Oikeamielisyyden varjolla – ajatuksia uutisvirran laidalta

IMG_2090_2

Vanha ratsumies opetti, ettei hyvä hevonen koskaan tahallaan tallaa ihmistä jalkoihinsa. Oikeamieliset tekevät niin, sillä heillä on hallussaan puhtain tieto ja viisaus. He tuomitsevat, katsomatta, pyytämättä ja pelkäämättä. He julistavat tuomionsa varmoina siitä, että se perustuu ainoaan oikeaan oppiin. Oikeamielisiä on paljon, eikä oikeamielisyys ole sidottu johonkin tiettyyn aatesuuntaan tai oppiin.

Kun oikeamielinen laukaisee aseensa toista päin, syntyy vahinkoja, fyysisiä tai henkisiä. Kaikki eivät pääse otsikoihin, sillä aseita on erilaisia, ammuksista ankarasti lausuttuihin sanoihin. Kaikki aseet, sanatkin, voivat olla kohtalokkaita. Yhden uhrin lisäksi tulee kymmeniä muita, sillä haavoitetulla on aina perheensä ja lähipiirinsä. Se, joka tuomitsee ja satuttaa, satuttaa aina väistämättä myös viattomia.

Joskus tuntuu, että enää ei tarkalleen voi tietää, minkälainen ihminen on pukenut ylleen aina ehdottomasti oikeassa olemisen viitan. Siksi hyviinkin kohtaamisiin liittyy yhä enemmän varautuneisuutta ja varovaisuutta. Miten vastaan pyytäjälle, miten suhtaudun, kun minua puhutellaan. Mistä kertoo arvovallan ja aseman korostaminen? Onko empatia vain uteliaisuutta, heikkojen kohtien luotaamista vai aitoa sydämen lämpöä? Väkivalta synnyttää pelkoa ja uutta väkivaltaa, samalla kun se kovertaa luottamusta lähimmäiseen.

 

Lähimmäisenrakkauden vaikein osa on rakastaminen. Rakastaminen yli ennakkoluulojen, pelon ja inhon. Vain Jumala osaa rakastaa täydesti, mutta eikö jokaisen luomakuntaan kuuluvan tulisi pyrkiä samaan, vaikka välillä kompastellen?

Väkivaltaa tuntuu olevan kaikkialla, koko ajan enemmän. Onko maailmassa todella näin paljon vihaa, vai onko julmuus viimeinen hätähuuto äärimmäisessä ahdingossa? Millainen kipu sydämessä saa kaiken tämän aikaan? Onko se, joka vihaa lietsoo, ottanut päälleen oikeamielisyyden valeasun? Milloin viha muuttuu arkipäiväiseksi ja lakkaa kiinnostamasta? Voiko ihminen olla julmempi kuin eläin?  Kysymyksiä, joihin minulla ei ole vastauksia.

Tässä kylmien luotien ja kovien sanojen maailmassa armon ja rakkauden sanomaa tuovan ihmisen osa ei ole helppo eikä yksiselitteinen. Toivottavasti he jaksavat, toivottavasti he saavat tukea ja kannustusta.

Viha on mahtava vihollinen.

5 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Liisa

    Kiitos sanoistasi.

    Aitoa sydämellisyyttä tarvitaan nykyaikana ja kaikissa piireissä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Heiskanen sanoo:

    “Oikeamielisten” kohtaaminen on välillä hyvinkin raskasta. He itse eivät tätä ymmärrä, sillä hehän kertovat vain “totuuden”.

    Kiitos kirjoituksestasi, se herätti monta ajatusta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Liisa Laurila sanoo:

      Joskus toivoisi, että maailma olisi niinkuin lapsena, muutama selkeä totuus ja yksinkertainen elämä. Mutta minä olen aikuinen, varmaankin, kun olen jo eläkemummokin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tarja Heiskanen sanoo:

      Lapsena ajattelu ja elämä ei tuntunut niin monimutkaiselta. Ehkä se on sitä aikuisuutta, että asioita tarkastelee monilta eri puolilta. Mutta kääntöpuolena on, että kaikki tuntuu monimutkaistuvan, mutkistuvan, sitkistyvän.

      Huomaan kaipaavani, kuten sinäkin, yksinkertaisempaa suhtautumista elämään ja vain muutamaa totuutta. Huoh – tuskin tätä enää koskaan tavoitan. En edes eläkemummona sitten joskus.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Liisa Laurila
    Liisa Laurila

    Sanat ovat uusiutuva, arvokas luonnonvara. Sanat ovat ajatusten peruskallio. Vaalitaan sanojen taitoa, vastuullisesti. Lisää luettavaa http://sanataito.blogspot.fi

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit