Olenko enää kristitty?

Mikä tekee minusta kristityn? Millä perusteella voin sanoa olevani kristitty?

Tekeekö minusta kristityn se, että olen syntynyt Suomeen, joka on ns. kristitty maa?

Tekeekö minut kristityksi se, että olen kastettu, konfirmoitu ja kuulun johonkin kristilliseen kirkkoon tai uskonnolliseen yhteisöön?

Vai tekeekö minut kristityksi se, että uskon minulle pyhäkoulussa ja rippikoulussa opetettuihin kirkon virallisiin opinkappaleisiin, vaikka en enää täysin ymmärrä niiden sisältöä ja merkitystä? Entä jos sanon, etten usko enää niin kuin kirkko opettaa?

Olenko enää kristitty, jos pyydän enkeleiltä apua löytääkseni parkkipaikan ostoskeskuksen parkkihallissa tai käyn silloin tällöin erilaisissa enkeli- ja energiahoidoissa?

Entä olenko vielä kristitty, jos ajattelen, että ehkä jälleensyntymä on sittenkin totta, koska suurin osa maailman ihmisistä uskoo niin ja tulevaisuudessa varmaan suurin osa myös suomalaisista?

Olenko vieläkin kristitty, jos uskon meidän olevan mahdollista olla yhteydessä edesmenneisiin läheisiimme rajan tuolle puolen saaden heiltä apua, koska minulla sattuu olemaan myös sellaisia kokemuksia henkilökohtaisesti?

Entä jos tästä kaikesta huolimatta Kristus on minulle rakas ja kohtaan hänet erityisesti pyhässä ehtoollisessa janoten yhä läheisempää yhteyttä Häneen?

Näitä kysymyksiä kysyviä kirkkomme jäseniä on tänä päivänä hyvin paljon ja se porukka lisääntyy koko ajan. He eivät koe kirkkoa enää kodikseen, koska heitä kiinnostavat asiat, joista kirkoissa ei puhuta. Se näkyy muun muassa Helsingissä joka vuosi pidettävien Minä Olen- messujen tungoksessa.

Käsittääkseni Jeesus ei määritellyt sitä, millaista on oikeanlainen usko muuta kuin rakkauden toteutumisen tai sen puutteen kautta. Jeesus ei myöskään määritellyt, millä eri tavalla uskovat seuraajansa olivat ei-kristittyjä. Sen jaon ovat myöhemmin tehneet kirkkoisät.

Minulle sana kristitty tarkoittaa samaa kuin Kristuksen rakastama. Sen vuoksi ajattelen, että oikeastaan kaikki maailman ihmiset ovat kristittyjä riippumatta siitä, miten uskovat. Sillä Kristus on antanut henkensä rakkaudesta koko ihmiskuntaa kohtaan. Hän on koko maailman Kristus ja Kristus asuu meissä jokaisessa ihmisessä.

Ja muutama sana vielä enkeliuskosta. Tunnen monia enkeliuskovaisia ja energiahoitajia. Yhteistä näille kaikille tuntemilleni enkeli-ihmisille on se, että he ovat hyvin vilpittömiä uskossaan ja työssään ihmisten auttamiseksi. Siksi en tunnista tuota kuvaa, joka heistä on annettu viime aikoina mediassa. Sitä paitsi enkeliuskoa on varmaan kaikissa uskonnoissa muodossa jos toisessa, eikä sen oikeellisuuden määritteleminen niin ollen voi olla minkään kristillisen kirkon yksinoikeus.

Uskon toki, että enkeliuskoa edustavien hoitajien piirissä voi olla kaikenlaista apua hakevien ihmisten rahastusta ja hyväksikäyttöä, jonka myös vilpittömästi työtään tekevät enkelihoitajat tuomitsevat. En heittäisi kuitenkaan lasta pois pesuveden mukana tässäkään asiassa.

