Mun, sun ja meidän laulut

Samuli-Koivuranta

Vastikään kirkolliskokouksessa nousi esille kysymys uusioperheiden avioliiton vihkikaavasta – tulisiko naimisiin menevän pariskunnan lapset edellisestä avioliitosta ottaa jollain tavoin huomioon vihkimisen sanamuodoissa. Millä tavalla vanhemmat sitoutuvat sellaiseen kasvatustehtävään, joka tulee liiton myötä kiinteäksi osaksi omaa elämää?

Virsikirjan lisävihkoa valmistellessa on välillä tullut mieleen analogia kirkosta ja seurakuntalaulusta yhdenlaisena ”uusioperheenä”. Tuntuu nimittäin toisinaan siltä, että kirkkomme sisällä elävissä kristillisissä perinteissä on hyvin erilainen käsitys siitä, mitä on virsi ja hengellinen laulu. Tämän voi havaita tietysti jo pelkästään vertailemalla eri hengellisten liikkeiden omia laulukirjoja. Niissä korostuvat tietyt musiikkityylit, tietty sanasto, tietyt teologiset painopisteet. Viime vuosikymmenten yhteiskunnan voimakas kansainvälistyminen ja toisaalta kirkkojen välinen ekumenia ovat entisestään laajentaneet laulujen kirjoa.

Kun kootaan yhteen kirkon yhteistä laulukirjaa, on otettava huomioon yhtäältä kirkon olemassaoleva moninaisuus mutta toisaalta myös kirkon ykseys. Löydetäänkö lopulta jotain sellaista, johon kaikki haluavat sitoutua? Vai onko tyydyttävä siihen, että vain oma hengellinen perinne edustaa kirkon ”aitoa, yhteistä uskoa”?

Uusioperheessä yhteisen elämän opettelu vaatii runsaasti aikaa, kärsivällisyyttä ja sietämisen opettelua – anteeksiantoakin tarvitaan. Se mihin sitoudun, ei ole kevyt ratkaisu, vaan vaatii monenlaisten ihmisten ja asioiden huomioonottamista, myös heidän huomioonottamista, jotka ovat jääneet perheen ulkopuolelle.

Rohkaisevaa tällä matkalla on Raamatun loppulehdillä oleva kuva kirkosta:

Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa ja huusivat kovalla äänellä: - Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa! (Ilm. 7:9-10)

Voisiko tämä olla totta jo nyt?

Samuli Koivuranta, lisävihkotyöryhmän sihteeri

3 kommenttia

  • Martti Pentti sanoo:

    Olisiko lisävirsien sijasta julkaistava virsikirjan liitteenä luettelo niistä kristillisten liikkeiden laulukirjoista, joita saa käyttää virsien ohella jumalanpalveluksessa?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Simo Lampela sanoo:

    Olen odottanut komitealta jonkinlaista listaa uusista ehdotetusta lauluista. En ole vain nähnyt sellaista listaa missään.

    Olen ajatellut, että vika on minussa. En osaa hakea listaa.

    Nykyisin olen tullut johtopäätökseen, että siellä on komiteassa iskenyt päälle salailukulttuuri. Mitä ne tarvii tietoa tulevasta virsikirjasta, vähä-älyiset. Ei mitään.

    En edelleenkään osaa hakea teidän työn tuloksena syntynyttä listaa uusista virsikirjan lauluista / virsistä. Missä on vikia Samppa?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Simo, eipä se vika sinussa ole, vaan tällaista listaa lauluista ei toistaiseksi ole julkisuudessa. Työryhmien valmistelutyö kestää vielä tämän syksyn, eikä tänä aikana ole luvassa minkäänlaisia listoja lauluista. Työn aikana listat ovat eläneet moneen kertaan, kun tuhansista lauluista on vähitellen muotoutumassa kova ydin. Eikä lista siis vieläkään ole täysin valmis.

      Työryhmät ovat tarvinneet tätä työtään varten työskentelyrauhan ja julkisuuteen olemme kertoneet työstä sen verran, kun se työn ja tekijänoikeuksien puitteissa on ollut mahdollista. Kun erilaisissa esittelytilanteissa olemme muutamia esimerkkilauluja laulaneet, on näistä aina painotettu, että ne ovat ainoastaan mahdollisia lauluja, eivät lopullisia valintoja.

      Sen vielä haluan tarkentaa, että kyse ei ole siis virsikirjauudistuksesta, vaan lisävihkosta. Lisävihkon oleellinen tehtävä on etsiä uusia mahdollisuuksia virrelle. Lisävihkon tullessa lopulta julkiseksi se on itsessään mahdollisuus kokeilla näitä mahdollisuuksia ja punnita niiden käyttökelpoisuutta tulevaa virsikirjauudistusta silmälläpitäen.

      Samuli Koivuranta, työryhmän sihteeri

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Virsikirjan lisävihkotyöryhmä
    Virsikirjan lisävihkotyöryhmä

    Käytössä olevaan virsikirjaan valmistellaan parhaillaan lisävihkoa. Valmistelevan työryhmän on määrä saada työnsä päätökseen vuoden 2014 loppuun mennessä. Tämän jälkeen ehdotus menee kirkon hallintoelimien käsiteltäväksi ja päätettäväksi. Aikaisintaan lisävihko on seurakuntien käytössä vuoden 2016 loppupuolella. Tätä blogia kirjoittavat työryhmän jäsenet: kirkkoherra Jaana Marjanen (Kuopio), puheenjohtaja; MuM, kanttori Kaisa-Leena Harjunmaa-Hannikainen (Vihti); professori Kaisa Häkkinen (Turku); kirkkomusiikin opiskelija Taru Hämäläinen (Helsinki); FM, kirjailija Anna-Mari Kaskinen (Lohja); säveltäjä Olli Kortekangas (Helsinki); nuorisotyönopettaja, lehtori Pekka Kosonen (Pieksämäki); MuM, muusikko Pekka Nyman (Kirkkonummi); professori Erkki Tuppurainen (Kuopio); MuM, KM, kanttori, Jenni Urponen (Nousiainen); pastori, TM Samuli Koivuranta, sihteeri. Vanhempiin blogikirjoituksiin voi tutustua osoitteessa http://uusivirsi.wordpress.com/