Narsistinen perspektiiviharha? (R)

 

Filosofian ja psykologian opettaja Arno Kotro kertoi taaannoin Helsingin Sanomien kolumnissaan (4.5.), kuinka hän virittää luokkaan jumalapohdinnoille otollisen tunnelman.

 

Oppilaille näytetään video. Kamera kuvaa piknikseuruetta metrin korkeudelta. Sitten etäisyys kasvaa vauhdilla, ensin kilometriin, sataan kilometriin ja kohta ollaan valovuosien päässä, jossa kotiplaneettamme häviää miljardien taivaankappaleiden sekaan.

 

Tämän jälkeen mietitään jumalakysymyksiä. Kotron mukaan moni tuumii silloin kuten hän itsekin: usko jumalolentoon, joka kuulee minun rukoukseni, kertoo narsistisesta perspektiiviharhasta. Maailmankaikkeuden mittasuhteiden valossa sellainen on melkoista itsekeskeisyyttä ja suuruudenhulluutta.

 

 

Tältähän se äkkiseltään tuntuu. Kukapa ei olisi tuntenut syvää mitättömyyttä katsellessaan yöllä tähtitaivaalle.

 

Kotron kritiikki ei kuitenkaan osu siihen Jumalaan, josta kristinusko puhuu. Kritiikin taustalta nimittäin paljastuu aika erikoinen jumalakäsitys.

 

Sen mukaan Jumala sijaitsee jossakin paikassa kaukana universumin ulkopuolella. Hän on kolossaalisen kokoinen, jolloin kaikki muu näyttää hänestä pieneltä. Hänen kykynsä ovat hyvin rajalliset ja moraalinen laatunsakin puutteellista, koska hän ei voi tai halua välittää meistä ihmiskärpäsistä.

 

Voidaan väittää, että tällainen jumalakuva se vasta kieliikin ihmiskeskeisestä perspektiiviharhasta. Jumala on kuin ihminen, suurempi vain.

 

 

Simpsoneissa Jumala kuvataan joskus jättiläisihmiseksi, mutta vain pilan päiten. Piirrossarjan tekijätkin tietävät, että kristinuskon Jumala on aivan toisenlainen.

 

Hän ei sijaitse missään tietyssä paikassa, vaan hän on kaikkialla. Jos maailmankaikkeus olisi huone, Jumala on ilma, joka täyttää sen.

 

Jokaisen atomin ytimessä on läsnä sama jumalallinen tahto, joka kannattelee koko universumia. Jumalan koko persoona ikäänkuin monistuu universumin pienimpäänkin kolkkaan. Jumala ei siis voi piknikseuruetta kuvaavan kameran tavoin siirtyä kauas universumin laidalle, jossa hän hukkaa maaplaneetan näköpiiristään.

 

Tästä syystä maailmankaikkeuden mittasuhteilla ei ole Jumalalle merkitystä. Emme ole hänelle kaukana tai pieniä.

 

 

Silti voidaan kysyä, miksi minun rukoukseni kiinnostaisivat Jumalaa. Kristinuskon vastaus viittaa Jumalan moraaliseen luonteeseen. Hän on hyvä. Siksi hän välittää ihmisistä ja tahtoo heille hyvää.

 

Usko ihmisestä kiinnostuneeseen Jumalaan ei ole mitään narsistista perspektiiviharhaa. Siinä ei suurennella ihmisen asemaa, mutta ei myöskään väheksytä Jumalaa.

 

Tällaiset ajatukset eivät ole mitään uutuuksia, vaan ihan kristinuskon peruskamaa.

 

Ehkä Kotro esittelee niitäkin oppilailleen reilun pelin hengessä. Perspektiiviharhoja kun täytyy välttää. Myös sitä missä vastapuolen käsitys kuvataan niin ettei kritiikki oikeasti osu siihen.

 

 

 

21 kommenttia

  • Maija Mäkelä sanoo:

    Kimmo. Anteeksi epätarkkuuteni. Puhuin maallikon termein – omakohtaisesti koettuna – ja puhuttuna. Olen saanut elää kirkkohistoriaa pikakelauksella, jossa monia “vakiintumattomia” käsitteitä vasta luodaan ja jossa pienen kristillisen vähemmistön mahdollisuus sopeuttaa kieltä mieleisekseen on rajallinen.

    Puhun sellaisesta nykykontekstista käsin, jossa kristilliset termit eivät ole vielä ehtineet täysin vakiintua – ja jossa tietoisesti tai vahingossa teologiaa saatetaan tehdä valittujen termien “muista” merkityksistä käsin. Puhuin sanoista, joiden oikeaa käyttöä on koko ajan tietyssä määrin arvioitava uudestaan ja uudestaan “Perspektiiviharhat” ovat silloin mahdollisia myös kielellisesti, vaikkapa valtauskonnon vaikutuksesta. Jos Jumala on “hyvä”, Hän saattaa buddhalaisesta tuntua vasta “matkalla” olevalta Jumalalta. On päätettävä, otetaanko luterilaisessa kirkossa käyttöön sakramenttien nimitykset katolisilta, evankelikaalisilta, baptisteilta jne vai onko luotava jotain uutta terminologiaa.

    Näitä asioita joudutaan pohtimaan mm silloin, kun luterilaista teologista kirjallisuutta käännetään tai kirjoitetaan. Siksi tällaiset keskustelut tuntuvat tärkeiltä ja mielekkäiltä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Kari Kuula
    Kari Kuula

    Tietokirjailija, pastori, dosentti. Pönäkät tittelit. Tosiasiassa vasta alkeisoppimäärän suorittanut kristinuskon oppilas.