O

 

'''

 

 

19 kommenttia

  • Ari Pasanen sanoo:

    Tapio Tuomaala toteat käännöksessäsi:

    Mat.6:33 “Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen oikeamielisyyttään, niin nämä kaikki lisätään teille.”

    Selitäppä nyt mitä on oikeamielisyys vuorisaarnassa, siis eikö yksinkertaisesti Jeesus opeta rakastamaan kaikkia ihmisiä, siis myös vihollisia. Eikö tämä tarkoita selkeästi vaikka toinen tekisi mitä pahaa tahansa niin silloinkin tulee rakastaa tätä.

    Laki sanoo “silmä silmästä”, Jeesus opettaa kääntämään toisenkin posken.

    Mitä siis on se “oikeamielisyys/vanhurskaus” jota Jeesus opettaa?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Virta sanoo:

    Sekä δικαιόω, että δικαιοσύνη, ovat lähtöisin samasta sanasta δικαιοσ. Ei kyseessä ole könttäkäännös.

    δικαιοσ-sanue, johon Tuomaala viittaa, on merkitykseltään paljon laajempi kuin vain oikeudenmukainen, oikeamielinen tai vanhurskas: oikeudenmukainen, vanhurskas, hurskas, oikeamielinen, perinteitä kunnioittava, rehellinen, viaton, oikeudenmukaisesti toimiva, oikeudenmukaiseksi todettu, rehellinen, reilu. Jollakin periaatteella Tuomaala on suomennoksensa tehnyt, mutta tätä omaa hermeneuttista periaatettaan hän ei suostu avaamaan.

    Apt 28:4 muuten mainitsee vielä yhden etymologisesti mielenkiintoisen sanan: δίκη, joka on suomennettu Tuomaalan omassa Raamatussa kostottareksi ja KR 92:ssa ….kostottareksi. Tuota sanaa δίκη pidetään joissakin sanakirjoissa δικαιοσ -sanan kantasanana, eli nykykielellä suosittua lausetta sanoen ja ottaen huomioon että kyseessä on feminiininen sana,

    karma is a bitch

    Alkuperäisessä kontekstissaan sana on nimenomaan ladattu täyteen kosmisen oikeudenmukaisuuden painolastia. Näen että tässä on taustalla pyrkimys saattaa Jumalakin oikeuden eteen ja modernin määritelmän alle.

    Kuten omassa blogissani sanoin: “Ehkä olisi myös paikallaan muistuttaa että 2000 vuotta sitten oikeudenmukaisuus tarkoitti jotain aivan muuta kuin tänä päivänä. Vanhurskas on hyvä sana. Se on jotakin pysyvää ja erottaa sanan käytön muuttuvasta oikeudenmukaisuudesta. Jos palaamme sanan käyttöön, niin yhteiskunnallista vanhurskautta voisi nimittää oikeudenmukaisuudeksi. Mutta jos Jumalan vanhurskautta nimitetään oikeudenmukaisuudeksi, niin olemme vaarassa tuoda siihen käsitteseen jotakin joka ei siihen kuulu ja jota Sadinmaa ja kumppanit tekevät uudelleenmäärittelyllään.”

    Jumalan oikeudenmukaisuus on jotakin jota ei voi ulkopuolelta määritellä. Sen rinnastaminen ihmisten oikeudenmukaisuuteen tai oikeamielisyyteen on kyseenalaista.

    Vanhurskaus tuossa Paavalin tektissä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että puntit ovat tasan, vaikka siltä ei näyttäisi. Ne eivät ole tasan minkään kaiken kattavan, Jumalankin yli menevän oikeudenmukaisuuden periaatteen mukaan. Ne ovat tasan siksi että Jumala niin tahtoo ja se on Jumalan vanhurskautta joka lahjoitetaan meille Kristuksessa.

    UT:ssa vanhurskauttaminen saa sen merkityksen joka sillä Raamatun mukaan on. UT ottaa kulttuuriympäristöstään tunnetun monimerkityksellisen sanan ja antaa sille merkityksen jota sillä ei vielä ole.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Virta: “UT:ssa vanhurskauttaminen saa sen merkityksen joka sillä Raamatun mukaan on. UT ottaa kulttuuriympäristöstään tunnetun monimerkityksellisen sanan ja antaa sille merkityksen jota sillä ei vielä ole.”

      Jep, Paavali kirjoittaa teologiasta tietämättömille, kristityiksi kääntyneille pakanoille, tavallisille työläisille, sanoja, joiden merkitys selviää vasta satojen vuosien kuluttua. Tosi uskottavaa. Olen toki selityksen kuullut monta kertaa.

      “Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte.”

      Virta: “δικαιοσ-sanue, johon Tuomaala viittaa, on merkitykseltään paljon laajempi kuin vain oikeudenmukainen,”

      Tiedän, ole huoleti. Tekstivariaatioista ei voida todistaa oikeaa tai väärää. Kirkko valitsee itselleen teologisesti sopivat vaihtoehdot luodakseen sitä kautta opin, mutta kun ei ole enää yhteyttä originaaliin eikä siten ymmärretä originaalissa olevaa ajatusta, niin hokkus pokkus, syntyy kirkon käännös, joka kadottaa lopullisesti originaalin sanoman viimeisetkin vivahteet. Vähän niin kuin kani vedetään taikurin hatusta.

      Minulla on omat metodini tarkistaa, miten pääsee lähestymään originaalia ideaa. Siihen kuuluu se, että jätän kaiken sen sivuun, josta Virta lähtee rakentamaan. Miksi käyttää sellaista, joka on osoittautunut toimimattomaksi?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Hyvä näkökulma Markku Virta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Virta sanoo:

    Tapio Tuomaala kirjoittaa:”Minulla on omat metodini tarkistaa, miten pääsee lähestymään originaalia ideaa. Siihen kuuluu se, että jätän kaiken sen sivuun, josta Virta lähtee rakentamaan.”

    Niin, sitähän olen kysellyt, että millä metodilla valitset miten suomennat. Minusta kierrät kehää. “Tämä käännös ei toimi syystä, että se ei ole oma käännökseni joka toimii paremmin. Tämä käännös opettaa väärin, syystä että oma käännökseni opettaa oikein.”

    Oma Raamattusi tuottaa omaa kristillisyyttään. Sekin tunnetaan omista hedelmistään.

    Paavali käytti ihan normaaleja sanoja, mutta sovelsi niitä siihen mitä oli oppinut. Sinä puhut nyt siitä miten sanoja on suomennettu myöhemmin. Ei ollut oikeudenmukaista Paavalin kontekstissa että ihminen pelastui suhteessa siihen mitä hän Jumalan edessä teki. Siksi on ihan hyvä että tälle Jumalan oikeudenmukaisuudelle annettiin uusi merkitys.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Kiintoisaa keskustelua, johon pitäisi pyrkiä.

    Virta: “Siksi on ihan hyvä että tälle Jumalan oikeudenmukaisuudelle annettiin uusi merkitys.”

    Kirkko antoi oikeudenmukaisuudelle kaanaan kielisen merkityksensä, jota pitää avata kaanaan kielellä. Eikä tämä ole kuin yksi kirkon uudissana, jolla muutettiin apostolien oppi kirkko-opiksi. Jeesus kertoi, että Isä on salannut viisailta ja ilmoittanut lapsenmielisille. En jaksa ymmärtää, miksi lapsenmielisten pitää opetella puhumaan kaanaan kielellä.

    Apostoli ei luo uutta oppia eikä uutta sanastoa, vaan tuo ilmi vanhan liiton esikuvia. Hän avaa sitä, miksi Mooseksen laki mitätöitiin paremmalla ja yksinkertaisemmalla Kristuksen lailla. Otin blogissa tästä esimerkin Room. 3:23-26.

    Pilkon jakeet osiin.

    “Sillä kaikki menivät harhaan ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi syyttömäksi julistamisen…”

    Kun juutalainen meni ilmestysmajaan, niin eläinuhrin kautta Jumala julisti hänet syyttömäksi. Mitä sitten tapahtui? Oppiko uhraaja noudattamaan lakia eli vaikuttiko laki oikeudenmukaisuutta, jotta ei enää mene harhaan Mooseksen laista? Mutta uhraaminen ei toiminut, niin kuin oli tarkoitus, minkä Jeesus osoitti kirjanoppineille ja fariseuksille. Uhraaminen päinvastoin paadutti, mutta ei toki kaikkia, mutta pääsääntöisesti paadutti. Laki ei oikeamielistänyt. Laki oli hengellinen ja hyvä, mutta se ei pystynyt antamaan voimaa muutokseen. Laista tuli kuollut kirjain.

    Roomalaiskirje jatkuu: “hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala asetti armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaakseen oikeamielisyyttään…”

    Jumalan oikeamielisyys tarkoittanee tässä yhteydessä sitä, että muutos Mooseksesta Kristukseen tapahtui väistyvän lain mukaisesti eikä toiminnassa ollut juridisia virheitä, jotka ovat ristiriidassa Jumalan oikeudenmukaisuuden kanssa. Laista ei voi poiketa piirron vertaa. Syyttäjän, ts. saatanan on mahdotonta löytää Jumalan toiminnasta oikeudellista ongelmaa. Juridinen näkökohta on enemmän taivaallisiin viittaava kuin maallisiin. Siten on ihan sama, miten me juridiikan tulkitsemme, kun tulkintamme laista ei kuitenkaan vaikuta itse asiaan millään tavoin.

    Armoistuin osoittaa, että Jeesus on todellinen syntiuhri, josta esikuvat kertovat. Armoistuin on liiton arkun kansi, josta kohoaa kaksi siipensä avannutta kerubia. Armoistuin oli kaikkeinpyhimmässä, jossa oli pilkkopimeää. Armoistuinta ei siten voinut nähdä. Kaikkeinpyhimmän pimeys on esikuva paitsi maailmakaikkeudesta kuin myös maailman pimeydestä, johon ilmestyy Jumalan kirkkaus armoistuimelta, Kristuksesta.

    “kun Mooses meni ilmestysmajaan puhumaan Herran kanssa, kuuli hän äänen, joka puhutteli häntä lain arkin päällä olevalta armoistuimelta, molempien kerubien väliltä; ja Herra puhui hänelle.”

    Roomalaiskirje jatkuu: “koska oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt rikkomukset, jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaakseen oikeamielisyyttään nykyajassa, koska hän itse on oikeudenmukainen ja julistaa syyttömäksi sen, jolla on usko Jeesukseen.”

    Tässä Paavali toteaa, että Jumala on toiminut oikeudellisesti oikein. Hän on oikeudenmukainen, joten hän voi vanhan liiton mukaisesti julistaa syyttömäksi uskosta Jeesukseen.

    Syyttömäksi julistaminen on alku, kuten juutalaisuuden uhraamisessa. Oikeamielistyminen on hengen hedelmä.

    Jaak.3:18 “Oikeamielisyyden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.

    Siksi puun tuntee vain hedelmästään, ei kaanaan kielen sujuvasta osaamisesta.

    Niin tärkeä asia on ymmärtää oikeamielisyyden periaate, että Paavali toteaa voimakkaasti:

    Gal.2:21 “En laita Jumalan armoa syrjään, sillä jos lain kautta on oikeamielisyys, niin Kristus kuoli turhaan.”

    Varmasti Virta tietää, että kreikan sanaa dikaioō, julistaa syyttömäks, käytetään Septuagintassa heprean sadag’in vastineena, kuten vapauttaa syyllisyydestä. Sieltä poimin, koska Septuaginta on silta heprean ja kreikan välillä. Septuaginta kumoaa kaanaan kielisten väitteen. Pidän varmana, että Ut:n kirjoittajat ovat käyttäneet samoja sanoja kuin Septuaginta, jotta eivät olisi katkaisseet siltaa heprean ja kreikan uhraamissanaston välillä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Tapio Tuomaala:””Siksi puun tuntee vain hedelmästään, ei kaanaan kielen sujuvasta osaamisesta.””

      Miten on laita kun Jeesukseen uskova tekee vaikkapa aviorikoksen?

