Mitron vappupuhe!

 

Arvoisat vapun juhlijat, hyvät juhlavieraat

 

Vappu on Suomen oma karnevaali, kansan ja kevään ilojuhla!

Monin paikoin Euroopassa, varsinkin perinteisesti roomalaiskatolisella alueella, kevättä juhlitaan jo meidän laskiaisemme aikaan. Laskiaiskarnevaalit saavat monia muotoja. On värikkäitä kulkueita, hyvää ruokaa ja juomaa, lastenjuhlia.

Tietty kumouksellinen virityskin noissa karnevaalijuhlissa on! Monin paikoin Belgiassa pormestari symbolisesti luovuttaa kunnan avaimet karnevaaliväelle, joka saapuu niitä vaatimaan.

Suomessa on laskiaisena vielä liian kylmää järjestää suuria kansanjuhlia ulkosalla. Vapunkin kanssa on usein vähän niin ja näin.

Mutta täällä pohjoisessa me asumme, tänne ovat maahanmuuttajaesi-isämme ja -äitimme aikanaan maahanmuuttaneet, joten tähän on tyytyminen.

Täällä pohjoisessa me siis teemme työtämme. Ne, joilla työtä on, sanoo joku tässä kohdin. Aivan liian moni on ilman palkkatyötä. Erityisesti nuorten työttömyys on tragedia, joka pahimmillaan luisuu sukupolvia jatkuvaksi syrjäytymisen kierteeksi.

Osa putoaa kelkasta jo ennen toisen asteen koulutusta. Yhä harvemmassa ovat ne työpaikat, jonne voi ilman koulutusta astella. Eikä tämä koske vain nuoria. Mikään työ ei ole turvassa, eivät perinteiset, arvostetut työväen ammatit, eivätkä maisterien ja tohtorien työt.

Itsekin olen ehtinyt jo tähän 55 vuoden ikääni mennessä toimia niin pappina kuin meppinä, niin pienyrittäjänä kuin pätkätyöläisenä. Opettajana ja kouluttajana myös.

Mutta onko työ maailmasta loppunut? Ei. En vähättele työttömyyden synkkää ongelmaa kun sanon, että tekemistä riittää! Työnteko loppuu vasta haudassa. Koululaisesta eläkeläiseen olemme kaikki työläisiä ja siitä ylpeitä!

Vain työ voi pelastaa maailman. Työ perheen toimeentulon hyväksi tietenkin, mutta myös työ rauhan hyväksi, työ ympäristön hyväksi, työ tieteen ja taiteen hyväksi, työ yhteiskunnan heikoimpien hyväksi.

Itsensä sivistäminen on tärkeää työtä, elämänkokemuksen siirto lapsille ja nuorille suorastaan elintärkeää. Järjestöelämä on työtä, joka on kansalaisyhteiskunnan, siis koko sivistyneen Euroopan selkäranka!

Talouskriisimme keskelläkin muistakaamme menneitä sukupolvia, jotka raatoivat ilman sosiaaliturvaa, terveydenhuoltoa, kaikille avointa koulutusta, nykyaikaisen tieteen saavutuksia. Muistakaamme niiden työtä, joiden ansiosta meillä nyt on kaikki tämä.

Ja kaikki työ on rauhantyötä. Muistakaamme sodan ja jälleenrakennuksen sukupolvia, joiden ansiosta voimme tätä juhlaa rauhassa viettää. Muistakaamme veljiämme ja sisariamme maailman kriisipesäkkeissä kuten Syyriassa, jossa jo 9 miljoonaa ihmistä on paennut kodeistaan, monet vieraille maille. Muistakaamme Ukrainaa, jossa moni tänä vappuna pelkää perheensä, kotinsa ja työnsä tulosten katoavan sodan tuhkaan.

Mikä odottaa 45 miljoonaa ukrainalaista? Kommandopipoisten pyssymiesten synkkä varjo on langennut maan ylle, vihaa ja valheita levitetään, tankit jyrisevät jo rajan takana kuten meillä vuonna 1939.

Kuten vanha viisaus sanoo, nationalismi on roiston viimeinen turvapaikka. Euroopan työväenliikkeen historian suurin epäonnistuminen tapahtui tasan 100 vuotta sitten, kun veljeyden ja solidaarisuuden puheista huolimatta tempauduttiin kansalliskiihkoon ja sotaan.

Nyt ei saa käydä samoin. Idässä tarvitaan lännen tuntemusta ja lännessä idän osaamista. Euroopan parlamentin vaalien edellä on pelolla ratsastavat liikkeet ja ehdokkaat haastettava vastaamaan siihen, haluavatko he todella paluuta 1900-luvulla verisesti epäonnistuneeseen oma maa, oma napa -ajatteluun.

Eurooppa ja sen mukana Suomi on mennyt eteenpäin. Tulevasta suunnasta ja vauhdista on erilaisia näkemyksiä, mutta peruutusvaihde ei ole vaihtoehto.

Kaikkein tärkeintä on siis rauha, mutta sen hedelmien tulee jakautua tasaisesti. Euroopan unioni ei saa olla takaamassa vain toisten rauhaa tehdä rahaa toisten kustannuksella. Markkinat ovat ihmisiä, eivätkä ihmiset markkinoita varten.

Jos solidaarisuus katoaa, horjuu rauhakin. Kansanvallan on säilyäkseen pidettävä huolta heikoimmista, sillä ilman toimeentuloa ja jaksamista ei ole kansalaisuutta eikä osallistumista.

Olemme puhuneet vakavista ja arkisista asioista, mutta nyt on juhlan aika! Työ ja lepo, arki ja juhla, riittävät turvaverkot elämän käännekohdissa. Ilman juhlaa ja rentoutumista ei jaksa arjen puurtamista. Rauha maassa. Ihmisten onnen on ehtona se.

Vappu on meidän karnevaalimme, työväen ja opiskelijoiden juhla, koko kansan juhla. Niin työssä kuin työtä vailla olevienkin juhla, niin hyvä- kuin huonompiosaistenkin juhla, niin eurointoilijoiden kuin euroskeptikoidenkin juhla.

Niin ja tietenkin myös meidän, Euroopan yhteisiä asioita rauhallisesti ja änkyröimättä hoitavien demarien - ja monien muidenkin - juhla.

Toivotan teille kaikille oikein hyvää vappua, työväen, siis meidän kaikkien juhlapäivää!

1 kommentti

  • Annikki Salo sanoo:

    Tämän kaiken epävarmuuden ja myllerryksen keskellä on kuitenkin Jumalassa täysi turva niin vappuna kuin jokaisena arkipäivänäkin. Jumala antoi meille Jeesuksen ja Hänessä meillä on yltäkylläinen elämä olosuhteista riippumatta. Hän tahtoo tulla jokaiselle ihmiselle sydämen Vapahtajaksi ja Herraksi. Hänessä meillä on koko elämän tarkoitus ja sisältö sekä ihmeellinen tulevaisuus Taivaan Kodissa. Raamatun evankeliumi Jeesuksesta on syntien anteeksi antamus ja Jeesuksen seuraaminen opissa ja elämässä on ainoa täydellinen “turvapaketti” jokaiselle halukkaalle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Mitro Repo
    Mitro Repo

    Olen ortodoksipappi ja toimin 2009-14 Euroopan parlamentin jäsenenä.