahventa laskemalla kuumaa vettä niiden päälle, eivätkä vielä ole kärsineet rangaistustaan istumalla muurahaispesässä. Tämä tapahtuu n. 9-10 vuoden iässä ja vaarana on, että “äitimyyteistä” tulee ylihuolehtivia ja he sitovat lapsensa “esilinansa nauhoihin”. Lopputulos siitä saattaa sitten olla tämä:

      ”Suojelen lastani elämältä. Romutan hellin käsin unelmia, rakennan omien ihanteideni kivijalkaa niin että hänen elämänsä talo nousee silminnäkemättömään korkeuteen, ja hän jää elämään kellariin.

      Vähitellen hänen uskonsa, kykynsä tehdä työtä kaiken muuttamiseksi kasvaa annettuihin ahtaisiin rajoihin, eikä hänen alistuneisuudellaan ole loppua oleman.” (Aino Suhola)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Kuuntelin äsken jotain A-klinikkasäätiön henkilöä radio Deillä. keskustelu koski nykyistä alkoholilakia yms. Siinä keskustelussa tämä toi esiin seikan, joka kertoo paljon myös tästä keskinäisestä ymmärtämisestä. Hän sanoi: ” ihminen on laiska”. Hän pyrkii kaikessa löytämään aina helpomman tien, tai tavan. sen sijaan että keskustelemalla pyrkisi eroon ongelmastaan, hän mieluummin hukuttaa sen vaikkapa alkoholiin.

    Me miehet olemme laiskottelussa naisia taitavampia. Työnnämme mielellämme vastuita heille. sitten itkemme sitä että nainen ottaa kaiken vastuun ja mies jää tossun alle.

    Ei kyllä meidän miesten on kasvettava vastuuseen ja otettava oma tilamme miehinä. Meitä tarvitaan tänä aikana ehkä jota enemmän kuin koskaan ennen. Nyt tunteille annetaan ihan liian suuri vaikutusvalta ja ne vievät minne tuuli kuljettaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

    Kirkollisessa kulttuurissa on vielä matkaa siihen että patriarkaalisista sukupuolistereotypioista ja “naiset ovat alamaisia miehille” – ajattelutavasta päästään tasa- arvoisemmille vesille. Patriarkaalinen “alamaisuus- ajattelu” muotoillaan nykyään yleensä tyyliin: “naiset ja miehet ovat tasa- arvoisia mutta erilaisia; molemmille on omat tehtävänsä Kristuksen ruumiissa” tai “naiset ja miehet täydentävät toisiaan erilaisuudellaan”. Edellä mainittua hierarkista sukupuolijärjestystä pidetään edelleen esillä ja opetetaan seurakunnissa esimerkiksi kirkollisten järjestojen toimesta varsin paljon.

    En ylipäätään täysin ymmärrä mitä Markku Hirn ajaa takaa sillä että “naisten pitäisi oppia ymmärtämään miehiä”. Näen tässä ongelmia. Naiset näyttäytyvät ikäänkuin omana ryhmänään jolla on selkeä ryhmäidentiteetti tai naisille tyypillinen ” luonto” ja vastaavasti miehet omana ryhmänään. Tämäntyyppisten oletusten ongelma on se, että ne ylläpitävät yleistysten tekemisen kulttuuria jossa ihmiset nähdään etupäässä ryhmän jäseninä, esim romaneina, somaleina, naisina, miehinä, homoina jne. Yleistykset eivät useinkaan ota huomioon yksilöllisiä eroja. Usein ne voivat myös perustua ongelmallisiin & syrjiviin stereotypioihin ja tiukassa istuviin vanhoihin ennakkoluuloihin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Sari Roman-Legerspetz: “Kirkollisessa kulttuurissa on vielä matkaa siihen että patriarkaalisista sukupuolistereotypioista ja “naiset ovat alamaisia miehille” – ajattelutavasta päästään tasa- arvoisemmille vesille.”

      Yhteiskunnallisessa kulttuurissa on mielestäni tosi pitkä matka siihen, että ymmärretään kansalaisaloitteissakin mitä on kirkkojen autonomia, eikä petetä kansalaisia allekirjoittamaan aloitteita harhaanjohtavien tietojen avulla kuten mm. itselleni tapahtui.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Sari

      On todellakin ongelmallista puhua “miehistä” ja “naisista” niinkuin ne olisivat kolossi.Mutta tässä “metoo keskustelussa puhutaan juuri sillä lailla miehistä ja heidän oletetusta patriarkaarisesta kultuuristaan.

      Nostin esiin asian josta en ole kovinkaan usein nähnyt keskustelua. Nimittäin sen, että miesten käyttäytyminen on koodattu tavalla joka tuntuu olevan vierasta useimmille naisille ja luulen että olisi hyvä jos naiset ymmärtäisivät noita koodeja. Samalla oletan että miehet , tuntiessan olevansa tasaarvoisia naisten kanssa usein kohtelevat naisia niinkuin he olisivat mieskaverita ja siitä syntyy pulmia mutta naisten olisi hyvä ymmärtää tämä tunnustuksena tasaarvoisuudesta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Käsittääkseni Italiassa toimitaan juuri Markun toiveiden mukaisesti. Naisia kavereina, voi siellä “käsitellä” ihan samoin koodein kuin miehiä. Voi heittää huulta ja koskettaa samoin koodein kuin jätkiäkin. Tätäkö Markku toivoo? Mies saisi turpaansa, jos lähtisi tuota toteuttamaan täällä.

