Onko äitien arvo kadotettu?

Luin tänään Kotimaa24:n ja Seurakuntalainen.fi nettisivustot äitienpäivä mielessäni. Äitienpäivä loisti käytännössä poissaolollaan!

Seurakuntalaisen sivuilla oli tosin varmaan aivan hyvää tarkoittava, mutta tavallaan silti melkein anti-äitienpäiväkirjoitus, jossa muistutettiin, että arvosi on Jeesuksessa, ei äitiydessä… – Tietenkin on totta, että Jeesus on kristityn ykkösasia, mutta kyllä kai äitiyteenkin liittyy silti jokin varsin perustava arvo?!

Olemmeko siis hukkaamassa äitiyden merkityksen? Onko esim. huoli ilmastonmuutoksesta ja väestönkasvusta saanut aikaan sen, että kristitytkin kuin huomaamatta unohtavat äitiyden Jumalan suurena lahjana ja kutsumuksena? Vai miten selittyy se, ettei äitienpäivästä jakseta kirjoittaa tai uutisoida kristillisillä sivuilla?

  1. Selasin myös Sleyn nettisivuja ja ilahduin, kun sieltä löytyi varsin mukava äitienpäiväjuttu. – Kuitenkin kuin yhteisestä sopimuksesta tässäkin jutussa oli piirre, jossa ikäänkuin otettiin äitiyteen etäisyyttä. Se näkyi mielestäni eräässä väliotsikossa, jossa sanottiin, että äitiys on tehtävä, ei identiteetti.

    Toistan vielä hämmästelyäni: Miksi äitiyteen ei haluta identifioitua tai miksi sitä ei edes juuri mainita äitienpäivänä?

    Jos ajattelen itseäni isänä, minusta on kunnia-asia saada identifioitua isäksi… kaikista (merkittävistä) puutteistani huolimatta. Isyys on elämäni paras juttu ja paras identiteetti… ja toki myös paras/tärkein tehtävä. – Mielelläni näkisin myös äitiyden samoin, eikä mitään konditionaaleja… Näen myös äitiyden samoin!

  2. Äitiys on niin arvokasta ja merkityksellistä, ettei sitä tarvitse erikseen toitottaa. Äidit tekevät muutenkin suurimman osan työstään (perheen eteen) osallisten huomaamatta, sitäkään erikseen korostamatta. Vasta sitten, jos äiti lakkaisi olemasta ja tekemästä (äiti, missä puhtaat kalsarit on ?) se huomattaisiin. Kerran vuodessa vietettävä äitienpäivä on tarpeeton. Sillä miehet vain lieventävät huonoa omaatuntoaan (=poissaoloaan). Itse en ole viettänyt äitienpäivää omalla kohdallani. Se tuntuisi nololta. Itse kuitenkin siivoaisin ja leipoisin sitä varten. Lisää äitejä saadaan vain, jos miehet kantavat oman osansa kodin töissäkin.

    • Eikö äitienpäivän vietto kerro kuitenkin jotakin äitiyden arvosta?

      Juhlimme itsenäisyyspäivää, koska arvostamme isäinmaatamme. Juhlimme häitä ja hääpäiviä, koska arvostamme puolisoamme ja avioliittoa. Juhlimme myös syntymä- ja muitakin merkkipäiviä, koska näin kerromme arvostuksestamme.

      Itse ajattelen samaa logiikkaa jatkaen, että äidit ja äitiys on myös erityisellä juhlapäivällä huomioimisen arvoinen.

    • Charlotan kommentissa on penseän äitiyden asenne ja asetetaan kovia ehtoja.

      Suomessa on erinomaiset mahdollisuudet kristityillä perheillä kasvattaa lapsia. Liian usein vaan tasa-avvon penseys pääsee yllättämään.

    • Itse ajattelen, että on surullista, jos joku kokee jääneensä ilman äitiyden arvostusta. Toivoisin silti, ettei tämä estäisi näkemästä äitien arvostavan muistamisen tarvetta.

  3. Suomessa on havahduttu pieneen syntyvyyteen. Siihen on syyksi sanottu äitien huono asema työelämässä, päivähoidon laadun huononeminen (on se laatu parantunut 1970- luvusta, jolloin lapsia ”myytiin” kaupan ilmoitustaululla) ja miesten huono osallistuminen kotitöihin. Jos menettää työnsä ja tulevaisuutensa yhteiskunann nuivan suhtautumisen takia, ei lasta ”kannata” tehdä. Työn ja äitiyden yhdistäminen on aina ollut vaikeaa, eikä helpotusta näy. Tämä kaikki näkyy viimeistään naisten pieninä eläkkeinä. Siinä ei miehen ruusut kerran vuodessa auta. Nuorilla naisilla on vaikeuksia löytää isää lapselleen, miehet kun haluavat elää murrosikäänsä keski-ikään asti. Sitten tulee paniikki omista lapsista.

    Arvostan enemmän kansan ”uusintaa” kuin miesten tappokouluja ja miljardien hukkaamista tappokoneisiin. Rahat pitää ohjata elämään, ei kuolemaan.

    Ihmettelen, missä todellisuudessa elätte.

  4. Äidiltä ei lopu leipä eläkkeelläkään. Silloin ovat jo lapsenlapset töissä ja tuovat leivän.

    Etkö jaksa nähdä, että isänmaa tarjoaisi mitään muuta, kuin ruusut kerran vuodessa vaivastasi?

  5. Voisiko ajatella, että molempi parempi, eli sekä tsemppaus arjessa, mutta myös juhlien kautta muistaminen? Minusta nämä molemmat voivat yhdessä tukea äitiyttä…

    En näet oikein usko, että esim. äitienpäivän unohtaminen/poistuminen parantaa äitiyden arvostusta. – Otetaan esimerkiksi vaikkapa https://www.earthhour.fi/
    Tuskin kukaan ajattelee, että tällä tuli nyt ympäristövastuu kuitattua. Pikemminkin nämä pienet merkkipaalut ovat tärkeitä siksi, ettemme unohtaisi arvokkaita asioita.

Kirjoittaja

Manu Ryösö
Manu Ryösö
Olen pastori, joka haluaa sitoutua Pyhään Raamattuun ja sen perustalle rakentuvaan luterilaiseen tunnustukseen.