Ohjetta rukoilla ei tule nähdä vain kompromissina

 

Esse-lehti käsitteli niin sanottua parisuhderukousta otsikolla Rukous, josta ei tullut suosittua (Esse 23/5.6.). Artikkelissa lähestytään piispainkokouksen ohjetta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan ikään kuin kompromissina kahden erilaisen avioliittokäsityksen välillä. Näin asianlaita ei välttämättä ole.

Piispainkokouksen ohje ei ollut kompromissi, sillä kirkon avioliittokäsitystä ei ohjeella muutettu millään muodoin. Se pysyi entisellään ja on nyt erilainen kuin vaikkapa Ruotsin ja Tanskan kirkoissa, jotka muuttivat avioliittokäsitystään yhteiskunnan virran mukana. Suomessa kirkon avioliittokäsitys nojaa edelleen kirkon tunnustusperustaan.

Essen artikkelissa todetaan, että pääkaupunkiseudulla ”rukouksia toimitetaan arviolta muutamia vuodessa”. Itse asiassa niitä ei toimiteta laisinkaan. Näin siksi koska kyse ei ole kirkollisesta toimituksesta.

Rukousohjeessa on kyse paljon suuremmasta asiasta: Kirkko ei sulje ketään esirukouksensa ulkopuolelle. Me ihmiset olemme keskenämme erilaisia, mutta Herrassa Kristuksessa olemme yhdenvertaisia. Sinällään valitettavaa, että tämä ohje piti erikseen antaa. Kristityille tulisi olla itsestään selvää, että kaikkien ihmisten puolesta tulee rukoilla.

Oikein nähtynä rukouksessa on kyse vahvasti uskonnonharjoittamisesta eikä se ole yhtään vähempää kuin uskonnonharjoittaminen kirkollisten toimitusten yhteydessä.

Julkaistu mielipidekirjoituksena Esse -lehdessä (Esse 24/12.6.2014)

154 kommenttia

  • Tauno Wikström sanoo:

    Yksinkertaisena eläkeläispappina ja edelläolleet tekstit lukeneena en uskaltaisi rukoilla kenellekään muuta kuin Jumalan tahdon toteutumista. Jumala ei ole ristiriidassa itsensä kanssa. Hän puhuu Raamatussa. Tavallinen kansa(siis me) ymmärtää sen ja uskoo tai sitten ei usko. Oliko vaikeaa?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Asia on hyvin yksinkertaista: Rukoillaan Jumalan tahdon toteutumista. Anomuksen vastaanottaja eli Jumala itse kyllä tietää mikä hänen tahtonsa on.

      Ei siis rukoilla jonkun oman, Jumalan tahdoksi tulkitun tai toivotun asian toteutumista, kuten me tosiasiassa usein teemme.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Aivan: miksei sitten niin tehdä, asiahan on ollut kunnossa:

    Jess 55: Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Siitä vaan, kun Jumalan muuttumaton tahtokin on selvillä, 2 Tess mukaan: “älkää kuitenkaan vihatko heitä, vaan neuvokaa veljellisesti”. Sehän on suurinta rakkautta lähimmäistä kohtaan, kestävä neuvo.. Kuitenkin rakkaudella ja alhaalta päin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jukka Kivimäki
    Jukka Kivimäki

    Aktiiviseurakuntalainen Espoosta. Päivätyössä ammatillisen koulutuksen parissa.