Muista minua

Muista Luojaasi nuoruudessasi. Olet kaunis, mutta heikko astia. Pingotettu köysi, joka vähitellen, sateessa ja myrskytuulessa menettää lujuutensa. Olet hopealanka, joka kerran katkeaa.

Muista Luojaasi nuoruudessasi. Iloitse ja riemuitse päivistä, jotka olet saanut. Käytä ne parhaalla mahdollisella tavalla, älä anna niiden valua sormiesi välistä kuin rannan ohut hiekka.

Elämä on lyhyt hetki iankaikkisuudessa. Kuin kenraaliharjoitus ennen loputtomiin jatkuvaa esitystä. Joka oivaltaa sen, ymmärtää jo paljon.

Kävin ystävän luona. Vuosia hänellä on jo takanaan runsaasti. Paljon enemmän kuin minulla. Istuin sängyn laidalla, oppipoikana mestarin vieressä. Hän puhui hiljakseen elämästä. Miltä kaikki näyttää sitten, kun ei ole enää haaveita työurasta ja matkustelusta ja tulevaisuus on vain tässä huoneessa.

 Puhuimme Jumalasta ja mielenrauhasta. Mutta puhuimme myös siitä kuinka mielen sopukoista nousevat pirut eivät jätä rauhaan. Käsissä ei ole enää voimaa tehdä sen paremmin hyvää kuin pahaakaan. Sen sijaan ajatukset kulkevat sitäkin vilkkaammin ja eksyvät välillä synkille poluille.

 Mietin, kuinka vaikeaa voi olla lähteä oppipojaksi mestarin luo. Käydä sairaan tai vanhuksen luona, iankaikkisuuden odotushuoneessa. Paikassa, jossa toista ihmistä tarvitaan. Ei tarvita välttämättä sanoja, mutta läheisyyttä ja kuuntelua sitäkin enemmän.

 Ennen kuin lähdin, veisasimme tutun virren. ”Tule askele askeleelta minun kanssani kulkemaan.” Lausuimme Herran siunauksen. Ystäväni kiitti käynnistä, hymyili ja sanoi: ” On hyvä että joku muistaa.”

 Sain kuiskattua vastauksen: ”Muistan sinua.”

1 kommentti

  • Niilo Johansson sanoo:

    Herkän kaunis blogi. Miehekäskin inhimillisyydessään hiukan ennen hopealangan katkeamista. Kun elämä ja maailma ovat kutistuneet yhteen huoneeseen. Muistot hämärtyneet ja muistajatkin menneet osittain yli jo lähestyvän rajan. Lämmin ajatus muistamisesta, myötäelämisestä askel askeleelta.

    Kun tämän syvimmiltään ymmärtää, on saanut itsekin luovuttaa jo paljon.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Timo Juntunen
    Timo Juntunen

    Saaristorovasti. Runoilija. Elämän taiteilija. Tapaamisiin pappilan sillalla!