Mummojen maanantai?

Äitienpäivä oli. Sitä edeltävää päivää on joskus kutsuttu lapsettomien lauantaiksi.

Pitäisikö tänään viettää mumujen maanantaita?

Omani kuoli kun olin alle kymmenen. Muistikuvat ovat hämäriä, mutta lämpöisiä. Mummu on lyhyt ja pyöreä ja teki suklaata. Oli se hyvääkin, mutta oli myös kiva vain katsoa miten mummu otti voita, sokeria ja kaakaojauhoa ja sekoitti ne suklaaksi. Ja varmaan sekin lämmitti, että joku ahkeroi ihan vain minun vuokseni.

1 kommentti

  • Markku Hirn sanoo:

    Mummot muuttuvat helposti myyttisiksi alkuäideiksi . Omista mummoistani toinen oli vielä kahden uuden sodan jälkeenkin järkyttynyt sisällissodasta ja kertoili hengissäselviytymistarnoita niin että lastenlapset kuulivat. Hän otti minut mukaansa esiliinakseen mennessään Fazerin kahvilaan tapaamaan muita ylemmän keskiluokan mummoja. Nämä sitten juoruilivat miestensä tekemisistä.

    Toisella mummolla oli kantava ja iloinen ääni. Hän ja hänen sisarensa olivat kirjallisia ihmisiä ja he puolestaan juoruilivat hyväntahtoisen piikikkäästi muista kirjallisista hamoista. Hän suosi lastenlapsista tytöjä kun ne saavat kuitenkin sitten aikusina hoitaa kaikki asiat.

    Ilmoita asiaton kommentti