Murhaajat taivaassa ja murhatut helvetissä

Ajatus, että murhaajat pääsevät taivaaseen ja heidän murhaamansa joutuvat helvettiin, ei millään istu sekulaarin nykyihmisen oikeustajuun. Oikeaoppisen kristillisen oikeustajun mukaan niin kuuluukin olla, kun Raamattu sellaista opettaa.

Esimerkki 1. Kun kolmoismurhaaja tulee uskoon ja pelastuu ja pääsee taivaaseen, niin hänen uhrinsa joutuvat helvettiin, jos sattuvat olemaan ateisteja. Siten kuoleman jälkeen murhaaja katselee taivaan iloista tappamiaan, helvetissä käriseviä. "Kippis ja kulaus puhtaalla omallatunnolla, siellähän käristytte."

Esimerkki 2. Johtavat natsit olivat katolilaisia, mutta oli heissä myös luterilaisia. Nürnbergin sotaoikeus langetti heille hirttotuomioita. Neljä hirtetyistä palasi luterilaisuuteen, kolme katolisuuteen, mikä tässä yhteydessä tarkoittanee lähinnä papin antamaa synninpäästöä, pelastusta ja pääsyä taivaaseen.

Mutta miljoonat juutalaiset, jotka murhattiin näiden natsien käsien kautta, eivät pelastuneet ja päässeet taivaaseen. "Kippis ja kulaus puhtaalla omallatunnolla, siellähän käristytte helvetissä, me voitimme, sittenkin".

Näin kristillisyyden mukaan on mahdollista tapahtua. Entä miten tässä skenaariossa Jumala näyttäytyy nykyihmiselle oikeudenmukaisena? Kirkon ei tosin tarvitse sellaista kysellä, koska se on kääntänyt kreikan oikeamielisyyttä tarkoittavan sanan vanhurskaudeksi. Siten ei ole ollut tarvetta missään vaiheessa pohtia oikeudenmukaisuutta opeissaan. On niin helppoa kuitata hankalat kysymykset retoriikalla "Herran tiet ovat tutkimattomat".

Luetaan täydessä uskonhurskaudessa: "Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan."

Ei, "vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen oikeamielisyyttään, niin nämä  kaikki lisätään teille".

Mitä jos kirkoissa ja herätysliikkeissä otettaisiin vakavasti Jeesuksen sanat siitä, mikä on tärkeintä evankeliumissa, Jumalan oikeamieleisyyden etsiminen. Vastatkaa yksinkertaiseen kysymykseen: onko jumala teistä oikeudenmukainen, kun hän pelastaa murhaajat taivaaseen, mutta murhaajien uhrit joutuvat helvettiin? Kun ette siihen pysty vastaamaan muuten kuin kieltämällä kristillisen teologian persusopit, niin eikä silloin ole aika kaataa Jerikon muurit, jotta tie luvattuun maahan avautuisi.

Pahinta pelastusteologiassa on Jumalan oikeamielisyyden häpäiseminen, kun hänestä on tehty vuosisatoja stalinia ja hitleriä. Kun näin on käynyt, niin kuka on etsinyt teologiaa, jossa näkyy Jumalan oikeamielisyys, myös niitä murhaajien uhreja kohtaan, jotka kristinoppi on työntänyt helvettiin? Kristinusko kertoo tänään enemmän itsestään kuin Jumalasta.

.

 

26 kommenttia

  • ismo malinen sanoo:

    Ari, Toivossa meidät on pelastettu, viimeisellä Tuomiolla sitten myös meidät Lunastetaan, näin saamme uskoa. Olet Ari tulkinnut tuon ”parannuksen” tekemisen ihmisen omaksi työksi, vaikka se on juuri Jumalan teko, sillä Hän on tullut luoksemme ja sovittanut syntimme. Kristus on parannus synnistä.

    Koko maailman synti on otettu pois Kristuksessa. Tämä ”parannus” (mielen muutos) riittää ihmiselle ja ainoastaan se. Mitkään ihmisen omat parannukset eivät enää ole voimassa, koska Jumala on jo täyttänyt tekojen lain loppuun Kristuksessa.

    ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” 2.Kor.5:17-21

    Olemme siis parannetut Kristuksen kautta, uskon mukaan vaeltaaksemme. Meille ei lueta enää syntejä Kristuksen tähden. Mihin siis tarvitaan parannusta, kun meillä on usko Kristukseen? Jos olemme Kristittyjä Jumalan tahdon mukaan, niin ei meitä tunneta Kristityiksi tekojemme tähden vaan uskomme tähden. Voimme kyllä tehdä hyvää kaikille, rukoilla ja paastota ja kurittaa lihaamme mielin määrin, mutta ei se määritä meitä Kristityiksi, koska ansiomme on yksin Kristus, joka on annettu lahjaksi ja elämäksi. Ei lahjasta voi kuin kiittää, mutta kerskauksemme on Herra, joka voi meissä kaiken.

    Ilmoita asiaton kommentti