Museoikaa Tampereen Vanha kirkko!

Meinaavat siellä Tampereella ruuvata v. 1824 valmistuneesta Vanhasta kirkosta penkit pois, nääs.  Mitä pahaa ne puiset istuimet nyt olisivat kenellekään koskaan tehneet?  Tällaista siis puuhaavat: https://www.aamulehti.fi/a/bcc5f60e-cec1-4ad3-b7b2-82ee274e2c10

Tampereen Vanha kirkko on kaksi vuotta vanhempi kuin Ruttopuiston rovastin Vanha kirkko Helsingissä. Täytyy myöntää, että on stadissakin aikain saatossa kirkon etuosasta poistettu penkkejä. Vaan kun ne Tampereella meinaavat riistää kaikki penkit! Nykyaikaisilla irtotuoleillako siellä sitten istutaan? Vaiko tyynyillä tahi joogamatoilla? Saako siellä lattioillakin loikoilla, jos ei, meinaan, muuta jaksa? Tosin päivänokosiahan monissa kirkoissa saa jo ottaa, kun seurakunnilla ei ole enää varaa unilukkareihin, jotka aiemmin herättelivät saarnan aikana autuaasti nukahtaneita sanankuulijoita.

Kuvainraastajista olen kyllä kuullut, mutta penkinraastajat ovat jotakin ihan uutta. Ortodoksisuuttako kohti tässä mennään – vaiko hindulaisuutta, kun tuttu pappi Houtun Jussi Aamulehden Moro-haastattelussa innoissaan kertoo, että syksyksi on jo suunniteltu kirkkoon joogakurssia.

Äh, jos on tarkoitus muuttaa kirkko ortodoksiseksi, niin siitä sitten vain saarnatuoli alas ja ikonostaasia rakentamaan.  Jos taas on pyrkimys tehdä kirkosta jumppasali, niin sitten saarnatuoli ja alttari kokonaan veks.

Jonkinlaisesta manselaisesta kirkollispaniikista kertoo se, että ensin poistetaan penkit ja sitten vasta mietitään, mitä tyhjässä tilassa voisi tehdä.  Helpointa olisi varmaankin poistaa rakennus kokonaan sakraalitilojen luettelosta? Se sakraalitila kun viittaa paikkaan, joka on pyhitetty eli erotettu jaloon käyttöön. Kirkossa me palvelemme Kolmiyhteistä Jumalaa ja hän palvelee meitä sanallaan ja sakramenteillaan.

Ovatko tamperelaiset penkinraastajat tulleet ajatelleeksi, että syy Vanhan kirkkonne – toivottavasti väliaikaiseen – alennustilaan tai epäsuosioon on ympäristössä? Moni artikkelin kommentoija viittaa siihen, että keskusta on ratikkatyömaana. Näky on epäesteettinen ja meno meluisaa. Ilmeisesti kirkon vierestä puuttuu WC-tiloja, kun osan porukasta täytyy kuseskella pitkin kirkon ulkoseiniä. Näky on epäesteettinen ja virtsan haju etoo.

Tuskin käy lohdutukseksi, että ratikkakiskojen takia Helsingissä ei tarvitse kesäisin katuja aukaista, mutta ne avataan ihan muuten vain. Siitä huolimatta Vanha kirkkomme on edelleenkin kaupungin suosituin vihkikirkko. Meillä Vanhan kirkon vaiheilla on se hauska erikoisuus, että alue on kauttaaltaan vanhaa hautuumaata. Kun historiaa tuntemattomat työmiehet menevät kaivantoihinsa, niin silloin tällöin aina joku pomppaa sieltä vieteriukon tavoin ylös kohdattuaan työmaallaan ykskaks yllättäen luita tai pääkalloja. Kivaahan se vain on, kun haudoista nousee välillä elävääkin väkeä.

Tiedän, että kirkkosalien muuttaminen monitoimitiloiksi on niin tätä vähäväkistä ja säästökuurien kuristamaa kirkollista nykyaikaa. Maksaako ihan oikeasti vaivaa laittaa ketä tahansa suunnittelemaan sakraalitilaan mitä tahansa toimintaa?  Pyhittääkö tarkoitus keinot? Entäs keinot tarkoituksen? Ja mikä olikaan se tarkoitus? Minne joutuikaan se pyhyys?

Eikö kannattaisi katsoa, miten tilanne Tampereen keskustassa muuttuu, kun kaikki on kunnossa ja ratikat roudaavat lisää väkeä keskustaan? Kirkon päälle pissijöillekin voisi jonkinlainen roti löytyä.

Ei tuota paikkaa arvaa kenellekään omakotitaloksikaan myydä, mutta minulla olisi väliaikaisratkaisu asiaan: Tehkää parempia aikoja odotellessanne Vanhasta kirkosta Pop up- kirkkomuseo, jonka tehtävänä olisi tallentaa, säilyttää, tutkia ja pitää näytteillä Suomen evl. kirkon historiaan liittyvää ainutlaatuista kulttuuriperintöä sekä hyödyntää sitä kasvatus- ja opetustarkoituksiin.

Ihmiset tykkäisivät kovasti, kun pääsisivät kirkkomuseoon sisään huippusuosittuja Museokorttejaan vilauttamalla. Museovirastokin varmasti tykkäisi, kun kirkon penkit saisivat jäädä paikoilleen…

Mitä vielä tuohon väliaikaisuuteen tulee, niin on pakko mainita, että Helsingin Vanha kirkko suunniteltiin väliaikaiseksi pyhäköksi. Se piti purkaa, kun nykyinen Tuomiokirkko (ent. Nikolainkirkko ja Suurkirkko) valmistui. Vaan niinhän siinä kävi, että kaupungissa oli jo tuolloin niin paljon asukkaita, että tarvittiin myös toista jumalanpalveluspaikkaa. Ja se seikka koitui onneksi C.L. Engelin suunnittelemalle Vanhalle luterilaiselle puukirkolle, joka ensi alkuun sai toimia paikallisseurakunnan pääkirkkona.

 

Kuva: Tässä Museoviraston kuvassa 1950-luvulta näkyy vielä etupenkki, joka myöhemmin korvattiin  irtotuoleilla. Morsiamen puolelta lähti  myös tasapuolisuuden nimissä eka penkkirivi.

 

 

 

12 kommenttia

  • Elias Tanni sanoo:

    Olen myös kuullut entisestä kotikaupungistani ja kuoriutumiskehdostani, että entinen kotikirkkoni Kalevan kirkko aiotaan myydä, koska sen ylläpito tulisi turhan kalliiksi. Pitäisi varmaan museoida sitten sekin?

    Totta myös on, ettei kukaan tällä hetkellä mene Keskustorille vapaaehtoisesti hullunmyllyn ja hyrskynmyrskyn ynnä riipinraapimen keskelle. Ehkä olisi syytä ottaa aikalisä ennen penkkien riipimistä.

    Kolmannekseen, on Tampereella lakkautettu erityisnuorisotyökin seurakunnasta, mitä pidän pahimpana näistä säästötoimista.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Elias: No,höh, kuka nyt Sielujen siilon ostaisi? Lienee vieläkin yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä Tampereella? Viljasiiloillekaan ei Mansessa enää liene tarvetta?

      Milloinkas olisi tarkoitus ratikoitten alkaa liikennöidä? Tuleekohan siihen Vanhan kirkon kulmille pysäkkejä?

      Sikäli kuin oikein muistan, niin Vanhassa kirkossa on ollut nuorten tilaisuuksia viikonloppuisin. Eikö sitten enää?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Muistan itsekin hamassa nuoruudessani käyneeni konserteissa ja joissain hartausjutuissa Vanhassa Kirkossa keräämässä allekirjoituksia riparipassiin.

    Ratikan liikennöinnin tarkkaa alkua en muista. Voisin valistuneesti arvata, että 2021. Ei se nyt sentään mikään Länsimetro ole.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hauskasti kirjoitettu kirjoitus, jossa on myös sekä riveillä että niiden väleissä asiaa kirkkoon ja sen tarkoitukseen liittyen. Kiitos tästä!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Eikös Tampereen profiiliin sopisi käytöstä poistettuun kirkkoon sijoitettava Uskonnon ja ateismin museo? Noin niin kuin Lenin-museon kaveriksi :)

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Marko: Et kai ajatellut haudata uskontoa ja ateismia samaan museoon? Jos, niin millaista työnjakoa näille vastakkaisille katsomuksille kaavailit?

      Haluan mitä jyrkimmin sanoutua irti kirkkomuseoideaani mahdollisesti kohtaavasta väärinkäsityksestä, että yrittäisin julistaa maassamme uskonnon yleensä ja luterilaisen kristillisyyden erityisesti museokamaksi. Ei missään tapauksessa!

      Vertailukohteeksi otan koululaitoksen, joka tosin myös on yhteiskunnassamme aika lailla ahtaalla. On olemassa koulumuseoita, mikä seikka ei suinkaan tarkoita, että koulu olisi kuollut. Oheisesta linkistä näkee, mitä esim. Espoon koulumuseossa voi tehdä sellaista, mikä ennen oli arkipäivää, mutta nyt harvinaista herkkua:

      https://museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=22059

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Ruttopuiston rovasti. Alunperin uskonnolliseen tai mihin muuhun käyttöön tahansa tehdyt rakennukset ovat perinteisesti olleet hyvinkin vaihtelevassa käytössä sen mukaan, miten ympäröivän yhteiskunnan arvot ja elämänkatsomukset sekä ihmisten tarpeet ovat vaihdelleet. Kirkkomuseolle on oikeasti tarvetta ja käsittääkseni http://www.eroakirkosta.fi “palvelun” kotipaikka on Tampereella. Jos ei kirkolle ole käyttöä seurakunnan pyhäkkönä niin mieluummin minä pistäisin sen matalaksi, asuintaloksi tai museoksi kuin myisin esimerkiksi moskeijaksi. Sitä paitsi: maailmalla on luonnonhistoriankin museoita, vaikka luonto ainakin toistaiseksi jatkaa elämäänsä.

    1980-luvulla julkaistiin mielestäni herkullisen satiirinen ja samalla pakostakin ajatuksia herättävä utopiakirja “Matka Neuvosto-Suomessa”. Siinä Neuvosto-Eestin todellisuus oli siirretty tänne. Jos muistan oikein niin Temppeliaukion kirkosta oli tehty disko, Seinäjoen Lakeuden rististä Jaakko Ilkan kolhoosin kulttuuritalo ja Helsingin tuomiokirkosta uskonnon museo. Tampere oli nimetty uudestaan Lenininkoskeksi. Diskon portsarina oli tuolloisista poliitikoista Harri Holkeri ja Veikko Vennamo johti pakolaishallitusta Norjassa. Paavo Väyrynen taisi olla ao. kolhoosin johtajana.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Marko: Niin, jos ei nyt kuitenkaan ihan maan tasalle? Onhan miltei 200-vuotiaalla kirkolla myös kulttuurihistoriallista arvoa ja merkitystä uskonnollisen lisäksi.

      Osaatko sanoa, kenen kirjoittama tuo Matka Neuvosto-Suomessa oikein on? Itse luin joskus kirjan, jossa kerrottiin, millaiseksi Suomi muuttuisi islamilaisena maana. Raflaavaa tekstiä, mutta kyllä sekin pisti miettimään.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    RR, kirjan tiedot. Joulukuun ryhmä: Matka Neuvosto-Suomessa. Kustantaja Lehtimiehet, 1984.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru
    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (64 v., 117 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa24.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121