      Siis mistä löydät kuinka “oikeamielinen” elää ja sen mitä hedelmää hän kantaa?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Tapio Tuomaala kirjoittelusi to mieleen “helisevän vasken” tai “kilisevän kulkusen”, ei niistä löydä rakkautta, siis kun puhutaan Jeesuksen kaksoiskäskystä rakastaa Jumalaa ylikaiken ja lähimmäistä niinkuin itseään, niin en vaan löydä kirjoittelusta perustaa rakkaudelle.

    Ei pelkkä toisten vastustaminen ole rakkautta eikä myöskään kaiken hyväksyminen, siis selittäisitkö mistä löytyy “oikeamielisyytesi” perusteet?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Roos sanoo:

    Mitähän Paavali sanoisi tähän sanojen pikkutarkkaan kääntämiseen ja vääntämiseen? Onkohan hän miettinyt joka ainoaa sanaansa niin viimeisen päälle, ettei taatusti ole tullut yhtään virheellistä tai harkitsematonta tai teologisesti väärää sanaa sanottua? Olettaisin, että hänelle on ollut asiat huomattavasti tärkeämpiä kuin valitsemansa sanat. Eikä hän ehkä ajatellut, että hänen valitsemiaan sanoja vielä 2000 vuoden päästä katsotaan suurennuslasin kanssa ja mietitään päät sauhuten, miten niitä nyt kuuluisi ymmärtää ja kääntää.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Kari Roos: “Eikä hän ehkä ajatellut, että hänen valitsemiaan sanoja vielä 2000 vuoden päästä katsotaan suurennuslasin kanssa ja mietitään päät sauhuten, miten niitä nyt kuuluisi ymmärtää ja kääntää.”

      Totta. Paavali, kuten kaikki muutkin apostolit Pietaria lukuun ottamatta, sekä seurakuntalaiset, odottivat Jeesuksen palaavan takaisin elinaikanaan. Roomalaiskirje, kuten kaikki Paavalin kirjeet, pitää lukea tästä näkökulmasta.

      Markku Virta ei ehkä tätä näkökohtaa ottanut huomioon, kun keskustelimme Room.8:1. Apostoli ja seurakuntalaiset välttäisivät Aadamissa langetetun kuolemantuomion Jeesuksen tullessa takaisin. Paavalin sanoma on peitetty kirkon ikiomalla kadotusopilla. “Huhheijaa ja rommia pullo” olisi yhtä hyvä käännös kuin kirkon! Tai parempi. Rommi ei johda pysyvästi harhaan, vaikka täydestä pullosta voi harhoja nähdä jonkin aikaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Virta sanoo:

      En ajattele että Paavali kirjoitti meitä ajatellen. Me jokainen olemme teknisesti yhtä lähellä Jeesuksen tulemista kuin Paavali. Kuolemme, odotamme kolme päivää ja ylösnousemme Kristuksen kanssa. Kristuksen tulemine on meille ihan yhtä lähellä kuin Paavalille.

      Yritin kuvata kääntämisen vaikeutta omassa kommentissani. Uskon että tuon vanhurskas -sanueen laaja merkitys ei tyhjene yhteen sanaan: ei vanhurskauteen eikä oikeamielisyyteen tai oikeudenmukaisuuteen. Mutta kun Paavalin aikainen ihminen kuuli puhuttavan näistä asioista seurakunnassa, hän tajusi heti että pelastuksessa on kyseessä on enemmän kuin vain oikeudenmukaisuus. Siksi on varsin adekvaattia käyttää vanhurskas sanaa, erotukseksi maallisesta oikeudenmukaisuudesta, jota myös luterilaisuudessa kutusuttan yhteiskunnalliseksi vanhurskaudeksi.

      Tapio Tuomaala: “Markku Virta ei ehkä tätä näkökohtaa ottanut huomioon” Otan sen aina huomioon. Raamattu on elävän Jumalan sanaa, Pyhän Hengen työnä kirkossa koottu, luettu ja tulkittu. Se ei ole kertomus kuolleista ihmisistä ja kuolleista asioista. Se on kuultuna elävän Jumalan sanaa, sanaa jossa lahjoitetaan Pyhä Henki joka vaikuttaa uskon.

      Mutta jatka sinä vain Raamatun ja kirkon halventamista. Ilmeisesti sinä olet niiden yläpuolella totuutesi kanssa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Virta sanoo:

      Anteeksi kirjoitusvirheet. Puhelimella on todella hankala kirjoittaa lausetta pidempiä kommentteja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Markku Virta: “Mutta kun Paavalin aikainen ihminen kuuli puhuttavan näistä asioista seurakunnassa, hän tajusi heti että pelastuksessa on kyseessä on enemmän kuin vain oikeudenmukaisuus.”

      Tietysti. Pelastus on kaksitahoinen, kuten kansojen tuomio opettaa. Erikseen ovat valitut, joita Paavali täsmentäen kutsuu arvotuiksi (sanaa ei kirkko ole halunnut kääntää Ut:iinsa) sekä lampaat, jotka perivät hyvän osan. Teologiset virheet ovat olleet mittavia, kun valitut ja lampaat on käsitetty samaksi ryhmäksi. Olen kysynyt, mikä on valittujen osa, kun lampaat näyttävät kokoavan jättipotin? Markku Virta asemastaan käsin ymmärtää valittujen osan, kun tutkii Vt:n kirjoituksia.

      Markku Virta: “Mutta jatka sinä vain Raamatun ja kirkon halventamista.”

      En ymmärrä, miten halvennan Raamattua, jos vaadin Ut:n puhdistamista siitä, mitä ihminen on lisännyt sen teologian mukaisesti, jota Virta kirjoitustensa perusteella näyttäisi edustavan. Toiseksi, koetan patistaa kirkkoa Ut:n mukaiselle tielle. Olen monet kerrat todennut, että kansankirkko on parasta, mitä apostolisesta kristillisyydestä on jäljellä. Miksi näin? Lainaan apostolin sanoja, vaikka niiden asettaminen siten, että ne loksahtavat palapelin muihin osiin, vaatii niiden palojen poistamista, joita kirkko on vuosisatojen aikana itse tehnyt.

      “Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.”

      “Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.”

      Nämä jakeet Lutherin oppi mitätöi luterilaisuudessa. Ei olisi kannattanut kaikesta katolisen kirkon opetuksesta luopua, sillä heidän oppinsa on sopusoinnussa lainaamieni jakeiden kanssa.

      Seuraavassa kappaleessa varoitus sarkasmista, minkä takia lainausmerkit. “Pelastuksestaan huolissaan olevan kannattaisi luopua luterilaisuudesta ja siirtyä katolisen kirkon helmoihin, sillä sen oppi tässä asiassa on Ut:n mukainen. Etenkin, jos ymmärtää katolisen kirkon todellisen aseman ja merkityksen heidän katekismuksensa opetuksen mukaisesti.”

      Entä katolisen ja luterilaisen kirkon vanhurskauttamisopit? Jos niputetaan Lutherin ja The Kirkon opit yhteen, niin siinä se alkaa olla, selväjärkisempää tekstiä.

      Kirkossa pitäisi päästä ulos kehän kiertämisestä.

      En näe mitään järkeä toiminnassa, jossa kansankirkkoa revitään erillisiksi oikeauskoisen saarekkeiksi kiistoissa tasa-arvoisesta avioliitosta. Hyökkäyksiä tulee jo muutenkin, kuten karismaattisuudesta. Kaikki tahtovat päästä saaliinjaolle, jottei apostolisen idean mukaisesta linnakkeesta jäisi kiveä kiven päälle. Kansankirkon teologia on kirjoitettu valmiiksi jo lähes 2000 vuotta sitten, mutta sitä ei tahdota ottaa vastaan. Ovet ja ikkunat ovat kiinni. Näin siksi, että kirkolla on samat ongelmat kuin juutalaisuudella apostolien aikaan isien perinnäissääntöinen ja traditioineen.

      Markku Virta: “Ilmeisesti sinä olet niiden yläpuolella totuutesi kanssa.”

      Ei, vaan ulkopuolella.

