Näkökulma teodikean ongelmaan

Misku Välimäki pohdiskeli kärsimyksen ongelmaa ansiokkaasti, ja keskustelustakin avautui kiinnostavia näkökulmia. Tuskin lienee ihmistä, joka ei tätä ongelmaa olisi pohtinut, yksi yleisemmin toinen henkilökohtaisemmin. Tuon seuraavassa esiin näkökulman, joka on auttanut itseäni ainakin riittävään välirauhaan vaikean kysymyksen kanssa painiessa.

Olen selittänyt teodikean ongelmaa itselleni siten, että kyse on väliaikaisesta tilanteesta, josta ei voi tehdä oikeita eikä lopullisia päätelmiä Jumalan olemuksesta. Jumala ON kaikkivaltias ja täydellinen rakkaus. Mutta se, että hän rakkaudestaan huolimatta sietää monenlaista pahuutta ja kärsimystä maailmassa, on väliaikaista, ja tällä väliaikaisella vaiheella on oma merkityksensä.

Tämä merkitys on siinä, että se opettaa ihmisen todella ymmärtämään, miten vakavaa on Jumalan tahdon rikkominen. Jumala antaa ihmisen oppia, mitä merkitsee ”hyvän ja pahan tietäminen”, ei ainoastaan teologiassa vaan käytännössä. Rakkaudestaan huolimatta - ja sen vuoksi - Jumala antaa ihmisen käydä läpi tämän kurssin. Ehkä tämä vaihe on välttämätön, jotta Jumalan valtakunta joskus voisi toteutua ilman uhkia.

On varmaa, että homma on täysin Jumalan hanskassa nytkin; hän valvoo joka hetki tilannetta ja vetää rajat. Ei varpunenkaan putoa maahan Jumalan tietämättä ja sallimatta. Se putoaa, mutta ei rakastavan Jumalan tietämättä. Eikä hiuskarvakaan… Tässä väliaikaisessakin tilassa Jumala on kaikessa mukana tavoilla, joita emme voi havaita emmekä osaa päätellä. Meidän ajattelumme ei kykene luotaamaan hänen ajatuksiaan pohjia myöten.
Jobin kirjan alkukin antaa tähän selvän viitteen: paholainen valta ulottuu vain siihen, mihin Jumala antaa luvan. Paholainen on vain Jumalan kahlekoira.

Kärsimys kuuluu aikaan, koska ihminen on tämän tien valinnut, mutta tilanne ei jatku loputtomasti. Kun Jumalan valtakunta toteutuu, kaikki kärsimys lakkaa, eikä ongelmaa enää tarvitse pohdiskella. Vasta silloin Jumalan olemus pääsee avoimesti nähtäväksi ja vaikuttamaan. Nyt Jumala on vielä salattu: hän salaa meiltä sekä kaikkivaltiutensa että rakkautensa, niin ettemme pysty kumpaakaan täysin ymmärtämään, emmekä osaa niitä yhdistää.

Ainoa väline, jonka kautta Jumala avaa olemustaan, on usko. Mutta sillekään ei ajassa vielä kaikki avaudu, Jumala jää uskollekin salatuksi. Meissä asuvan Henkensä kautta Jumala kuitenkin paljastaa jotain itsestään. Paavali kirjoittaa: "Vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on." Ja tämän Hengen hän on antanut meille, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut. "Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin." (1.Kor 13:12)

45 kommenttia

  • Anita Ojala sanoo:

    Seppo Heinola. Totesit, että mielestäsi Jumala kaikkivaltiaana voi olla kykenevä sekä rakkauteen että julmuuteen. Tähän Jeesus sanoo: “Jos talo riitautuu itseään vastaan, kuinka se voisi pysyä pystyssä?”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Tarkoitako Anita Ojala että Kakivaltiaalla ei olekaan valta olla myös julma.? Minusta yksi jo iankkaikkinen helvetti ikuisena tulisena rangaistuspaikkana osoittaa ääretöntä julmuutta, koska Jumala jo sen perustaessaan tiesi että sinne joutuu suurin joukko hänen itsensä luomista ihmisistä,koska hän Sanassaan sanoo vain pienen joukon pelastuvan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Seppo. Kyllä tarkoitan. Kaikkivaltius on yksi Jumalan ominaisuus, mutta se ei määrää muita ominaisuuksia. Kaikki Jumalan ominaisuudet ovat keskenään sopusoinnussa. Jumalan ominaisuuksia ei pidä päätellä kovin rajallisen ihmisjärjen perusteella, vaan Raamatun sanan, joka on Jumalan omaa ilmoitusta itsestään. Siellä ei missään ilmoiteta Jumalan ominaisuudeksi julmuutta.

    Ominaisuudet, jotka meille on ilmoitettu, ovat: rakkaus, pyhyys ja kaikkivaltius (johon sisältyy kaikkinäkevä, kaikkitietävä jne). Pyhyys tarkoittaa täydellistä hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Pyhyys ei siedä pienintäkään pahuutta eikä vääryyttä, ei siis myöskään julmuutta.

    Jumala, joka suostuu äärimmäisen julmuuden kohteeksi ihmisten taholta voidakseen pelastaa nämä, ei voi mitenkään olla itse julma ja kohdistaa julmuutta ihmiseen.

    Helvetti ei ole ilmaus Jumalan julmuudesta, vaan hänen pyhyydestään. Pieninkään pahuus ei sovi pyhän Jumalan yhteyteen, siksi kaikki paha erotetaan Jumalan yhteydestä. Jos taivaaseen pääsisi pieninkään pahuuden ripe, se ei enää olisi taivas. Mitä helvetti olemukseltaan ja kokemuksena on, sitä meille ei ole katsottu tarpeelliseksi tarkkaan selittää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Juu juu, ikuisessa tulessa ikuisesti tuskasta huutava kärsivä ihminen kärsii vain Jumalan pyhyydestä…ei julmuudesta… Tämä helvettikuva nousee Raamatusta (Jeesuksen oma todistus) ja sen kuvan ovat myös kirkkotaiteilijat helvetistä saaneet ilman että teologit ovat heitä asiassa korjanneet, katsoo vaikka Keuruun kirkon ja muita maalauksia:

    https://www.google.fi/search?q=helvetti&client=opera&hs=DHm&channel=suggest&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ei=W8stU9_sOeXq4gTB2YGgCw&ved=0CAcQ_AUoAQ&biw=1024&bih=471

    Anteeksi nyt, mutta en kykene seuraamaan tuota pyhyys- logiikkaa. Eiväthän julmuus ja pyhyys vastakohtia ole.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Pyhyys merkitsee nimenomaan täydellistä hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta, joten kyllä normaali logiikka sanoo, että julmuus ei ole täydellistä hyvyyttä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    No, tosiasioiden mukaan Jumala ei siis ole Pyhä koska on selvästi meihin luomansaa järjen, ja logiikan ja kokemuksemme valossa myös julma. Jeesuksin sentään kärsi ristillä vain 6 tuntia mutta Jumala kidutaisi luomiaan olentoja 6 miljardia vuotta ja enemmän…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Leena Kotila sanoo:

    Itseäni on teodikeakysymys kiinnostanut jumalarepresentaation näkökulmasta. Okei, minä jäin varsin koukkuun Dietrich Bonhoefferiin, mutta vaarallisempiakin koukkuja tiedetään. Vaikuttaisi siltä ettei teodikean ongelmaa erityisesti olisi niillä, joiden uskonkehitys saa kasvaa kohti universaalia uskoa (kts. esim. Laurikainen: Ihmisen uskon kehitys, James W.Fowlerin teorian konsistenssin analyysi). Eihän Fowlerin teoria todella mikään kaiken kattava selitys ole, mutta antaa runsaasti elementtejä erilaiselle tutkimukselle. Jostakin syystä on henkilöitä, joilla esiintyy erittäin vähän “miksi”-kyselyä, heidän ongelmanaan näyttää alusta saakka pikemmin olevan “miten”.

    Miten minä voisin toteuttaa Jumalan tahtoa tässä maailmassa? Perehdyttyäni Bonhoefferiin (olen ihan totta lukenut muutamia sivuja vaille koko tuotannon!) löysin vain yhden miksi-vaikerruksen, se oli hänen lähes viimeisessä runossaan. Tilanne oli tämä: Hän odotti natsien vankilassa kuolemantuomiotaan, (kannattaa tutustua “Kirjeitä vankilasta” kirjaan) kun hänen nuori morsiamensa tuotiin painostusmielessä yllättäen sinne myös, häntä tapaamaan, ja tilanne oli mahdollisimman kaoottinen. Runokin kannattaa lukea kokonaan… “Ja minä pääsen oppimaan uutta — En tiedä missä minun kappaleeni on enkä viitsi nyt etsiä, luukekaa mieluummin itse. Toinen, jolle elävämpi on ollut kysymys “miten minä…” kuin “miksi minä” on suomalainen Rolf Arnkil.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anita Ojala
    Anita Ojala

    Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja, free lancer -kuvittaja, -kirjailija ja -toimittaja. Minulta on julkaistu 4 kirjaa: mm. Valopilkkuja: viriketekstejä lasten ja nuorten hartaushetkiin (soveltuu myös aikuisten hartauskirjaksi).