Oho/Ei se mitään!

Joskus olin kuulevinani tai lukeneeni jostain, että suomalainen anteeksipyyntö olisi: Oho! Ja anteeksianto: Ei se mitään! Liekkö totta vai sairaan mielikuvitukseni tuotetta? Kyllä kai nykyisin sivistys on sivistynyt niin paljon, että toista töniessä ja varpaille astuttaessa sanotaan nätisti: Anteeksi!  Marketissa kuulee : Anteeksi saisinko mennä tästä, kun olen kärryineni jonkin tiellä. Vaikuttaa siis siltä, että olemme anteeksipyytelevää ja anteeksiantelevaa kansaa.  Olemmeko oikeasti? Kun oopperassa joku astuu reilusti kiiltonahkakengällemme ja sanoo anteeksi ja me sanomme eisemitään. Kun kotona tarkastelemme kenkää ja manailemme itseksemme, että kyllä nyt joutuu ostamaan uudet. Auton naarmuja varten on olemassa korjauskynä, mutta kiiltonahkakengälle ei. Eikä naarmuisella kengällä voi mennä punaisille matoille.

Auton naarmuttaminen on eri asia kokonaan. Olet nynny, jos et jollain sanalla moti toisen toimintakykyä, jos hän naarmuttaa autosi. Paitsi nyt on sellainen lain tulkinta, ettei tarvitse vastata teoistaan. Ihmisen ei tarvitse ilmiantaa itseään enää. Aiemmin selvisi sillä, että kirjoitti lapun silminnäkijöiden nähden, jossa kumminkin saattoi lukea : Sori naarmusta! Ei nimeä ei puhelinnumeroa. Voi käydä myös niin, että auto peruutti lokasuojaani niin, että tuli lommo, mutta kuljettaja ei katsonut taakseen vaan rauhallisesti poistui paikalta. Hämmästyneenä en muistanut ottaa edes rekkaria muistiin vaikka istuin autossa silloin. Näin me toimimme ihmisinä keskenämme.

Miten sitten toimivat suhteemme Jumalaan päin? Joku kysyy, mikä Jumala? Onko sellainenkin jotenkin vaikuttamassa? Mistä sen tietää mikä niistä miljoonista on se oikea? Joku sanoo, että Elävään Jumalaan voi saada yhteyden! No, jos joku alkaa kuulla ääniä niin siihen löytyy kyllä tehokasta hoitoa ja Kela auttaa siinä. Kun ihmisen ei tarvitse ilmiantaa itseään toiselle ihmiselle, niin miten on Jumalan laita? Joku on sitä mieltä, ettei tarvitse, koska Hän tietää jo kaikki asiat. Mutta Raamattu sanoo: Joka rikkomuksensa tunnustaa ja hylkää, hän saa armon. Toinen salaa rikkomuksensa ja saa pitää rikkomuksensa tuoton. Kumpi nyt sitten kannattaa? Jos tahtoo käyttää varmuuden vuoksi kaikki hyvyydet jo tässä ajassa, silloin kannattaa salata.  Vielä on ratkaistava propleem, mitä sitten kun kuolen? Emmehän me voi tietää vai voimmeko?

Vielä pitäisi käsitellä yksi asia: Raamatun arvovalta!  Vai onko se vain hyvää sätkäpaperia, kun siinä on niin ohuet lehdet. Vai onko siinä kerrottuna kaikki oleellinen miksi olemme täällä, mitä meidän pitäisi täällä tehdä ja mitä on kuoleman jälkeen. Meidän piti viljellä ja varjella kotimaatamme ja elää Jumalan tahdon mukaan. Tähän asti varmaankin on melko paljon väkeä mukana. Hajontaa alkaa tulla siinä, miten tulkitsemme Raamatussa olevia elämän reunaehtoja. Koskevatko ne meitä vai ei? Jos ei koske, elämä on helppoa ja kaikki langat omissa käsissä. Jos kumminkin koskee ja sisimmässä kaivertaa, niin voimme kysellä toisiltamme: Mitäs nyt? Ja saamme kahdenlaisia vastauksia: Ei se mitään, kaikki niin tekee! On myös joitakin, jotka sanovat :Raamattu on niin ja aamen! Anotaan armoa ja anteeksiantamusta silloin, kun omatunto ei rauhoitu eisemitään sanalla. Jumala laittoi joskus valinnan ihmisen eteen ja Hän tahtoisi vieläkin tehdä niin: Valitse siis elämä.

Kirjoittaja

Lauri Lahtinen
Lauri Lahtinen

Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, kun kokoontuminen ei nyyt onnistu kasvotusten.. NYt olen käsitellyt Vuorisaarnaa ja hakukone varmasti löytää, jos jotain kiinnostaa..

Kirjoittajan viimeisimmät blogit

Kirjoittajan luetuimmat blogit

Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit