Nyt ihmettelen tässä

Aloittaessani kirkon työn 1970-luvun alussa kirkollinen elämä oli erilaista. Nyt kun eläkeläisenä katson kotiseurakuntani elämää, en tunne sitä omakseni. Muutos on ollut liian suuri.

Urani alussa jouduin huomaan herätysliikkeiden ristiriidat, jotka eivät hävinneet myöhemminkään. Minultakin vaadittiin suuni kiinni pitämistä oman uskontulkintani kanssa. Oli sopeuduttava kirkkoon, joka kulki kokoajan yhä enemmän maallistumisen suuntaan.

Muistan kunnioituksella työkavereitani, mutta erityisesti Kanta-Espoon silloisia lehtoreita. Keskustelu papinvirasta otti ensiaskeliaan ja kiista jatkuu edelleenkin eri puolilla maatamme. Miespapit ovat olleet hyvin edustettuina asia koskevissa keskusteluissa. Nyt näyttää siltä, että pian lähes kaikki papit ovat naisia.

Maallistuminen näkyy erilaisten painostusryhmien hedelmällisessä toiminnassa. Kirkon ulkopuoliset aatteet suorastaan ovat rynnistäneet Herran huoneeseen. Ohut teologinen ymmärrys on valmis alistumaan vaatijoiden edessä. Kirkossa hallintomallina demokratia on ongelmallinen, eikö Raamatun selvä sana saakaan ohjata päätöksiä?

Minun työurani aikana kirkko on kokenut esim. messuissaan osallistujakadon. Liian moni kirkkorakennus seisoo lähes käyttämättömänä. Kirkon toiminnasta on tullut liiaksi työntekijä keskeistä, vaikka sen todellinen voimavara on maallikoissa. Emme voi pitää maallikoita tyhminä, vaan he ansaitsevat merkittävää vastuuta myös muualla kuin kirkkovaltuustossa.

Eläkevuosinani olen palannut yhä uudelleen lapsuuteni kirkkoon ja sen uskoon. Tässä on nyt kuitenkin ristiriita nykyisyyden kanssa.

12 kommenttia

  • Juha Heinilä sanoo:

    Ilpo, kiitos ajatuksia herättävästä ja hyvästä kirjoituksesta.

    Edellisessä kirjoituksessa kommentoin “Virret ovat erinomaisia ja kanttorit tekevät tärkeää työtä”.

    Olen jäsenenä seurakunnassa, jossa lähes kaikki työ on vapaaehtoisten vastuukantajien varassa, paitsi pappi, joka on seurakunnan kutsuma ja saa siitä elannon perheelleen. Tänään messuun pappi oli valinnut 8 hienoa virttä. Sakastirukouksen alkaessa meillä ei vielä ollut kanttoria. 15 minuutin päästä, messun alkaessa meillä oli kaksi kanttoria ja he hoitivat messun kanttorintyöt puoliksi. Jäseniä seurakunnassa on noin 60. Kanttorin hommia on hoitanut kahdeksan eri henkilöä. On antoisaa olla seurakunnassa jossa vastuunkantajia löytyy kaikkiin hommiin. Miehiä ja naisia käy messussa yhtä paljon ja alle 29 vuotiaita on kolmasosa käviöistä. Meillä arvostetaan vapaaehtoistyötä, jota ilman toiminta ei olisi mahdollista. Messussa käy noin 80 henkeä säännöllisesti 1-4 kertaa kuukaudessa. Omaa kirkkorakennusta meillä ei ole, mutta messuun voi pitää “vuokratilassa”. Kysymys, mikä sinusta on seurakunta ja ketkä siihen kuuluuvat?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    ”Kirkossa hallintomallina demokratia on ongelmallinen, eikö Raamatun selvä sana saakaan ohjata päätöksiä?” blogi

    Ajatus on varmasti ollut joskus hyvä, mutta demokratian keinot ovat koitumassa nyt Kirkon tuhoksi. Enemistö, on nimittäin harvoin, jos koskaan oikeassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Useinhan demokratia merkitsee “lihan käsivartta”. Kyllä kirkon asiat pitäisi ratkoa teologisesti ja “hengellisesti”. Ruotsissa näkee parhaiten mitä tapahtuu kun kirkko päästetään politisoitumaan. Varsinainen kirkko tallautuu näiden poliitikkojen jalkoihin ja tilalle tulee jotain muuta. Onneksi Suomessa on vähän paremmin asiat, mutta suunta on kyllä sama. Kaikki tämä on tosiaan tapahtunut aika nopeasti. Kannattaa juuri nyt kuitenkin huomata millaisia piispoja olemme saaneet ja mitä se merkitsee karismaattisen uudistuksen kannalta. Tällaisella Pyhän Hengen työllä kirkon puitteissa ei nyt ole estettä, vaan sitä siunataa ja suojellaan piispojen toimesta. Kun näin on, voimme vielä kokea hengellisen herätyksen ev.lut. kirkossamme. Täthän tässä tarvittaisiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Ilpo Nurmenniemi :”Urani alussa jouduin huomaan herätysliikkeiden ristiriidat, jotka eivät hävinneet myöhemminkään. Minultakin vaadittiin suuni kiinni pitämistä oman uskontulkintani kanssa. Oli sopeuduttava kirkkoon, joka kulki kokoajan yhä enemmän maallistumisen suuntaan.”

    Kehitys kirkoissa liittynee reformaatioon ja silloin käytyyn kiistaan palestiinalaisen ja aleksandrialaisen kaanonin oikeellisuudesta.

    TT Hannu Pöyhönen kirjoittaa tuosta kiistasta ortodoksi.net –sivustolla ”Uusi, akuutti vaihe Vanhan testamentin kaanonin kohdalla alkoi reformaatiosta. Sinänsä pienen, mutta vaikutukseltaan kauaskantoisen askeleen otti saksalainen yliopistomies Andreas Karlstadt (n. 1480–1541), joka vuonna 1520 julkaisemassaan teoksessa De canonicis scripturis esitti Septuagintassa hajallaan olevat deuterokanoniset kirjat ensi kertaa omana korpuksenaan.

    Tämän Karlstadtin teoreettisen ratkaisun eräässä mielessä hyödynsi vuoden 1534 raamatunkäännöksessään Luther (1483–1546), joka sijoitti deuterokanoniset kirjat erilliseksi osastoksi Vanhan ja Uuden testamentin väliin. Juuri deuterokanonisten kirjojen kokoaminen yhteen kyseisessä raamattulaitoksessa merkitsi niille lopun alkua protestantismissa, sillä se oli jo visuaalisesti selvä viesti niiden vähäarvoisemmasta asemasta muuhun Raamattuun nähden. Tätä vielä korosti niiden otsikointi apokryfikirjoiksi sekä maininta, että kirjat eivät ole samanarvoisia muun Raamatun kanssa.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    2. Kor. 6: 17 Sentähden: “Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani”.

    Tämän ohjeen noudattaminen liittyi helluntaiherätyksen viimeisen aallon, 1900 alussa, syntyyn. Nyt kopioidaan paavin mallia, pyydellään anteeksi sieltä ja täältä. Jumalan Hengestä syntyneet ovat aina siunanneet toisiaan, eikä tämä yhteys ole tuottanut anteeksipyydeltävää. Maailman, sekalaisen seurakunnan kanssa on aina ollut ongelmia, mutta senkin kanssa on pyritty elämään rauhassa, mikäli se on meistä riippunut.

    Nyt kun ekumenia on trendi, niin Seurakunnan Pään on ollut astuttava syrjään ja ja hänen Henkensä vaikutus vähenee. Ekumenia, oikumene, on tämä maailma!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Mänttäri. “älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani”.

      Tässä kannattaa kyllä olla varovainen, ettei lennä lapsi pesuveden mukana tms. Jos vaikkapa koko ev.lut.kirkkoa pitää jonkunlaisena saastaisena “Baabelina!” on tietysti paras pysyä siitä loitolla. Kuitenkin kirkossa on paljon hyviä karismaatikkoja joiden kanssa helluntailaisten on hyvä kohdata Hengessä. Ehkä rohkeimmat helluntailaiset voivat Klaus Korhosen tapaan tehdä sovintoa ja harjoittaa sovitusta vaikkapa yhteisen esirukouksen merkeissä? Onhan toki hhyvä, että siten ujommille on ihan oma saastumaton paikka jossa ollaan turvassa maailman saastutuksilta?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Reijo

      Ekumenia sanan käyttösi on tahallista vinoon viistämistä.

      Ekumenia tarkoittaa kirkkojen välistä yhteistä kanssakäymistä toinen toistaan kunnioittavassa hengessä. Kirkko sanahan tarkoittaa, kuten sinun kreikkaa osaavana pitäisi ymmärtää, Kyriake ekklesia, yhteen kutsuttu eli yhteen kokoontuva Jumalan kansa. Ja tuo koko maailmlanlaajuisesti ulottuva keskinäisessä kunnoituksessa kokoontuvien kirkkojen yhteisö on ekumeeninen liike.

      Sana katolinenhan puolestaan tarkoittaa sitä Jumalan kansaa joka tunnustaa kirkon yhteistä koko maailmaan ulottuvaa uskoa Kristukseen, vastakohtana sellainen omiin kopperoihin käpertyminen joka kieltää toisilta uskovilta Kristuksen lapsen aseman. Näin sanan katolinen synonyymeiksi tulevat “yhteinen”, “maailmanlaajuisesti yhtä pitävä”, yli kaikkien kansallisten ja muiden rajojen ulottuva Jumalan kansan yhteys, pyhä kristikunta jne..

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Matias,

      Ekumenia- oikumene/οικουμενη merkitys on koko maailma. Eli se minkä Perkele näytti Jeesuksellekin vuoren harjalta. Se, oikumene, kuulu sielunviholliselle, Perkeleelle vielä tänäänkin ja hän siitä antaa palasia edessään kumarteleville, kuten kirkkolaitoksille, diktaattoreille, miljardööreille, elokuvatähdille ja kaikille, jotka tavoittelevat ajallista. Menestystä tulee Ylhäältä ja alhaalta, eli Perkele vaihtaa ‘siunauksensa’ ihmisen sieluun, tuhoten sen. Daavidkin ihmetteli Jumalalle, että miksi jumalattomat menestyvät, mutta päästyään sisälle Kirjoituksiin, hän huomasi mikä heidän loppunsa on.

      Jeesus olisi saannut kaikki, mutta Hän vastasi Kirjoituksilla ja on esimerkki siitä, mihin tämän maailman omistaminen olisi johtanut, vt.Luuk. 9:25, “Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon?”

      On profetaallista perustaa ekumeninen liike jonka varsinainen vaikuttaja on paavi, Roomalaiskatolinen kirkko. Kirkkolaitosten kirjoissa olevat ihmiset ovat olleet nk. helluntaiherätysten evankelioinnin kohde.

      Jumalan Seurakunnan ulkopuolisiin, olivat he kirkkojen kirjoissa tai eivät, on suhtauduttu kunnioittavasti. Kunnioitusta on ollut vaikea esittää, kun ollaan oltu ja ollaan vieläkin massiivisten vainojen kohde, etenkin katolisen kirkon puolelta.

      Epäraamatullisesta opetuksesta on helluntaiherätys pysynyt erossa, maailmanlaajuisesti. Suomen Helluntaikirkko (edustaa n. 15% paikallisseurakuntien jäseniä, eli toimii paikallisien seurakuntien sisällä) hakee yhteisymmärrystä ekumenian merkeissä laitoksiin, koko helluntaiherätyksen nimissä niiden kanssa, joiden uskon alku, pelastus, on sakramentaalisen kasteen päällä. Eli kaste, mikä ei ‘toiminut’ on ollut helluntalaisille syy jättää esim. evlut ja katolinen kirkko. Kasteen merkitys ei ole muuttunut näissä kirkoissa.

      Ek-klesia on kreikkaa ja esiintyy uskovien, uloskutsuttujen veljestyhteyden merkityksessä UT:ssä heti, kun ensimmäinen uskovien yhteys, Seurakunta syntyi, Pietarin helluntaisaarnan vaikutuksesta. Parhaiten ja oikein suomeksi ilmaisee Biblia, “Ja Herra lisäsi joka päivä autuaaksi tulevaisia seurakunnalle.” (Apt. 2:47) Tässä Seurakunta on alkuperäisessä tekstissä, ‘ek-klesia’. Latinankieliseen Uuteen Testamenttiin Vulgataan, ekklesia-sana siirtyi sellaisenaan, kreikaksi. Sitten myöhemmin, jostain ‘putkahti’ kirkko-sana (church, chiesa jne.) jonka merkityssisältöä alettiin täyttämään kuin kiitospäivän kalkkunaa.

      Raamatussa ei ole universaalista seurakuntaa, jonka pääksi paavi on julistautunut. Eli ‘katolinen’sana viestittää väärästä ja vaarasta, josta kaikki sadat miljoonat ‘helluntalaiset’ pysyvät erossa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ilpo Nurmenniemi
    Ilpo Nurmenniemi

    Haapajärvellä on lapsuuden maisemani. Valmistuin nuorisonohjaajaksi v 1972 Sisälähetysopistosta. Vuodesta 1970 alkaen opiskelin myös Helsingin konservatoriossa. Sain kanttorin pätevyyden myöhemmin. Työurani merkittävät vuodet tein poikatyötä Kanta-Espoon seurakunnassa. Vuonna 1981 muutin perheineni Ylivieskaan, jossa olin kanttorinvirassa vuoteen 2004 asti. Sen jälkeen olin "vapaana taiteilijana" muutamassa lähiseurakunnassa.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit