Mystiikan ongelmallisuudesta

Metropoliitta Ambrosius kaipaili blogissaan enemmän arvostusta ja tilaa mystiikalle. Äskettäin hankin vuosien tauon jälkeen luettavaksi Wilfrid Stinissenin kirjoja katsoakseni, ymmärtäisinkö niitä paremmin kuin aikoinaan. Stinissenhän oli Ruotsissa asuva karmeliitta, jonka kirjat ja ajatukset ovat olleet suosittuja Suomessakin, mm. Atte Korhola ja Tommy Hellsten ovat siteeranneet hänen näkemyksiään.

Kirjassaan ”Tosi ihminen” Stinissen esittää Raamatun alkukertomuksiin liittyen monia mielenkiintoisia ajatuksia. Ja kirjassaan ”Sana on sinua lähellä”, hän kuvaa hyvin Raamatun arvovaltaa ja siihen sisältyvää monikerroksisuutta. Mutta kun hän siirtyy kuvailemaan kontemplatiivista elämää, herää monia kysymyksiä.

Stinissen tukeutuu ajattelussaan moniin menneiden aikojen mystikoihin, Ristin Johannekseen, Avilan Teresaan ym. Ristin Johannes edellyttää, että järki, muisti ja tahto on johdettava tyhjentymiseen ja passiivisuuteen. Niiden on tultava täysin tyhjiksi, jotta ne muodostaisivat äärettömän tilan, jonka Jumala voi täyttää. ”Kun tämä on tapahtunut, ne yhdistyvät välittömästi Jumalaan, joka alkaa huolehtia aktiivisuudesta.” Siinä toteutuu hänen mukaansa Jeesuksen sana: joka menettää elämänsä, löytää sen.

Tässä tyhjenemisessä on kyse täydellisestä itseyden menettämisestä, mikä merkitsee, että ihmisen oma ajattelu ja toiminta lakkaa, ja Jumala alkaa ajatella, kirjoittaa ja toimia hänen kauttaan. Tätä Stinissen nimittää välittömäksi inspiraatioksi. Oleellista mystiikassa onkin suoran yhteyden löytäminen Jumalaan ja kaiken oman menettäminen, jotta Jumala voi täyttää syntyneen tyhjiön. Ei kuitenkaan käynyt selväksi, miten tämä tyhjentyminen käytännössä voi tapahtua. Ilmeisesti vain luostarin yksinäisyydessä.

Omasta kokemuksestaan Stinissen kirjoittaa: ”Usein puhuessani tai kirjoittaessani olen täysin tietämätön siitä, mitä sanon tai kirjoitan, olen lähes tiedoton ja tajuton, aivan kuin mitään ei olisi olemassa” (Tosi ihminen s. 135). Tämä vaikutti minusta kovin samanlaiselta kuin parapsykologinen automaattikirjoitus. Miten kristittykään mystikko voi olla varma, että se on todellinen Jumala, joka hänen kädellään kirjoittaa?

Stinissen ei mielellään käytä sanaa pyhitys vaan jumalallistuminen. Ihmisen järjen, muistin ja tahdon tulee jumalallistua, ja näin ihmisestä lopulta tulee Jumala. Viimeisessä luvussa hän käsittelee koko luomakunnan jumalallistumista. Raamatusta ei kuitenkaan löydy käsitettä jumalallistuminen. Se puhuu pyhityksestä, joka merkitsee paljon vaatimattomampia tavoitteita kuin mystikkojen jumalallistuminen.

Termin ”kontemplaatio” Stinissen selittää katseluksi, joka on Jumalan maistamista, koskettamista, hänen suoraa ilmoitustaan ihmiselle. Stinissenin mukaan kontemplatiivisen tiedon saaminen on helppoa, mutta myöntää, että tällainen tieto on hämärää siksi, ettei sitä voi selittää eikä puolustaa sanoin ja käsittein.

Mystiikan arvioimisen tekeekin ongelmalliseksi juuri se, minkä Ambrosius ilmaisi sanoen: ”Kun ns. mystiikasta kuoritaan pois romantiikan ohut pintakerros, pohjalle jää uskonto mysteerinä, ihmeenä, salaisuutena.” Mutta mitä on ”ns. mystiikka”, ja mitä sen romanttinen pintakerros? Miten sellaiset tunnistaa? Ja jos aidon mystiikan ydin on mysteeri, ihme, salaisuus, miten on ylipäätään mahdollista erottaa aito väärästä – kun mitään ei voi selittää eikä edes kuvailla?