      Kiitos Markku Virralle rakentavasta ja avoimesta keskustelusta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Auvinen sanoo:

    Tapio on oikeassa siinä, että diakaios on alkukielessä sana, jonka merkitys oli tavanomainen ja ymmärrettävä. Toisaalta se ei tarkoita sitä, että esim. korinttilainen pakana olisi sen ymmärtänyt samalla tavalla kuin Tooraa opiskellut juutalainen. Kun Platon ja Jeesus puhuivat oikeudenmukaisuudesta, he puhuivat samasta asiasta, mutta tulkitsivat sen eri tavoin.

    Mielestäni Agricola olisi tehnyt hyvin, jos olisi kääntänyt sanat dikaiosynee ja dikaioo yksinkertaisesti “hurskaudeksi” tai “hurskauttamiseksi”. Hurskas on edelleenkin selvää suomea. Sanakirjan mukaan hurskas ihminen on jumalinen, harras, oikeamielinen tai puhdassydäminen. Vanhurskauttamisopin sijaan me puhuisimme “hurskauttamisopista”.

    Sanakirjat eivät kuitenkaan ratkaise itse ongelmaa eli sitä, mitä Jeesus ja Paavali hurskaudella tai oikeamielisyydellä tarkoittivat. Jos etsit määritelmää sanakirjasta, löydät vain lisää sanoja. Selvää kuitenkin on, että esim. Paavali ajatteli asiasta ratkaisevasti toisin kuin juutalaiset kiistakumppaninsa Galatiassa tai Filippissä, mihin epäilemättä vaikutti Paavalin apokalyptinen maailmankuva.

    Mitä taas kirkolliseen tulkintaa tulee, kirkomme papit ovat sitoutuneet (van)hurskauttamisopin tulkintaan, joka on hyvin seikkaperäisesti määritelty kirkkomme tunnustuskirjoissa. Papin ei tule julkisesti levittää tai salaisesti edistää sitä vastaan nousevia oppeja. Näin toimii virassaan oikeamielinen pappi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Risto Auvinen: “Sanakirjat eivät kuitenkaan ratkaise itse ongelmaa eli sitä, mitä Jeesus ja Paavali hurskaudella tai oikeamielisyydellä tarkoittivat.”

      Olen samaa mieltä siitä, että sanakirjat eivät ongelmia ratkaise. Etenkin kun ne monesti kallistuvat kristillisen perinteen mukaiseen tulkintaan. Tämä tuli hyvin ilmi, kun Googlen kääntäjästä etsin merkityksiä sanoille eri kielistä. Uskonnollinen painotus tietyissä sanoissa on kieltämättä hämmentävää.

      Kuten Viralle totesin, niin en ole etsinyt sanakirjoista tukea, vaan kaikki lähtee siitä, miten Ut käyttää vastaavia sanoja erilaisissa yhteyksissä. Septuaginta on hyvä lisäväline, silta. No, siitäkin on akateemista vääntöä, mutta riittää minulle pienin varauksin.

      Toki on selvää, että Rauhan julistus on maallikon ehdotus käännökseksi. Täydellistä, tai edes hyvää käännöstä ei kukaan pysty yksin tai ryhmässä tekemään. Tämän totesi aikoinaan Pentti Saarikoski käännettyään Matteuksen evankeliumin.

      Provoilen, jotta syntyisi keskustelua, mikä tietysti johtaa leimaamiseen, mutta sitä saa vastaan, mitä huutelee 🙂

      Kai Sadinmaa ja monet muut ovat kiinnittäneet huomion samoihin näkökohtiin.

      https://www.kotimaa24.fi/blogit/kirkon-on-luovuttava-vanhurskauttamisopista/

      Positiivista. Moniääninen kirkko on etsivä kirkko. Aikakautensa haasteisiin joutuivat myös apostolit ottamaan kantaa, jolloin riitoja ja hankausta riitti niin keskinäisiin henkilökemioihin kuin seurakuntiin. Se prosessi ei voi päättyä, koska maailma muuttuu kirkon ulkopuolella.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Risto Auvinen: “Kun Platon ja Jeesus puhuivat oikeudenmukaisuudesta, he puhuivat samasta asiasta, mutta tulkitsivat sen eri tavoin.”

      Myös ne ihmiset, jotka toimivat selkeästi epäoikeudenmukaisesti, korostavat oikeudenmukaisuuttaan. Oikeamielisyyden käsittäminen omassa toiminnassa ja etenkin kavereiden kesken, kuten politiikassa, on pääsääntöisesti subjektiivista. Kristityllä ei pitäisi olla vaikeuksia ymmärtää oikeamielisyyttä. Raamatussa on mittatikku, johon voi verrata subjektiivista oikeamielisyyttään.

      Kristillisyyden historia on kuitenkin enemmän todistusta subjektiivisesta, kirkon mittatikun mukaisesta oikeamielisyydestä kuin siitä, mikä on Jumalasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Raamatun käsitteet, kuten oikeudenmukaisuus, on ensimmäiseksi tulkittava läsnä olevana todellisuutena, joka vaikuttaa joka päiväseen elämään ja jonka jokainen työtä tekevä ja raskautettu ymmärtää omassa kontekstissaan. Siinä ei ole mitään kryptistä piiloviestiä, mutta kuten kaikessa pyhässä sanassa, niin sanalle löytää aina uusia ulottuvuuksia. Mutta vaikka pääsee monen ulottuvuuden lävitse, niin kantasana itsessään ei muuta, vaan avaa uusien maailmojen ovia ja merkityksiä.

      Oikeudenmukaisuus toteutuu käytännössä selkeimmin diakoniassa. Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtajana toimineen Tapio Saranevan teos “Oikeudenmukaisuuden nälkä” on kuin huutavan ääni erämaasta:

      ”Evankeliointiin sisältyvä ’todistaminen’ ei ole informaation viestittämistä jostakin, vaan julistetun asian tekemistä läsnäolevaksi.”

      https://www.diakoniaplus.fi/jeesuksen-seuraajiksi-lahetetyt-tapio-saranevan-perinto/

      “Monet hänen esillä pitämistään teemoista näyttivät omana aikanaan nousevan meille vieraasta vapautuksen teologian ympäristöstä.”

      Oikeudenmukaisuuden nälkä käännettynä kaanaan kielelle tarkoittaisi jotain sinne päin kuin vanhurskauden nälkä. Mutta kuka, joka ymmärtää vain kaanaan kieltä, osaa mieltää vanhurskauden nälän diakonian toteutumisen janoksi?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Samuel Kettunen sanoo:

      Miksiköhän sitten oikeamielisyyden tarve ajaa tekemään Raamatun valossa väärämielisiä selityksiä selvistä sanan kohdista? Oikeamielisyys ei anna lupaa tälle. Monesti mainitut paikat ovat vesiselviä, kuten avioliitto kysymykset. Tulkaa kaikki, mutta antakaa Jumalan vanhurskauden ja oikeamielisyyden pestä kaikesta vääryydestä meitä, se on sitä oikeaa kaikkien tulemista.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Kristus tuli Jumalan vanhurskaudeksi, että me syntiset ihmiset saisimme Hänen kauttaan vääryytemme anteeksi. Paavali tuli tämän todistajaksi, sillä oli itse vainonnut niitä, jotka olivat saaneet Jumalan Armon Kristuksen kautta, vaikka heidät olisi pitänyt lain mukaan tuomita kivitettäviksi Jumalan pilkasta.

    Jumalan vanhurskaus on juuri sitä, mistä sanotaan: ”Armo käy oikeuden edellä”

    Ihminen ei kovin hyvin käsitä sitä, että luonnollinen syyn ja seurauksen laki ei toteudu. Jumalan oikeudenmukaisuus, ei kuitenkaan ole ihmisten oikeuden mukaista, vaan Hän Armahtaa jokaisen, joka kääntyy Kristuksen puoleen Evankeliumin kuullessaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    • On
    • Ti
    • P
    • Ki
    • O
    • H
    • P

    Katso kaikki

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    • L
    • S
    • P
    • Ki
    • G
    • Roomalaiskirje
    • U

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit

    • P
    • Ki
    • S
    • L
    • Ki
    • H
    • Van