Nimittäin jollekin kirkosta vieraantuneelle tuo enkeliusko voi olla se ensimmäinen askel, jolla kiinnostuu hengellisyydestä ja aloittaa matkan omille uskonnollisille juurilleen. Sillä enkelit osaavat myös johdattaa ihmisiä Kristuksen luo. Näissä enkelipiireissä on paljon uskoa hyvyyteen ja siihen, että meitä autetaan näkymättömästä maailmasta käsin. Siihen sisältyy paljon eräänlaista lapsen uskoa, luottamusta hyvään Taivaan Isään, joka pitää huolen. Se tuo turvallisuuden tunnetta ja vahvistaa uskoa rakastettuna olemiseen.

Sen sijaan näkisin, että tässäkin asiassa kirkon olisi hyvä ottaa koppi. Visioin, että tulevaisuudessa jokaisessa seurakunnassa olisi erityinen hoitohuone, jota voisi kutsua vaikkapa rukoushoitohuoneeksi tai rukouspalveluhuoneeksi. Tuo huone olisi kauniisti sisustettu. Seinillä olisi kuva Kristuksesta, Mariasta ja mahdollisesti muitakin ikoneja. Pöydällä palaisi tuohus. Huoneessa olisi pieni alttari. Taustamusiikkina soisi vanha kirkkolaulu.

Erilaisen tästä huoneesta tekisi se, että siellä olisi hoitopöytä. Seurakuntalainen saisi väsyneenä käydä makaamaan selälleen hoitopöydälle. Tällaiseen psyykkistä läsnäoloa vaativaan hoitotyöhön valmennettu pappi tai maallikko asettuisi hoitopöydän päähän istumaan laittaen kätensä seurakuntalaisen pään päälle sitä hellästi koskettaen. Lyhyen alkukeskustelun jälkeen hän olisi hiljaisessa rukouksessa sen asian puolesta, johon seurakuntalainen tarvitsisi esirukousta. Hoito voisi kestää puolesta tunnista tuntiin. Tämä olisi moderni versio rippituolista ja vastaisi paremmin tätä aikaa.

Sen vuoksi haastan jokaisen teologin ja muun seurakunnan työntekijän käymään ainakin kerran jossakin enkeli- tai energiahoidossa. Saattaisitte jopa yllättyä positiivisesti siitä tavasta, joilla näissä hoidoissa yleensä kohdataan ihminen- rakkaudellisesti.

 

35 kommenttia

  • Anita Ojala sanoo:

    Sami, toteat: “Koska kuolema on synnin seuraus, kuolema ei ole aina kristityille välttämätön.” En oikein ymmärrä, mikä ajatus sinulla tämän taakse kätkeytyy. Syntisiähän olemme kaikki, Paavalia myöten ja siksi normaalitilanteissa kaikki joudumme kohtaamaan kuoleman.

    Nämä UTn kohdat, joihin viittaat, tarkoittavat vain yhtä tilannetta: sitä, kun Jeesus saapuu takaisin maan päälle. Ne, jotka silloin ovat vielä elossa, eivät koe samanlaista kuolemaan kuin aikaisemmin kuolleet. Siihen saakka kuolema on kristityille välttämätön.

    Näissäkin jakeissa, joihin viittaat, Paavali toteaa: “Pasuuna soi ja kuolleet HERÄTETÄÄN katoamattomina….” En ryhdy väittelemään uskossa kuolleiden tietoisuuden tilasta, kun sitä ei tarkasti ole UTssa kuvattu. Joka tapauksessa käytetään sanaa “uni”, josta herätetään.

    Oli kuolleiden tietoisuuden tila mikä tahansa, en voi ajatella, että he olisivat kolmiyhteisen Jumalan tavoin tietoisia maan päällä elävistä uskovista, esim. että kuulisivat heidän pyyntönsä, tulivat ne sitten mistä maailman kolkasta tahansa. Niin Jumalan kaltaisia en mitenkään usko heidän olevan. Itse en voi hetkeäkään ajatella, että pyytäisin esirukousta kuolleilta uskovilta. Elävät uskovat sen sijaan saavat tiedon esirukouspyynnöistäni, kun kerron tai kirjoitan ne heille. Ennen kaikkea käytän Jeesuksen antamaa oikeutta rukoilla häntä itseään ja Isää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Anita, ““Koska kuolema on synnin seuraus, kuolema ei ole aina kristityille välttämätön.” Toteat aivan oikein, Ut:n kohtien pohjalta, mutta Vt:n teksteissä on ihmisiä jotka otettiin taivaaseen ruumiineen päivineen ja he saivat yläsnousemusruumiin Esim profeetta Elia. Kirkastusvuorella Jeesus, Moose ja Elia kohtasivat. Miten on Anita mahdollista, että nämä kaveri olivat siellä jos he sinun mukaan olivat UNESSA?

    Kuolleiden tietoisuuden tilasta ei tarvitse väitellä. Raamatussa se on aiva selvä. Hyvä esimerkki on ristin ryöväri pääsi heti paratiisiin, ruumis tosin haudattiin. Paavalilla oli halu eritä ruumiista ja päästä Kristuksen luokse ( Fil 1:23). Näiden kohtien perusteella voidaan vastustaa UNITILA opetusta jota opetat.

    Kirkko-opillisesti/Kristuksen ruumiin kuvauksesta voimme helposti johtaa esirukouksen mahdollisuudet. Ne eivät rajoitu pelkästään aikaan, vaan ovat yliajallisia. Luterilaiset myös opettavat, että Maria rukoilee kirkon puolesta ( Ks Luterilaiset tunnustuskirjat 205,27). Joten luterilaiset seuraavat tässä jossakin mielessä yhteisen kirkon traditiota.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Toki tiedän, että Henok, Mooses ja Elia otettiin taivaaseen näkemättä kuolemaa. Mutta tämä oli täysin poikkeuksellista. Me muut joudumme kulkemaan kuoleman läpi. Heistä ei voida tehdä heistä yleistä sääntöä. Ei myöskään ristin ryöväristä. Jumalalla on valta tehdä poikkeuksia yleisistä periaatteista.

    Vaikka suuresti arvostan Lutheria, hänen oppiinsa Mariasta jäi piirteitä, joihin myöhempi luterilainen kirkko ei ole yhtynyt, mm. ikuinen neitsyys. Tunnustuskirjoissa on useita muitakin kohtia, jotka olivat ymmärrettäviä siinä historiallisessa tilanteessa, joissa ne syntyivät, mutta jotka eivät ole sitovia. Tunnustuskirjat eivät ole Raamattuun verrattava auktoriteetti. Siinä missä ne menevät yli Raamatun ilmoituksen, ei ole välttämätöntä yhtyä niihin. Koska Raamattu ei kerro, että Maria rukoilisi kirkon puolesta, en ota siihen kantaa. Voi rukoilla, mutta minun uskonkäsitykseeni se ei sovellu. Eikä siihen uskominen ole pelastumisen kannalta välttämätöntä.

    Kristuksen ruumiin vertauskuvasta en vedä tuollaisia johtopäätöksiä. Jos jokin kirkko tai yksityinen kristitty vetää, se on heidän omantuntonsa asia. Minä en niihin voi yhtyä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Anita. Mooseksen ja muiden esimerkit kertovat, missä tilassa kristityt ovat kuoleman jälkeen. He eivät nuku, Ristin ryöväri kuoli ristillä ja ruumis haudattiin mutta sielu sai mennä paratiisiin.

    Vt; mukaan ihmiset joutuvat kuoltuaan tuonelaan ( herb seol, kreik haades) maanalaisen kuoleman valtakuntaan, jossa he elävät varjomaista elämää. ( Ps 89. Js 14, Jb 7). Lasaruksen kohdalla Ut:ssä liitytään Vt:n tuonela käsitykseen. Kuolemansa jälkeen ennen ylösnousemusta Kristus astui alas tuonelaan ja saarnasi vankeudessa oleville hengille ( 1 Piet 3:19).

    Vanhurskaiden sielut sen sijaan ovat iäisissä majoissa, paratiisissa, Kristuksen luona, taivaallisen alttarin alla, Jumalan valtaituimen edessä ( Lk 16, Lk 23, 2 kr 5:8, Fl 1:23, Ilm 6:9, ilm 7,9).

    Ihmisen tila on siis tietoinen vaikka ruumis on kuollut. Ihminen ei ole unessa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Anita kirjjoitit: ” Vaikka suuresti arvostan Lutheria, hänen oppiinsa Mariasta jäi piirteitä, joihin myöhempi luterilainen kirkko ei ole yhtynyt, mm. ikuinen neitsyys.”

    Mistä luterilaisuudesta puhut? Tai mistä luterilaisesta kirkosta?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouni Turtiainen sanoo:

    Mielenkiintoista pohdintaa.. “olenko enää kristitty”. Anne-Marja Isoaho pohdiskelee aidosti. Sellaista ei pidä dissata – ei vaikka kaikki ajatukset eivät edustaisikaan ortodoksista kristinuskoa (luterilaisuutta).

    Tuo esirukous ja läsnäolo Kristuksen ja kolmiyhteisen Jumalan edessä voi toimiakin. Ei siksi että siellä on oikea tunnelma, vaan siksi että siellä on oikea Kristus.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      KYllä tällaiset jutut kannattaa torpata heti. Eihän tässä kirjoituksessa ollut mitään, mitä ei kuka tahansa voisi keksiä koska tahansa. Meillähän on jo Healing Room-toimintaakin. Ei kai nyt kirkossa olla niin epätoivoisessa tilassa, että inspiraatiota pitää alkaa ottaa vastaan mistä tahansa? Koko tämä kirjoitushan on puhdasta potaskaa enkelihorinoineen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Ihan tarkkaan ottaen luterilaisuus ei ole “ortodoksista” kristinuskoa vaan Lutherin perustama kristillisvaikutteinen liike.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Ns. herätyskristillisyyden ongelma on siinä, että ollaan huolissaan tuosta; olenko kristitty. Sinänsä ihan asiallinen kysymys jokaiselle, mutta jos jäädään vain siihen, niin ei ole päästy vielä jyvälle koko asian perusolemuksesta. Eli siitä mitä käytännössä merkitsee kristittynä eläminen. Mitä merkitsee Kristuksen mielenlaatu, itselle kuoleminen eli en elä enää minä, vaan kristus elää minussa.

    Kristityn olisi syytä oivaltaa, mitä häneltä Vapahtaja odottaa kun Hän sanoi: Jos nisunjyvä ei kuole se jää yksin, mutta jos se kuolee, niin se kantaa paljon hedelmää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ehkä käsitteet kaipaisivat vähän remonttia. Ihminen on kristitty tai sitten ei, ei ole puolimatkan krouvia. Kristitty on saanut kutsun Jeesukselta: Seuraa Minua! Kun ihminen lähtee seuraamaan Jeesusta ja sitoutuu menemään minne Hän menee, se on matka ei niinkään olotila. Silloin ollaan nvalmiit oppimaan koko ajan uutta Jeesuksesta ja mikä ei omassa elämässä vastaa Hänen ominaisuuksiaan, niitä laitetaan parannuksessa pois ja näin Pyhä Henki opettaa ja ristiinnaulitsee lihaamme.

    Nyt on syntynyt yhdet jakolinjat hyvin simppelien asioiden kohdalle. Syntinä on helppoa pitää sitä mikä näkyy toisessa. Kun nyt on tullut muutama asia valokeilaan, niin on helppoa täyttää ne inhimilliset säännöt, jotka kieltävät asioita, jotka eivät kiinnosta. Kohderyhmä, jolla on sitten julkikuva tullut syntisen näköiseksi, vetoaa laidattomaan armoon, joka ei kuitenkaan pitänyt mahdollistaa jatkuvaa asennetta kaikenkattavasta armosta, joka ei rajoita ihmisen elämää.

    Jos halutaan tehdä täyttä totta, niin pitäisi alkaa kuulumaan ankaraa parannussaarnaa esimeriksi seuraavista asioista: Ahneus, kateus, pahansuopaisuus, ridanhalu, varkaus, vandalismi ja muut samanaltaiset.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anne-Marja Isoaho
    Anne-Marja Isoaho

    Kirjoittaja tunnustautuu Kristuksen seuraajaksi, joka kirjoittaa niin kuin hänen sydämensä sanoo ja saarnaa ensisijaisesti itselleen