Nyt se on sanottu!

Ylidiakoni Jyrki Härkönen kiinnitti ensimmäisenä ainakin minun huomioni Jukka Keskitalon kirjoitukseen, samoin kuin Jaakko Heinimäen samasta aiheesta tehtyyn pääkirjoitukseen. Työntekijäkeskeisen seurakunnan elämä on työkeskeistä, ja siinä työntekijöiden logiikka rulettaa.

Tärkeä asia on nyt sanottu piispankin suulla. Mutta miten kauniisti piispallisesti sivistynyt ihminen sen osaakaan tehdä! Lukekaa uusimman Kotimaan kolumni. Hän tekee sen niin kauniisti ja hienovaraisesti että kukaan ei taatusti suutu tai loukkaannu tai provosoidu. Ja kuitenkin - jos niin haluaa tulkita - hän avaa kirkkomme tulevaisuustyössä paksuun lumihankeen aivan uuden polun. "Seurakuntakoon kasvattaminen ja työntekijävetoisuus sopivat kirkkomme vallitsevaan kirkollisverorahoitteiseen todellisuuteen. Siksi liitoksia nähtäneen jatkossakin." Tämä on se tallattu vanha rahapolku.

Mikä sitten olisi uusi polku. Samalla kuin talousvaikeuksissa edelleen haikaillaan seurakuntaliitosta, olen alkanut kuulemaan ison seurakuntayhtymän köyhtyvissä seurakunnissa myös varovaista kyselyä kokonaan toiseen suuntaan. Ja senhän tietää minkä äläkän sellainen saa aikaan. Älkää hulluja puhuko, millä ihmeellä niitä kirkkoherroja ja muita työntekijöitä vielä useampaan seurakuntaan palkataan?! Tanskan, Norjan ja Saksan luterilaiset kirkot näyttävät olevan moninkertaisesti varakkaampia kuin omamme. Eivätkä välttämättä rahallisesti.

Keskitalo osaa pukea ajatuksen somasti kysymyksen ja leikin muotoon: "Pitäisikö kirkollisessa strategiashakissa miettiä asioita jo nyt kolmanteen ja neljänteen siirtoon asti?"

5 kommenttia

  • En halua olla vaatimaton – mutta nostin asian eli seurakuntien yhdistymisen ja suurten seurakuntien rakentamisen ongelmia esille jo kymmenisen vuotta sitten. Nyt, kun kirkon jäsenkato alkaa oikeasti vaikuttaa kirkon tulevaisuudennäkymiin, aletaan asiaan herätä muutenkin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Verotulojen väheneminen alkaa jo kriisiyttää seurakuntien taloutta. On korkea aika ruveta tosissaan varautumaan kokonaan uudenlaiseen toimintatapaan. Palkattua työvoimaa joudutaan ehkä jyrkästikin vähentämään ja vapaaehtoistyön osuutta on vastaavasti lisättävä reippaasti. Tämä edellyttää seurakunnan ymmärtämistä yhteisöksi eikä hallinnolliseksi yksiköksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Vapaaehtoistyö on jo huipussaan jo tänä päivänä. Ne jotka ovat kiinnostuneet ottamaan toimintavastuuta ovat jo sen tehneet.

      Vapaaehtoisten mobilisointi näyttää loogiselta ratkaisulta,, mutta niin kauan kun työntekijöiden palkkaus ei ole paikallisseurakunnan huoli, niin miksi he alkaisivat kantaa vastuuta toiminnasta ilmaiseksi kun on palkattuja työntekijöitäkin.

      On tietenkin sellaisia jotka tuntevat kutsumusta olla vetäjinä erilaisissa piireissä, mutta luulla että suurseurakunnissa, joissa kotipaikan tunne on väljähtänyt, sellaista suuremmassa määrin tapahtuisi on toiveajattelua.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Piispa Keskitalon kirjoitus oli hyvä. Niin diplomaattinen ja hienovarainen että radikaali sisältö jäi melkein huomaamatta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Paavola sanoo:

    Kiitos näistä. Markulle sanon että tämän blogin aiheena ei olekaan vapaaehtoistyö. Aiheena on se piispa Keskitalon radikaali asjatus (joka tosiaan saattaa jäädä huomamatta) vaihtoehtoisesta tai niinkuin hän sano “mahdollisesta maailmasta”, jossa työntekijöiden palkkauksesta tulee paikallisseurakunnan huoli. Mitä sitten?

    Onko se pirujen maalaamista seinälle vai jotain muuta. Minusta se on asia joka kiireesti pitäisi ottaa pöydälle ilman paniikkia, ja katsoa avoimin silmin ja mielin mine päin tahansa maailman seurakuntia ja nähdä että elämää on virkamiesseurakunnan jälkeenkin.

    Miten tämän piispan kolumnin radikaalin sisällön saisi laajempaan näköpiiriin?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Hannu Paavola
    Hannu Paavola

    Olen eläkeläisrovasti ja kirkon uskollinen poika. Uutena harrastuksena oman mielipiteen ilmaisemisen opetteleminen selkokielellä.