Muistamme, jotta emme unohtaisi

Tunnustan suoraan, että otsikko ei ole omani. Otin sen toisen puhujan puheesta, kun hän käsitteli romaneihin kohdistunutta vainoa toisen maailmansodan aikana. Vainoa, joka eri muodoissaan todistettavasti jatkuu yhä ja jonka syitä on mielestäni yhtä vaikeaa selittää kuin juutalaisiin kohdistuvan vihan. Koska olemme juuri viettäneet -ja yhä viettämässä- Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisen 75-vuotisjuhlaa viimeiset päivät ovat tuoneet paljon uutta asiaanliittyvää tietoa ja samalla myös tunteisiin vetoavaa haastetta. Vain osa sanoista on liittynyt natsien juutalaisvainojen uhreihin. Iso osa on liittynyt siihen, mitä ympärillämme tapahtuu tänään.

On kaunista -se on sana, jota tosiaan tarkoitan- että olen nytkin Ruotsissa muistopäivän tapahtumien puhujana. Skånen upeissa vihreissä maisemissa holokausti ja kaikki ongelmat tuntuvat vähintäänkin kaukaisilta. Siksi on sitäkin arvokkaampaa, että täällä on huolellisesti paneuduttu asiaan ja järjestetty monta erilaista muistotilaisuutta.  Eilen ruotsalaisnuoret osallistuivat aktiivisesti  muistotapahtumaan itse tehdyllä draamaesityksellä; sain sitten itsekin puhua. Oli innostavaa nähdä se hienotunteisuus, jolla he nuoruudestaan huolimatta onnistuivat käsittelemään hyvin vaikeaa teemaa.

Sain myös käydä muistomerkillä. Vuonna 1943 miehitetyn Tanskan juutalaiset oltiin viemässä leireille, kun Tanskan vastarintaliike käytännöllisesti koko maan väestön tuella organisoi heidän joukkopakonsa Ruotsiin (yli Öresundin) kalastajaveneissä. On ehkä paikallaan muistuttaa meitä siitä, että Tanska kansakuntana on tunnustettu toisen maailmasodan maailman vanhurskaaksi. Tanskan kuningas Kristian myös kyseli omien juutalaisten alamaistensa perään, kun heitä vietiin Theresienstadtin leirille; nämä olivat niitä, joita ei ehditty evakuoida Ruotsin puolelle.  Täällä Skånessa rannassa on tanskanjuutalaisten pelastuksesta muistuttamassa taitelijan tekemä suuri käsi, joka on auki, ottamassa vastaan. Se valmistui vuonna 2013 sopivaan muistovuoteen (1943 - 2013). Se on kaunis muistutus paitsi historiallisesta tapahtumasta myös siitä, että käsiemme tulisi olla auki.

Mutta. Äskettäin tuo käsi töhrittiin. Joku ajatteli, että ajankohta oli sopiva ja halusi häpäistä herkän muiston.

Äskettäin Turun synagooga häpäistiin punaisella värillä.

Äskettäin Israelin lippu häpäistiin Tampereella.

Viha elää. Se on samaa vihaa, joka eli 75 vuotta sitten.

Minulla on toki mielessäni paljon akateemista tietoa. Kaikki tämä herättää ajatuksia. Mutta sydämeni kysyy silti vain yhtä asiaa: eikö tämä koskaan lopu?

3 kommenttia

  • Juha Heinilä sanoo:

    Hyvä blogi, kiitos.

    Jokaisen suomalaisen olisi hyvä käydä vainojen museossa Israelissa. Yad Vashem antaa selkeän käsityksen mitä on tapahtunut.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Ruotsalaisten kääntymys juutalaisystävällisiksi tapahtui pakon edessä kun nuo noin 3000 juutalaista tuli Ruotsiin. Siihen asti tätä oli vastustettu. Vuonna -38 juutalaisten passiin leimattiin iso J ja se tapahtui Ruotsin pyynnöstä. Tuo J esti suuren määrän Saksan juutalaisia pääsemästä minnekkään.

    Kalastajat ottivat muuten maksuja Ruotsiin kuljetuksista. Jolleivat juutalaiset itse kollektiivisesti olisi maksaneet ylivientejä ,niin moni olisi jäänyt Tanskaan. Kun tanskalaiset ,kuulivat tästä ,niin he, kuninkaalisia myöten , salaman nopeasti saivat kokoon tarvittavat varat.

    Kun ruotsalaiset olivat ymmärtäneet tilanteen vakavuuden, niin he sodan loppuvaiheessa organisoivat ns Valkoiset Linja-autot jotka hakivat n 15-19 000 juutalaista Himmlerin suostumuksella suoraan keskitysleireiltä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Ja nykyisn Ruotsissa on jo toinen meininki ainakin Malmon Juutalaisessa seurakunnassa on huoli: (lainaus Suomen uutisista)

    Malmön Juutalainen Seurakunta on ottanut kantaa uhkaavaan tilanteeseen ja jättänyt asiasta kirjelmän Malmön kaupungille.

    Viestin sävy on jo osin epätoivoinen:

    – Juutalainen seurakunta lakkaa pian olemasta, jos mitään ei tehdä. Malmö on jo nyt käymätön paikka maailman juutalaisille. Jos Malmö ylipäänsä mainitaan maailman mediassa, kyse on aivan liian usein juutalaisvastaisuudesta. Olemme olleet Malmön selkäranka 1800-luvulta asti ja nyt tämä päättyy tähän. Seurakuntamme jäsenet lähtevät Malmöstä.

    Demarit kalastavat maahanmuuttajien ääniä

    Sosialidemokraattien hiljaiselle juutalaisvastaisuuden hyväksynnälle ei ole Ali Pourin mukaan varmaankaan syynä juutalaisvastaisuus sinänsä, vaan kylmä poliittinen eduntavoittelu. Kyseessä ovat lukuisien Lähi-idästä lähtöisin olevien muslimimaahanmuuttajien äänet, jotka ovat tuikitärkeitä taistelussa poliittisesta vallasta Malmössä.

    Jo vuonna 2010 Malmön lukioissa tehdyssä tutkimuksessa 18 prosenttia koululaisista suhtautui kriittisesti juutalaisiin. Muslimeiksi tunnustautuneista oppilaista juutalaisvastaisia olikin sitten jo 55 prosenttia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Susanna Kokkonen
    Susanna Kokkonen

    Opetan eri puolilla maailmaa sellaisista aiheista kuin holokausti, juutalaisviha, kansanmurha ja kristittyjen vainot. Koulutukseltani olen filosofian tohtori juuri Holokaustin aihealueelta. Työskentelin yli kymmenen vuotta Jad Vashemissa Jerusalemissa. Tuona aikana kirjoitin kirjani 'Matka Holokaustiin'.