Moskovan ihmeitä - episodi 2

Poikamme asuu ja työskentelee Moskovassa. Hänen ensimmäinen asuntonsa oli kerrostalossa, jonka portilla vartiokopissa istui mummo saksanpaimenkoiran kanssa. Sitten kuljettiin neljän lukitun oven läpi. Asunnon ovessa oli kymmenestä rautaputkesta muodostuva lukko, joka avautui kahdella avaimella.

Mitä tämä kertoo Moskovasta – ja meistä ihmisistä ylipäätään?

Koulussa uskontotunnillakin pohdittiin, miksi maailmassa tarvitaan poliiseja, vartijoita, lakeja, lukkoja… Raamattu kertoo diagnoosin: ihmiseen ei voi täydellisesti luottaa, sillä hän on syntiinlankeemuksen turmelema. Jos pahuus olisi vain olosuhteiden vaikutusta, jostain luulisi löytyvän pahuudesta puhdasta yhteiselämää. Vaan eipä löydy.

Äitini asunto sijaitsee suomalaisen kaupungin keskustassa kerrostalossa. Asuimme siinä jo, kun olin lapsi. Silloin rakennuksen ulko-ovet lukittiin vain yön ajaksi. Nyt niistä on kuljettava päivisinkin avaimella. Tämä kehitys kertoo väistämättä siitä, että turvallisuusuhkat ovat noista ajoista lisääntyneet.

Kun sisäisistä vartijoista luovutaan, ulkoisia tarvitaan sitä enemmän. Ennen meitä vartioi herkempi omatunto: selvempi tietoisuus ihmisen vastuullisuudesta Jumalan edessä.

Aineellisesta edistyksestä on syntynyt suuruusharha: ihminen on kaiken hallitsija eikä tilivelvollinen kenellekään. Vaikka ihminen luotaa laitteillaan avaruuden ääriä, hän ei näe omaa kokoaan. Maailmankaikkeuden iän hän kerskuu laskeneensa, mutta elää itse vain silmänräpäyksen. Muurahainen kuvittelee valloittavansa Himalajan.

Moraalisessa mielessä edistystä ei ole tapahtunut. Lukkoja, poliiseja, valvontakameroita, vankiloita, tullitarkastuksia, huumekoiria… tarvitaan yhä ja entistä enemmän.

Vasta kerran Jumalan valtakunnassa lukot käyvät tarpeettomiksi.

18 kommenttia

  • Seija Rantanen sanoo:

    Totuus on tarua ihmeellisempää. Suomessa rikollisuus on vähenemään päin (paitsi netissä tapahtuvat huijaukset): https://www.poliisi.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/poliisiwwwstructure/67634_Poliisin_tilastot_1.1.-31.12.2017.pdf

    Ranskassa taannoin kyseltiin ihmisiltä, keiden arvioisitte todennäköisimmin syyllistyvän rikokseen. Prosenttilukua en muista, mutta ylivoimainen enemmistö arvioi, että ulkomaalaistaustainen nuori mies. Poliisin tilaston mukaan noin 75% rikoksiin syyllistyneistä on kuitenkin yli 40-vuotiaita syntyperäisiä Ranskan kansalaisia.

    Pelon lietsominen ei ole viisasta eikä aina edes todellisuuspohjaista.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Katselin tilastoja EU:sta,( viite alla, s. 78, Table 1.2.3.1, vuosi 2010). Suomessa ulkomaalaiset tekivät tuolloin 11.1% kaikista rikoksista, Ranskassa 20.4%. Seksuaalirikoksista ulkomaalaiset tekivät 20.1% Suomessa ja 18.0% Ranskassa (s. 85 Table 1.2.3.10)

      Hieman ihmettelen yllä olevaa S. Rantasen tietoa, yleensä suuren osan rikoksia tekevät nuorehkot henkilöt. Mikä mahtoi olla tuon tiedon lähde?

      On tietysti otettava huomioon, että yli 40-v henkilöitä Ranskassa on suhteessa paljon, koska väestö on vanhaa. Usein arvioitaessa riskiä, pitää ottaa huomioon taustatekijöitä kuten ikä ja sukupuoli.

      ( https://www.heuni.fi/material/attachments/heuni/reports/qrMWoCVTF/HEUNI_report_80_European_Sourcebook.pdf )

      Kirjoittajan kanssa olen samaa mieltä, että pelkoa ei kannata lietsoa, mutta toisaalta myös oikeaa tietoa kannattaa jakaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Jari: Luin artikkelin Ranskan rikollisuudesta Le Monde-sanomalehdestä noin vuosi sitten, mutten valitettavasti kyllä muista artikkelin päivänmäärää.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Seksuaalirikoksista ulkomaalaiset tekivät 20.1% Suomessa.” Tämä tieto kaipaa täsmennystä. Tarkoitetaanko tuomioistuimen päätoksiä, poliisin tietoon tulleita vai arvioita tapahtuneista seksuaalirikoksista?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Martti P,

      “This chapter provides information on offences recorded by the police, the number and characteristics of suspected offenders, and the number of police staff. ”

      Siis poliisin tietoon tullut rikollisuus. Ks. raportti s. 23.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Siis poliisin tietoon tullut rikollisuus.” Kiitos asiallisesta vastauksesta, Jari Haukka!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Tilastoja en jaksa seurata, enkä edes luota niihin. Luotan enemmän kokemusperäisiin arkipäivän havaintoihin, joihin kirjoitukseni perustui. Olen jo niin pitkän elämän elänyt, että huomaan ainakin tässä asiassa ilmeneviä eroja. Maaseudulla ennen ei koskaan lukittu ulko-ovia, mutta nyt lukitaan. Erään tuttavani kotiin on murtauduttu jo kolme kertaa.

    Kirjoitukseni perusviesti oli: kun sisäisistä vartijoista luovutaan, ulkoisia tarvitaan enemmän. Tämä näkyy kyllä paljain silmin ilman tilastoja,jos on riittävä perspektiivi.

    Enkä kuvittele itselläni olevan sellaista auktoriteettia, että pystyisin ketään pelottelemaan. Kukin tehköön johtopäätökset omien havaintojensa perusteella.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Rikollisuus oli Suomessa valtavimmillaan 1900-luvun taitteessa aikana jolloin kirkon ja ukonnollisuuden valta ihmisiin oli vielä korkealla. Esm. Tampereella Kyttälään ei poliisi uskaltanut mennä yksin, siis 1900 luvun alussa.!!!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Moskovaa onkin vaikea verrata mihinkään läntisen maan pääkaupunkiin. Sen verran hurjaa on meno villissä idässä.

      Mutta tilastoista vielä: Olisiko sinulla jotakin oikeaa näyttöä siitä, että Suomen poliisi tahallaan valehtelisi tilastoillaan?

      ”Aika entinen ei koskaan enää palaa”, lauloi Juha Vainiokin laulussaan. Tottahan se oli, ettei minun nuoruudessanikaan 1960-luvulla maaseudulla ovia pantu lukkoon. Mutta toisaalta aika moni muukin asia on muuttunut yhteiskunnassa tuohon aikaan verrattuna. Esimerkiksi väkiluku ja kaupungistuminen.

      Kirjoitat: ”Lukkoja, poliiseja, valvontakameroita, vankiloita, tullitarkastuksia, huumekoiria… tarvitaan yhä ja entistä enemmän.” Tämäkään väittämäsi ei ihan kestä päivänvaloa. Lisääntynyt valvonta ei automaattisesti lisää turvallisuutta. Kotikaupungissani Brysselissä sattui jokunen vuosi sitten terroristihyökkäys. Sen jälkeen poliisien ja armeijan yksiköiden näkyvyyttä kaupungissa lisättiin tuntuvasti. Panssariajoneuvoja ja konepistoolein aseitautuneita sotilaita oli kaikkialla. Kaupunkilaisten tuntemus oli kuitenkin se, että pelon ilmapiiri lisääntyi, ei suinkaan turvallisuudentunne.

      Kuten sanottu, Moskova on oma lukunsa. Mutta Suomessa ja muissa sivistyneissä länsimaissa, joissa on vapaa ja luotettava tiedonvälitys, voimme parhaiten suojautua turvallisuusuhilta levittämällä oikeaa tietoa, emme suinkaan maalailemalla piruja seinille tai kuvittelemalla, että mustavalkoisten vanhojen Suomi-filmien todellisuus olisi ihan tarkkaan ollutkaan totta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Seija, toteat: “Lisääntynyt valvonta ei automaattisesti lisää turvallisuutta.” Lisääntynyttä valvontaa siis toteutetaan – minkä nimenomaan kirjoituksessani totesinkin – , mutta sekään ei kommenttisi perusteella tunnu riittävän lisäämään turvallisuutta.

    Voisin kysyä, miksi niitä sitten ollenkaan lisätään, kun niillä ei ole vaikutusta – tai lisäämiseen ei ole todellista tarvetta, kuten annat ymmärtää ja jotkut muutkin kommentoijat? Eikö siis pikemminkin pitäisi ryhtyä vähentämään kaikkia mahdollisia turvallisuustoimia? Saataisiin valtavaa yhteiskunnallista ja yksityistä säästöä, kun vähennettäisiin puolustus- ja poliisitoimen menoja, valvontakameroita, lukkoja ym ym. Jospa sitten ihmisten turvallisuudentunnekin kasvaisi.

    Turvallisuudentunteista en kirjoittanut mitään, mutta on maalaisjärjelläkin selvää, että pelontunteet lisääntyvät, kun ympärillä hyörii sotilaita konepistoolien kanssa. Siitähän tekee sen johtopäätöksen, että tilanne on todella vakava. Valvontakamerat tai järeämmät lukot eivät samassa määrin kasvata turvattomuudentunnetta.

    Omassa työpaikassani ei ollut aikaisemmin mitään valvontalaitteita ja ovet olivat iltaisin auki ihmisten mennä liikunta- ym harrastuksiin koulun tiloihin. Nyt kameroita on, ja ovet ovat niin lukossa, että jonkun on seisottava ovella pitämässä sitä auki, että työväenopiston tunneille menevät pääsevät sisään. Vielä viime vuonna ovi sai olla auki 15 min ennen tuntien alkua. Nyt ei sitäkään.

    Totesin, että valvontaa tarvitaan ja sitä on lisätty. Tämä on yksinkertainen arkipäivän havainto. Mistä se johtuu ja mitä siitä seuraa, en kirjoittanut mitään. Itselleni on selvää, että ihminen on ollut yhtä paha Suomi-filmin aikaan kuin nykyäänkin, mutta nykyään pahuus pääsee monestakin syystä paremmin esiin. En nyt lähde tästä enemmän kirjoittamaan, se vaatisi toisen blogin.

    Ehkä et ole elänyt Suomi-filmin aikaa, minä olen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Seijalle vielä kysymys. Totesit, että Moskova on oma lukunsa. Mikä siitä tekee oman lukunsa muihin maailman suurkaupunkeihin verrattuna? Ovatko moskovalaiset jotenkin poikkeuksellisen vaarallisia? Koskeeko tämä erityislaatuisuus venäläisiä laajemminkin?

    Tulee väkisinkin mieleen, onko tällä kenties yhteys siihen, että juuri siellä sisäisistä vartijoista luovuttiin voimaperäisesti kommunismin aikakaudella. Kaikki uskonto, ennen kaikkea tietysti kristinusko, pyrittiin siellä hävittämään ihmisten mielistä juuriaan myöten.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Eivät kaikki moskovalaiset tietenkään ole vaarallisia. Hyvä ystäväni asuu Moskovassa ja häneltä aina välillä kuulen tarinoita venäläisen mafian toiminnasta. Ehkä kaikissa suurkaupungeissa mafian toiminta ei ole ainakaan niin näkyvää kuin Moskovassa.