    Miehet ja naiset ovat yksilöitä ja heidän yksilöllisessä käytöksessään on suuria eroja. Sitten jos otetaan otanta 10 000 miestä ja 10 000 naista, niin jopa löydetään sukupuolelle tyypillisiä tuloksia.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Pekka Pesonen :”Miehet ja naiset ovat yksilöitä ja heidän yksilöllisessä käytöksessään on suuria eroja.”

      He voivat kirkkokuntansa sakramenttiä noudattaen kasvaa myös perheeksi, joka YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan on yhteiskunnan perusyksikkö ja yhdessä “kilvoittelemalla” täyttää juutalaisuudesta omaksutun avioliittokäsityksen, jonka mukaan avioliitto “ei perustu sukupuolineutraaliuteen vaan juutalaisuudesta omaksuttuun käsitykseen elämän jatkamisesta miehelle ja naiselle annettuna mahdollisuutena ja velvollisuutena.”(Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo 21.5.2014)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    nyt oli kyllä vaikea ymmärtää. mitä yhteyttä näillä asioilla Tuulan mielestä oli.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Pekka Pesonen :”nyt oli kyllä vaikea ymmärtää. mitä yhteyttä näillä asioilla Tuulan mielestä oli.”

      As a rule. “Hyvinvointiyhteiskunta” haluaa kasvattaa ihmisistä pelkkiä yksilöitä. Pankissa kiitettiin joskus toimihenkilöitä siitä, että he olivat ottaneet avioeron. Kun on itse pienten lasten äitinä kokenut ajan, jolloin kotiäitinä istui siellä hiekkalaatikon reunalla ja lehtien otsikot vaativat “vähentämänn hiekkalaatikoilla istuvien kotikanojen laumaa”, neuvolassa varoitettiin, että pilaisin alle kouluikäisten lasteni elämän, jos hoidan heitä itse, gallup-tutkimusta tekevä luokitteli kotiäitiyteni vuoksi “irtolaiseksi tai muuksi loisekai”, joka itärajan takana oli keskitysleiriperuste, verotuksessa poistettiin “kotikanavähennys” ja alle kouluikäiset lapset jätettiin vaikka avaimet kaulassa yksin kotiin, kun äiidit (ja seksi) “vapautettiin” yhteiskunnan liukuhihnoille ja jopa jotkut omaiset ihmettelivät sitä mitä minä lasteni kotiäitinä teen, “kun kukaan ei minua siellä tarvitse”. Toivon, että ymmärrät edes vähän sitä miltä nämä asiat Suomenlinnan vankileirin seurauksena nälkään kuolleen punakaartilaisen ortodoksi-isän suoraan alenevassa polvessa Jumalan kieltäneen suurvallan hyökkäyssodan aloittanutta paenneiden jälkeläisestä tuntui.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Sittenhän ollaan sukulaissieluja. Isoisäni oli Tammisaaren yliopistossa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Ei kuollut sentään nälkään. Konttaamalla jaksoi lopunmatkaa kotiin. Oletko lukenut “Draksvik vankileiri helvetti” kirjan?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Pekka Pesonen :”Oletko lukenut “Draksvik vankileiri helvetti” kirjan?”

      En ole lukenut. Mielestäni tärkein vuoden 1918 tapahtumia koskeva asia on sanottu 14.19.1920 tässä:

      Tarton rauhansopimus, 35.artikla 4. pykälä: ”Suomen tai Venäjän kansalainen, joka on tuomittu rangaistukseen ennen tämän rauhansopimuksen allekirjoittamista toisen sopimusvaltion eduksi tekemästään valtiollisesta rikoksesta tai siitä, että hän on ollut yhteydessä toisen sopimusvaltion sotajoukkojen tai hallituselinten kanssa tai siitä, että hän on tehnyt rangaistuksenalaisen teon tarkoituksessa toteuttaa kansallisen itsemääräämisoikeuden, vapautetaan enempää rangaistusta kärsimästä ja lasketaan heti vapaaksi.

      Tulevia sukupolvia ajatellen tärkeää on mielestäni tämä; ”Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta valita lapsilleen muitakin kuin julkisten viranomaisten perustamia kouluja, joiden opetussuunnitelmat ovat viranomaisten määräämää tai hyväksymää vähimmäistasoa, ja turvata lastensa uskonnollinen ja moraalinen kasvatus, joka on heidän omien vakaumustensa mukainen. (Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, SopS 6/1976, 13 artikla, 3.)”

      Oman elämäni tärkein voimanlähde on ollut vanhempieni antama 10-vuotissyntymäpäivälahja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Kojaus edelliseen viestiin: Tarton rauhansopimuksen oikea päivämäärä on 14.10.1920

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Markku Hirn
    Markku Hirn

    Olen nykyisin eläkkeellä oleva 60-luvun diakoni joka muutti aikoinaan Ruotsiin. Siellä minusta tuli kaikkea mahdollista ja lopulta psykoterapeutti.