Monitahoisia asioita maailmalla

Päivän uutisia on jo pitkään hallinnut Ukraina ja uuden käänteen saanut Venäjän joukkojen vyöryminen Krimin niemimaalle. Putinkin on tullut kuorestaan ja antanut haastattelun, jonka lausuntoja ei esim. YK:ssa eikä EU:ssa hyväksytä.

Ukrainan umpikuja näyttää olevan monitahoinen, ei ole presidenttiä, kansa on montaa mieltä, maan eri osat melkein taistelevat toisiaan vastaan, korruptio on valtaisaa riippumatta siitä kuka on vallassa ja kansan senkun vain köyhtyy. Mistä löytyy tie umpikujasta eteenpäin?

Kirkon ulkomaanavun hienossa Ukrainan värein sävytetyssä kuvassa rauhan kyyhkynen lentää palmunlehvä nokassaan ja kuva on varustettu tekstillä:
"Pieni poikani kysyi illalla, että onko Jeesus suomalainen. On hän, vastasin. Suomalainen, ukrainalainen ja venäläinen. Rukoilemme Kristusta, yhtä meistä, tämän maailman ihmisten puolesta."

Tämän tilanteen herättämänä eduskunnan puolustusvaliokuntaan oli kutsuttu kaksi puolustusvoimien edustajaa. Valiokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö vaatii puolustumäärärahojen vähentämisen sijaan 2 %:n kasvua sekä maamiinojen palauttamista ja näinollen Ottawan sopimuksen purkamista.

1 kommentti

  • Samuel Suihko sanoo:

    Ei nuo asiat kosketa meitä juuri muuten, kuin että ukrainalle voidaan lähettää apua venäjää vastaan. Puolustuspoliittisesti asia on merkityksetön, sillä on ihan se ja sama, montako prosenttia määrärahoja korotetaan, asevelvollisuusarmeija näin pienessä maassa ei voi saada modernissa sodankäynnissä aikaan juuri mitään, varsinkaan kun melkoisen suuri prosentti reserviläisistä (oman prikaatin kyselyssä lähes 20%) ei halua olla missään tekemississä aseellisen maanpuolustuksen kanssa jatkossa. Omastakin joukkueesta vajaa puolet erosi reservistä vuoden sisään palveluksen päättymisestä, itse vähän myöhemmin.

    Suomelle paras puolustus olisi oma ydinase tai biologiset ja kemialliset aseet, sillä se on ainoa keino nykyään pelotella isompia vihollisia. Kyky hävittää koko Pietarin siviiliväestö olisi sen verran suuri pelote, että voitaisiin sillä karsia koko muu armeija olemattomiin ja saada aikaan säästöjä. Pohjois-Koreakin omaa kyvyn hävittää Seoul ja sen vuoksi muu maailma ei uskalla tehdä mitään. Ei valtiot välitä siitä, mitä sen sotilaille tapahtuu, ei suomen puolustusvoimat arvosta yksittäisen sotilaan henkeä sen enempää kuin venäjänkään ruotuväki.. Kyky iskeä kovaa siviiliväestöön on se keino, jolla vihollista pidetään paikoillaan.

    Ukraina osoittaa vain sen, että asevelvollisuusarmeijaa ei pieni maa saa kokoon ja liikekannalle tarpeeksi nopeasti kriisitilanteessa ja lisäksi vielä sen, että asevelvollisuusarmeijaan ei voida luottaa kriisitilanteessa, jos sen koostumus on kovinkin kirjava. Ukrainan armeijasta voi hyvinkin sotatilanteessa hajota osastoja vihollisen puolelle, suomen armeijasta ehkä ennemmin hajoaa porukkaa sotilaskarkureiksi ja toisaalta poliittisen kentän jaon mukaan. Ammattiarmeijassa taas soditaan ammatikseen ja ollaan oma alueen asiantuntijoita, ei siinä välitetä ketä käsketään ampua.

    Toisaalta se, että armeijassa toinen esimies voi olla vasemmistolainen anarkisti ja toinen isänmaahihhuli rasisti on voimavara, armeijaa ei voi käskeä omaa kansaa vastaan ilman vakavaa pelkoa siitä, että aseistusta siirtyy kumouksen puolelle. Tämän ansiosta ukrainassakin armeija pysyi kaukana konfliktista, jossa siviilit ja viranomaiset kahakoivat keskenään.

    Suomea tämä konflikti ei liikuta muuten, kuin venäläisten kuihtuneena ostovoimana ja pelkona siitä, että energian hinta tulee nousemaan tulevaisuudessa. Miinusta tulee.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anssi Joutsenlahti
    Anssi Joutsenlahti

    Rovasti, kansanedustaja (PS), Eduskunnan toinen varapuhemies.