Lukemani perusteella olen sitä mieltä, että mystiikka ei ole jokamiehen hengellisyyttä. Mystiikan korkealentoisuus karisee äkkiä työ- ja perhe-elämän keskellä. Siitä ovat jumalallistumisen kokemukset kaukana. Luther koki luostarikilvoituksen täysin hedelmättömäksi ja vaihtoi sen normaaliin perhe-elämään. Luterilaisuus onkin maanläheistä hengellisyyttä, eikä mystiikka ota elääkseen sen maaperässä. Emme elä vielä taivaassa vaan maan päällä kaikenlaisten vaivojen ja keskeneräisyyksien keskellä. Herääkin kysymys, onko mystiikan tavoittelu pyrkimystä elää taivaan todellisuudessa ennen aikojaan. Ja tavoitetaanko siinä lopulta todellinen taivas ja Jumala?

Mutta vaatimattomammissa muodoissa mystiikkaa on toki luterilaisuuden ja vapaiden suuntienkin piirissä: ehtoollisen salaisuus, armolahjat, hiljaisuuden liike, henkikaste ja Pyhällä Hengellä täyttyminen, kielilläpuhuminen… Riippuu siitä, miten mystiikka määritellään ja mitä sillä ymmärretään.

Kristillinen usko ei ole pelkkää pään tietoa. Elävään uskoon liittyy myös kokemuksellisuutta. Kokemuksellisuus näyttäisi korostuvan siellä, missä Jumalan Sanaa ei ole helposti saatavilla, esim. muslimimaissa. Siellä Jeesus lähestyy ihmisiä monilla kokemuksellisilla tavoilla: unissa. ilmestyksissä, korvin kultavana puheena. Mutta nämä kokemukset eivät lähde ihmisen tavoittelusta, vaan Jumala antaa ne, kun tarpeelliseksi näkee. On oltava varuillaan: siellä missä mystisiä kokemuksia kiihkeästi tavoitellaan, niitä voivat antaa aivan muut voimat kuin Jumala.

Itse koen turvallisimpina kokemuksina sellaisia, joissa ihminen kokee Jumalan apua ja johdatusta aivan tavallisessa arkielämässä. Joskus se on hyvinkin ihmeenomaista, esim. toivottomasta sairaudesta paraneminen, riippuvuuksista vapautuminen yms. Tällaiselle mystiikalle sanon: Amen.

126 kommenttia

  • Sami Paajanen sanoo:

    Reijo Mänttäri11.01.2020 17:59

    “Jeesus ei asettanut esimerkkiä hokemisesta tämän yhden ainoan puiteohjausrukouksen muodossa eikä missään muuallakaan”.

    “On kuitenkin kysymys hokemisesta ja josta kielteinen esimerkki on pakanoiden tyhjä hokeminen. ”

    Tässä on huono esimerkki siitä millä tavalla Jeesuksen rukous ymmärretään. Tätä Jeesuksen rukous ei tarkoita ulkonaisesti eikä sisäisesti. Reijo on ymmärtänyt asian aivan nurinkurisesti, eikä hänellä ole kokemusta ko. asiasta, muuten hän ei kirjoittaisi niin kuin kirjoittaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      “Tätä Jeesuksen rukous ei tarkoita ulkonaisesti eikä sisäisesti. Reijo on ymmärtänyt asian aivan nurinkurisesti, eikä hänellä ole kokemusta ko. asiasta, muuten hän ei kirjoittaisi niin kuin kirjoittaa.”

      Puhut kuin olisit Jumala? Käsitykseni olen sitonut Raamattuun. Tuo heittoni ‘..kuin Jumala’, tarkoittaa, että Jumala ilmoittaa, mutta me ihmiset perustelemme, ja tässä tapauksessa vain Raamatulla. Tietenkään perusteluni eivät sinulle näytä kelpaavan, mutta voinemme jättää kantamme tähän nyt arvioitavaksi, eikä enempään ‘viisauteen’ tällä erää ole varmaankaan aihetta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Käsitykseni olen sitonut Raamattuun. – – – Reijo on ymmärtänyt asian aivan nurinkurisesti, eikä hänellä ole kokemusta ko. asiasta, muuten hän ei kirjoittaisi niin kuin kirjoittaa.” Näyttää siltä, että tässä asettetaan vastakkain kaksi hyvin erilaista asiaa. Toisaalla on Raamatulla perusteltu käsitys, siis jokseenkin teoreettinen kanta asiaan. Toisaalla on kokemukseen perustuva ymmärrys, joka toiselta keskustelijoista puuttuu. Voiko näitä vertailla keskenään? Jos siihen ryhdytään, kumpi painaa enemmän? Jeesuksen opetuksista löytää ajatuksen, että teoreettinen oppi on arvioitavassa käytännön kokemuksen kautta: “Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Reijo, mielestäni jos joku haluaa seurata Jeesusta, niin kenenkään ei tule sitä estää. 1 Tess 5: 16-22 on lyhyiden kehotusten tiivis sarja. Alkutekstin verbit ovat lauseiden lopussa, siis tähän tapaan: Aina iloitkaa, lakkaamatta rukoilkaa, kaiken aikaa kiittäkää,sillä se on Jumalan tahto Kristuksessa Jeesuksessa teihin nähden. Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää väheksykö, mutta kaikkea arvioikaa hyvä säilyttäkää ja kaikenlaisesta pahasta pysykää irti ( Pyrkikää aina tekemään hyvää, Koston kierrettä ei saa päästää liikkeelle!)

    “Kristityille rukoilemisen tulisi olla kuin hengittäminen. Sinun ei tarvitse ajatella hengittämistä, koska se tapahtuu automaattisesti. Tämän vuoksi hengityksen pidättäminen on vaikeampaa kuin hengittäminen. Samoin syntyessämme Jumalan perheeseen, Jumalan läsnäolo kaikkialla ympäröi meidät kuin ilmakehä konsanaan. Rukoileminen on silloin yhtä normaalia kuin hengittäminen. Uskovina olemme siirtyneet jumalalliseen ilmakehään hengittääksemme rukouksen ilmaa.”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Kristityille rukoilemisen tulisi olla kuin hengittäminen.” Jeesuksen rukouksen ja hengityksen yhteys on kiinteä ja syvällinen. “Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika” lausutaan mielessä sisäänhengityksen aikana; Kristus kulkeutuu vertauskuvallisesti hengitysilman mukana rukoilijan sisimpään. “Armahda minua syntistä” lausutaan uloshengityksen aikana; rukoilijan synti poistuu vertauskuvallisesti hänestä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Sami. Omassa kommentissasi mainitsit, että Jeesuksen rukouksen harjoittamiseen voi liittyä psyykkisen tasapainon menettämisen vaara ilman ohjausta. En minä sitä keksinyt, enkä ollut sellaisesta ennen kuullut. Mutta jo pelkästään psykologisesti ajatellen 1000 kertaa saman lauseen toistaminen voi horjuttaa ainakin sellaisen ihmisen mielen tasapainoa, joka on valmiiksi epävakaa. Tästäkään syystä sellainen ei minulle sovi.

      Mutta minun kokemistapani ei todellakaan ole malli muille. Me olemme erilaisia niin uskon kokemisessa kuin sen ilmaisemisessakin. Kukin toimikoon sen mukaan kuin itse hyväksi havaitsee. Mutta keskustelussa on tarpeen tuoda näkemyksiä rehellisesti esiin. Ja kunkin – myös minun – on hyvä ajatuksen kanssa miettiä niitä näkemyksiä, jotka poikkeavat omistani. Voi olla, että omat näkemykseni eivät muutu, mutta on hyvä muistaa Paavalin neuvo: “Mikä minä olen tuomitsemaan toisen palvelijaa. Oman Herransa edessä hän seisoo tai kaatuu.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Anita, psyykkisen tasapainon vaara liittyy kaikkeen hengellisyyteen. Esim luterilaisiin retriittejä ei mielellään suositella niille joilla on tuore avioero lähihistoriassa. Ortodoksi perinteessä hengellinen ohjaus on hyvin henkilökohtaista jota käydään rippi-isän kanssa, hänen kanssaan voi keskustella hengellisen elämän harjoittamisesta, hän voi myös määrätä kuuliaisuus tehtäviä.

