Odottamattomastakin voidaan selvitä

Korona tuli odottamatta ja ylsi nopeasti kaikkeen maailmaan

Maailma ja Suomi sen osana ovat muutamassa hetkessä joutuneet aivan uuteen asentoon. Asiat, joiden emme osanneet edes kuvitella tapahtuvan, ovat toteutuneet.

Fiktiokirjoissa on ehkä ollut jostain samaa, mutta nehän ovat vain kuvitelmaa. Mieleen tuli Emmi Itärannan teos Teemestarin kirja. Se kertoo ajasta, jolloin puhdas vesi on todella vähissä, ja miten se muuttaa yhteiskuntaa. Veden käyttöä säännöstellään kirjassa pakkovallalla.

Päätökset ovat nyt syntyneet ripeästi ja ilman suurempaa keskustelua. Ei ole tarvittu edes fyysistä pakottamista, kuten joskus historian kriiseissä on tapahtunut, tai mistä Teemestarin kirjassa kerrotaan.

Hallitukset ”vatuloivat” 2000-luvulla niin pienten kuin isompienkin päätösten kanssa vuositolkulla, mutta nyt päätökset ovat syntyneet ajallaan.

Pientä vääntöä syntyi siitä, kuka sysäsi valmiuslakien käyttöön ottamisen liikkeelle, tai saako presidentti tehdä hallitukselle ehdotuksia. Hipiät ovat herkkiä kriisissäkin. Ja myönteiseksi koetulla asialla on aina monta isää ja äitiä, kielteisellä ei yhtään.

Opposition asema on hankala. Se kun kannattaa tehtyjä toimenpiteitä, mutta jotenkin pitäisi saada omakin ääni kuulumaan. Ex-palopäällikön toteamus, että ”väärin sammutettu” ei oikein pure. Sukupuolten tasa-arvo on digin ohella toinen iso nyt otettu loikka, kun naisjohtoinen hallitus hoitanut kriisitilanteen asioita erinomaisesti.

Nuoret vastuunkantajat ovat joutuneet tekemään päätöksiä, joita eivät etukäteen osanneet kuvitellakaan. Yhdessä tekeminen on jälleen osoittanut voimansa.

Ihmisestä on moneksi, kun on pakko. Ideologiset erot kutistuvat pakon edessä. Pakko on euroakin väkevämpi konsultti. Tänä aikaa tuskin voi verrata muuhun kuin sota-aikaan.

Myös kirkko on välttämättömyyden edessä muuttanut toimintatapoja ja toisaalta myös osoittanut jälleen kerran kriisin keskellä tarpeellisuutensa.

Toisaalta pakko on monesti ainoa tapa tehdä muutoksia. Sote olisi syntynyt jo vuosia sitten, jos olisi ollut pakko. Nyt terveydenhuollossakin tehdään isoja päätöksiä rivakasti ilman komiteoita ja eturistiriitoja. Vähitellen enemmistö on uudet tavat omaksunutkin.

Kokouksia pidetään nyt skypessä ja jopa demokratia voi toteutua etänä. On tultu kauas antiikin Kreikan torikokouksista, joissa ”vapaat miehet” päättivät kaupungin asioista. Nyt on tapahtunut muutos myös johtajien sukupuolen suhteen.

Nyt kysytään, mitä pysyviä jälkiä tästä jää? Palaako kaikki entiselleen? Menivätkö megatrendit uusiksi?

Sen aika näyttää, mutta uskoisi jotain muuttuvan, kuten käsityksemme isoista ja pienistä asioita. Mutta ensin pitää kukistaa korona.

Jälleen kerran joudumme toteamaan, että ei pidä koskaan sanoa ”ei koskaan”.

Kirjoittaja

Markku Jalava
Markku Jalava

Olen kirkosta, historiasta, kulttuurista ja yhteiskunnasta (muun muassa) kiinnostunut toimittaja-viestintäpäällikkö. Virasta irti, mutta luottamustehtävissä jatkan innolla, ja kirjoittamista. Olen kirkkovaltuutettu Nurmijärven seurakunnassa ja kirkolliskokouksen jäsen, sekä kunnan luottamushenkilö. Kokemusta on suntionkin tehtävästä.