      Syitä en osaa sanoa. Osasyyllinen on varmaan Venäjän poliittinen historia ja demokratian puute.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    “Lue ensimmäinen virke niin et tarvitse täsmennystä, siis t-e-k-i-v-ä-t.” Oletko niin naiivi, että kuvittelet kaikkien maassamme tehtyjen seksuaalirikosten tulevan tietoon? Kuvitteletko, että poliisi tutkii kaikki sille ilmoitetut rikokset? Kuvitteletko, että kaikki tutkittaviksi otetut päätyvät tuomioistuinten ratkaistaviksi? Kuvitteletko, että kaikki tekijät voidaat tuomita syyllisiksi? Vasta tuomion saanut on tekijä, sitä ennen hän on korkeintaan epäilty. Pitääkö minun opettaa sinulle oikeuslaitoksemme toimintaa?!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    Tämä ‘tarpeellinen tieto’ löytyi Iltalehden sivuilta: “Iltalehti sai poliisilta viime vuoden tilaston, jossa on laskettu ulkomaan kansalaisten osuus kaikista niistä seksuaalirikoksista, joissa rikoksesta epäilty tiedetään. Ulkomaalaisten osuus oli 23,5 prosenttia. Tapauksia, joissa tekijä tiedetään, oli viime vuonna 2 418. Kaikkiaan epäiltyjä seksuaalirikoksia kirjattiin viime vuonna 3 343 kappaletta.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    Minua ei ainakaan naurata. “Nyt oli kysymys seksuaalirikoksista ja ne poliisi tutkii kaikki.” Toivottavasti riittävän tarmokkaasti.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    “Niistä , jotka eivät tule tietoon, ei tietenkään voida tehdä tilastoja.” Tilastoimattomatkin rikokset ovat tapahtuneet ja niilläkin on tekijänsä ja uhrinsa. Tilastojen lisäksi voidaan tehdä perusteltuja arvioita.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että osoittautuisin pessimismissäni vääräksi profeetaksi. Se olisi toki itsellenikin helpotus. Ei tarvitsisi panikoida, vaikka puolivälissä Lappiin ajoa huomaisin, etten muistanut tarkistaa, tuliko keittiöstä patiolle menevä ovi lukituksi. Eikä tarvitsisi kantaa mielensä pohjalla huolta siitä, millaisessa maailmassa lapsenlapset tulevat elämään.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Tuosta tuli vielä mieleeni: Jokunen vuosi sitten tuttavaperheeni lähti Brysselistä Helsinkiin lomamatkalle. Brysseliin palattuaan he huomasivat, että autotallin ovi oli ollut lukitsematta koko heidän lomansa ajan (ja autotalli sijaitsi heidän kotinsa alakerroksessa, josta oli pääsy koko heidän kotiinsa).

      Entisen itäsuomalaisen työtoverini kesäasunnon olivat aseistautuneet venäläiset tyhjentäneet jokaista lamppua myöten. Niin, mistä tiedän että venäläisten? Naapurit olivat heränneet ja kuulleet, mitä kieltä siellä puhuttiin ja nähneet koko touhun, mutteivät toki uskaltaneet mennä väliin.

      Pahoja ihmisiä on, mutta emme voi ruveta elämään pelon ehdoilla. Pahat ihmiset toivovat kaikista eniten, että me kristityt annamme pelolle vallan. Meidän kristittyjen – vaikka olemme joistakin asioista erimielisiäkin – pitäisi ennenkaikkea julistaa keskinäistä rakkautta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anita Ojala
    Anita Ojala

    Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja, free lancer -kuvittaja, -kirjailija ja -toimittaja. Minulta on julkaistu 4 kirjaa: mm. Valopilkkuja: viriketekstejä lasten ja nuorten hartaushetkiin (soveltuu myös aikuisten hartauskirjaksi).