      En epäile, että minkä tahansa hengellisen asian toistaminen voi olla vahingollista, eikä se pelkästää liity Jeesuksen rukoukseen. 1000 kertaa on vielä päivässä pieni määrä, 10 000 tuhatta vähän enemmän. Yleensä ortodoksi kirkossa pidetään tätä rukoilemisen tapaa suositeltavana. Lisäksi kirkon liturgiset rukoukset, kotona suoritettavat rukouskirjan rukoukset ja omat rukoukset ( Tuossa kattava linkki, https://ort.fi/seminaari/wp-content/uploads/2016/03/LITURGISET-KIRJAT2.pdf).

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Sami. Maininta psyykkisen tasapainon menettämisen vaarasta taisikin olla antamassasi linkissä, ei omassa kommentissasi. Korjattakoon tämä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    “Kristityille rukoilemisen tulisi olla kuin hengittäminen. Sinun ei tarvitse ajatella hengittämistä, koska se tapahtuu automaattisesti. Tämän vuoksi hengityksen pidättäminen on vaikeampaa kuin hengittäminen. Samoin syntyessämme Jumalan perheeseen, Jumalan läsnäolo kaikkialla ympäröi meidät kuin ilmakehä konsanaan. Rukoileminen on silloin yhtä normaalia kuin hengittäminen. Uskovina olemme siirtyneet jumalalliseen ilmakehään hengittääksemme rukouksen ilmaa.” Sami 10:09

    Aamen, tuossa on oikein ymmärretty Kristillinen Henki. Tuollaisen sydämen asenteen tulisi vallata koko ihminen. Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi.

    Jos Jumala on muuttanut meidän kivi sydämen, niin ei meidän tarvitse suorittaa uskoa, vaan saamme vapaasti iloita Herran huolenpidosta. Kun toimimme väärin (teemme syntiä) niin Henki ohjaa meitä oikeaan rukoukseen, katumukseen ja anteeksiantoon, myös itseämme kohtaan ja näin Armo kasvattaa meitä kohtaamaan myös lähimmäisen, ei tuomiten vaan Armollisesti. Rakastamme lähimmäisiämme kuin itseämme. Joka ei ole saanut Rakkautta Kristuksessa kohdata itse, ei voi myöskään rakastaa lähimmäistä, niinkuin itseään.

    Kun Jeesus sanoi: ”Kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee.” niin tuo koskee myös ja juurkin sydämen asennetta. Tehkää kaikille hyvää soimaamatta, niin Jumalakin tekee teille. Pyhää huolettomuutta on sellainen, jossa Armo käy oikeuden edellä. Luottamus Jumalaan tekee ihmisestä Vapaan, Iloisen ja rauhaa rakastavan.

    Ankara kristillisyys on taas aina lainalaista, eikä siinä ole mitään hyvää. Jos kristitty arvostelee toistensa tekemisiä lain mukaan, niin hänestä on tullut itsestään lain tuomari, eikä sen noudattaja.

    Jos Kristitystä on tullut Juutalainen, niin, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat. Heillä on kyllä kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan; sillä he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaansa, he eivät ole vielä suostuneet Jumalan vanhurskauden alle, vaan tahtovat elää lain alla. Kristus on kuitenkin lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Loppukommenttinani Jeesuksen rukouksesta käytyyn keskusteluun toteaisin vielä, että jos tuo rukous nousee sydämestä, oman syntisyyden kipeästä kokemuksesta ja siihen liittyvästä surusta, on rukous aito ja rukoiltakoon vaikka alituiseen. Mutta jos se on vain huulilla tai menetelmä synnittömyyteen pyrkimisessä, suhtaudun torjuvasti.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anita Ojala
    Anita Ojala

    Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja, free lancer -kuvittaja, -kirjailija ja -toimittaja. Minulta on julkaistu 4 kirjaa: mm. Valopilkkuja: viriketekstejä lasten ja nuorten hartaushetkiin (soveltuu myös aikuisten hartauskirjaksi).

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit