Olisiko limbo saarnattava limboksi?

Piispojen tuore selonteko on hämmentävä asiakirja. Sen rivit mutta erityisesti rivien välit kertovat koruttomasti missä tilassa piispat joukkona ovat ja mihin he joukkona yksimielisinä tällä hetkellä pystyvät. Yksimielisyyden tuskallisuus näkyy tekstissä ja myös monien piispojen jälkikäteen antamissa kommenteissa.

Mutta ensin pitää sanoa selonteosta jotain hyvää. Se on pääosin selkeää yksinkertaista ja hyvää suomenkieltä, jota tavallinen peruskoulun suorittanut suomalainen pystyy vaivattomasti lukemaan. Jos aidosti on ollut tarkoitus, että selonteon jälkeen käydään avointa ja laajaa keskustelua, selkeä kieli on hyvin linjassa sen kanssa .

Selonteko ei todellakaan ole mikään tieteellinen tutkimus. Parhaimmillaankin se on pikemminkin pitkänpuoleinen ylioppilaskirjoitusaine, jolle voi antaa arvosanan magna cum laude approbatur. Lähdeviittaukset ovat mielenkiintoisia. Joissain tilanteissa on tarkka lähdeviittaus raamattuun, tunnustuskirjoihin tai Lutheriin. Tarvittaessa lähteinä toimii ”reformaattorit” anonyyminä joukkona tai pahimmillaan ”toiset”, ”jotkut” ja ”eräät” kantoja esittäneet. Tai sitten on vain mainintoja ja väittämiä ilman lähdettä.

Sinänsä selonteossa on paljon tietoa ja yleistajuista historiaa, joka ei ole pahitteeksi kenellekään yleissivistyksensä kasvattamista kaipaavalle. Mutta piispat syyllistyvät siihen samaan isolla pensselillä huidottuun suurpiirteisyyteen, mikä on ollut koko tähän asti käydyn avioliittokeskustelun suurin ongelma. Kirkon avioliittonäkemys osoittautuu jokseenkin epämääräiseksi ”olisihan se nyt kuitenkin kaikkein parasta, jos näin voitaisiin toimia” –tyyppiseksi kokonaisuudeksi, jonka myönnetään muuttuneen ja muuttuvan aikojen saatossa ja paikallisten ja kulttuuristen näkemysten myötä. Hyvä niin, mutta mitä siitä on pääteltävä tästä eteenpäin?

Selonteko tahtoo osoittaa, että meille relevantin historian aikana avioliitto on merkinnyt miehen ja naisen välistä organisoitua ja jollain muodoin laillistettua suhdetta. Se on toki helppoa. Kukaan ei ole tainnut väittääkään muuta. Asiaan ei ole otettu kantaa, kun ei ole tarvinnut.  Mutta on vaikea ymmärtää, että piispat eivät osaa tai uskalla lausua mitään siitä, mikä avioliittokäsitteen muutos on niissä maissa, joissa avioliitto voi olla myös samaa sukupuolta olevien välinen. Eikä myöskään siitä, miten Suomen tilanne on muuttunut, vaikka eduskunnan päätöksestä on kohta jo kaksi vuotta. Elokuussa 2016 julkaistu piispojen selonteko kertoo vain sen, miten asia oli marraskuussa 2014.

Muutamat piispat ovat pahoitelleet, että piispoilta odotettiin julkisuudessa muuta kuin mikä heidän lausujamandaattinsa oli. Eli siis laatia selonteko, mikä tilanne on eikä ehdottaa, mitä seuraavaksi olisi ajateltava ja tehtävä. Uskokoon ken tahtoo, että piispoille lähetettäisiin kirkolliskokouksesta sellainen tehtäväksianto, jonka sisältöön ja toimeksiannon muotoiluun he eivät valmisteluvaiheessa voi vaikuttaa. Mutta tällaisen tehtäväksiannon taakse on tietysti nyt helppo mennä, kun asia on vaikea.

Kuitenkin piispat rohkenevat lausua jotain, mitä talvella 2017 tapahtuu. Samalla kun he selonteon alkupuolella korostavat, kuinka kirkkokäsikirjaa on toimituksissa tarkoin noudatettava, he rohkaisevat pappeja käyttämään mahdollisissa samaa sukupuolta olevien avioliittojen tapauksissa rukoushetkiohjetta, joka ei ole laadittu eikä tarkoitettu avioliittotilannetta vaan parisuhteen rekisteröintitilannetta varten. Ei siis edes ole sitä rohkeutta osoittaa, että ohje muutettaisiin avioliittoa koskevaksi ennen maaliskuuta 2017. Parisuhteen rekisteröintejähän ei sen jälkeen enää tehdä.

Selonteossa korostetaan, että avioliiton solmineet samaa sukupuolta olevat henkilöt ovat yhtä tervetulleita osallistumaan kaikkeen seurakunnan toimintaan ja vastuunkantoon,kuin muutkin. Niinpä. Vaalikelpoinen seurakunnan luottamustoimeen on tietyn iän täyttänyt kristillisestä vakaumuksestaan tunnettu seurakunnan jäsen. Avioliiton solmiminen toisen samaa sukupuolta olevan kanssa ei siis ole piispojen yksimielisen kannan mukaan ristiriidassa kristillisen vakaumuksen olemassaolon kanssa. Kaikki ilmainen tai maksullinen työpanos ja muu vastuunkanto otetaan ilolla vastaan. Mutta kun sellainen henkilö haluaa mennä laillisesti ja sitoutuen naimisiin, kirkolla ei ole tarjota mitään toimitusta, riittiä tai palvelusta. Ensimmäistä kertaa kirkko rajaa pois vaalikelpoiset täysivaltaiset jäsenensä jonkin kirkollisen toimituksen ulkopuolelle. Se on ihan eri asia, kuin rajata kirkollinen toimitus vain omiin kelpoisuusehdot täyttäviin jäseniin. Mutta tätä ei osata tai uskalleta nähdä ongelmaksi, vaikka se on ollut näköpiirissä jo lähes kaksi vuotta. Että ei ole mitään muuta tarjota, kuin keskustelua ilman tavoitetta ja päämäärää.

9 kommenttia

  • Mieleeni tuli erään Laivastossa toimineen aforismi: Menestyvä johtaja tarvitsee kaksi laatikkoa pöydälleen. Toisessa lukee: Aika hoitaa! Toisessa: Aika hoitanut!

    Tämä on niitä asioita, jotka aika hoitaa!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jorma Hentilä sanoo:

    Niin, piispojen pitäisi rohjeta sanoa ulos, että he ovat keskenöään eri mieltä asiasta, ja ymmärrettävällä tavalla kertoa erimielisyyden perusteet. Siinä olisi eräitä aineksia toivotulle keskustelulle.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      On ilmeisen väistämätöntä, että Suomen protestanttiset yhteisöt jatkavat historiallisella linjalla joka alkoi Lutherista: ne lisääntyvät jakautumalla.

      Hentilä ja hänen lukuisat aatetoverinsa pystynevät valtaamaan nykyisen “Suomen ev. lut. kirkon” ja savustamaan kristityt siitä ulos käräjöimällä jne. Toivon että nuo karkotetut löytävät uuden hengellisen kodin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Risto Voipio ” Avioliiton solmiminen toisen samaa sukupuolta olevan kanssa ei siis ole piispojen yksimielisen kannan mukaan ristiriidassa kristillisen vakaumuksen olemassaolon kanssa. ”

    Asian voi myös ymmärtää toisin. Kuten myöhemmin kirjoitat: ” Mutta kun sellainen henkilö haluaa mennä laillisesti ja sitoutuen naimisiin, kirkolla ei ole tarjota mitään toimitusta, riittiä tai palvelusta. Ensimmäistä kertaa kirkko rajaa pois vaalikelpoiset täysivaltaiset jäsenensä jonkin kirkollisen toimituksen ulkopuolelle. ”

    Mielestäni tämä on se varsinainen ajatus. Saatte tulla mutta meidän ehdoilla. Tässä ihmisen jätetään löysään hirsipuuhun ( huono muotoilu) ja toivotaan, että hän tajuaa. Näköpiirissä on jo kauan ollut, että kirkko pitää miehen ja naisen avioliittoa normatiivisena. Mielestäni se on oikein, se miksi asiat sanoitetaan näin johtuu siitä, että kehitys on mennyt jo näin pitkälle. Täytyy kuitenkin nostaa hattua piisoille, että antoivat kuitenkin joitakin merimerkkejä miten eteenpäin mennään.

    Tavallisen kristityn on tästäkin eteenpäin kunnioitettava kaikkia lähimmäisiä ja osoitettava heille kristillistä rakkautta, oli seksuaalinen suuntauminen mitä tahansa. Tuossa piispojen lausumassa on aisittavissa myös tämä, vaikka kirkkokurinkin muodossa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Kivimäki sanoo:

    Anteeksi vaan Risto, mutta nyt taisi tulla sinulta itseltäsi limbo. Piispat nimittäin antoivat selon teon juuri niistä asioista, joista kirkolliskokous selontekoa pyysi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Voipio sanoo:

      Lausuttiin mistä pyydettiin, ja sillä tavoin kuin ryhmänä yhdessä kyettiin. Kyllä. Näen sen kuitenkin osana isompaa kokonaisuutta, Siksi kirjoitin “Uskokoon ken tahtoo, että piispoille lähetettäisiin kirkolliskokouksesta sellainen tehtäväksianto, jonka sisältöön ja toimeksiannon muotoiluun he eivät valmisteluvaiheessa voi vaikuttaa. Mutta tällaisen tehtäväksiannon taakse on tietysti nyt helppo mennä, kun asia on vaikea.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Minä näen maallikkona tässä keississä samaoja elementtejä, josta eräs ministeri pääsi veloistaan muutamalla paperin pyörityksellä.

    Tässä näyttää käyvän niin, että piispat antavat lausunnon, joka ei sido heitä minkäänlaiseen vastuuseen lopputuloksesta. Kirkolliskokous korkeimpana elimenä saa ahaa-elämyksen. Mehän voimme päättää asiat miten haluamme. Piispat antavat keltaisen ja vilkkuvan vihreän valoa. Jumala on ollut jonkin mielestä hiljaa jo pitemmän aikaa. Me siis saamme valita mukavan ja ikävän vaihtoehdon välillä! Mukava tulee voittamaan tosin ehkä niukasti. Niukka päätös olisi inhimillisesti parasta koska konservatiivit olisivat tyytyväisiä, työmme kantaa, vaikka menetimmekin asemat. saatiin torjuntavoitto, niinkuin aina vaalien jälkeen jokainen on voittanut jotakin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Virta sanoo:

    Kirkko ei siunaa yleisesti avioliittoa, vaan miehen ja naisen välisen liiton. Sellaista ei voi kirkoltakaan pyytää, mitä sillä ei ole antaa. Vaikka olisi kuinka kirkon jäsen. Tässä ei ole mitään epäselvää.

    Odotan innolla jotakin teologista pohdintaa tämän asian tiimoilta, enkä laki- tai oikeusteknistä kikkailua Kirkossa Jumala hallitsee evankeliumin avulla, ei porsaanreiillä eikä lainoppineisuudella.

    Rukoilen piispoille voimaa kestää tällaista “kritiikkiä” asiassa josta ei kenelläkään ollut aiemmin epäselvyyttä, ja jossa ei ole tapahtunut mitään muutosta ja jossa kirkolta ei edellytetä mitään muutosta.

    Kun kaivataan yhteyttä, niin on hyvä muistaa mitä Jeesus rukoili yhteyden puolesta.

    “Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. ”

    Jos ei ole yhteyttä, nin kohta ei usko enää kukaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Voipio sanoo:

      Piispoilla ei ole pieníntäkään vaikeutta kestää kritiikkiä, koska kritiikkiin voi vastata ja sitä voi arvioida ja sen voi osoittaa vääräksi. Paljon isompi ongelma piispoille – ja muillekin – on, kun heille osoitetaan tukea – jopa ylistystä- ja perustellaan tuen osoitusta sellaisilla mielipiteillä ja käsityksillä, joita he eivät itse ole sanoneet eivätkä tarkoittaneet eivätkä niitä jaa. On paljon helpompaa torjua kritiikkiä kuin väärin perustein annettua tukea. Vastustajien kynsistä selviää helposti, ystävien syleilystä on paljon vaikeampaa selvityä ehjin nahoin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Risto Voipio
    Risto Voipio

    Helsinkiläinen juristi ja KTT h.c., joka toimii useiden apuraha- ja kulttuurisäätiöiden ja yhteisöjen puheenjohtajana tai vastuuhenkilönä.