Onko ateismi elämänkatsomus?

Viimeisimmässä blogissaan ”Ateismin moraali” Antero Syrjänen esitti kaksi mielenkiintoista väitettä, jotka jäivät pyörimään mielessä. Hän totesi: ”Ateismi ei ole mitään muuta kuin jumalauskon puutetta” ja ”Ateismissa ei ole moraalia”.

Myönnän, että reagoin hänen blogiinsa ”lonkalta” - mattojen pesun lomassa - syventymättä asiaan kunnolla ja miettimättä, mikä keskustelussa olisi ollut oleellista. Toisin sanoen kommenttini nousivat provosoitumisesta, ja ne oli mahdollista kokea ylimielisinä, kuten Syrjänen totesi.

Mutta kun olen edelleen pohtinut blogin herättämiä ajatuskulkuja, otsikon kysymys on alkanut tuntua oleelliselta. Jos ateismi on vain jumalauskon puutetta, se ei ole elämänkatsomus. Ja näin ollen sillä ei todellakaan ole moraalinormistoa, kuten Syrjänen totesi. Ateisti voi valita kantansa muihin asioihin aivan muilla perusteilla, joten ilmeisesti ateistit voivat päätyä keskenään esim. erilaiseen moraaliin.

Kristinusko puolestaan on kokonaisvaltainen elämänkatsomus, jossa on moraalinormisto. Se perustuu 10 käskyyn ja Jeesuksen opetuksiin. Nämä eivät kuitenkaan ole pelkkää moraalia vaan niissä on oleellisena osana hengellinen aspekti, eli ihmisen suhde Jumalaan. Siksi kolme (tai toisen luokituksen mukaan neljä) käskyistä koskee vain ihmisen ja Jumalan suhdetta, loput ihmisten keskinäisiä suhteita. Näitä loppukäskyjä voisi kai sanoa moraalinormistoksi.

Vastaavasti on muita elämänkatsomuksia, joiden moraalinormistot ovat erilaisia: muut uskonnot, eri filosofiat, poliittiset ideologiat, materialismi … Itse asiassa ei ole ihan helppo luokitella, mitkä kaikki ovat elämänkatsomuksia.

Elämäkatsomuksille on kuitenkin tyypillistä, että suhtautuminen Jumalaan tai jumaliin on yksi aspekti. Joissain, kuten kristinuskossa ja islamissa, se on koko katsomuksen perusta. Joissain muissa se voi olla vain yksi, ei välttämättä oleellinen aspekti. Useimmissa elämänkatsomuksissa on mukana myös moraalinormisto sekä näkemys elämän tarkoituksesta.

Siis: kun tapaan ateistin, en välttämättä tiedä mitään hänen moraalistaan. Mutta kun tapaan kristityn, muslimin tai hindulaisen, tiedän aika paljon heidän moraalinormistostaan. Aivan eri kysymys on sitten, noudattavatko he yksilöinä sitä ja miten uskollisesti.

Itse en ainakaan tiedä tarkemmin, mikä on materialismin ja ateismin ero. Materialismia pidän elämänkatsomuksena, mutta jos ateismi on vain jumalauskon puutetta eikä mitään muuta, se ei ole elämänkatsomus. Materialismiin sisältyy ilman muuta ateismi, mutta onko siis ateismi suppeampi käsite? Entä onko materialismilla moraalinormisto? Missä se on määritelty?

Elämänkatsomuksiin sisältyvät oleellisina myös arvot. Mikä on esim. ihmisen arvo ja mihin se perustuu? Tai eläinten ja muun luonnon? Kaiken kaikkiaan huomaan, että elämänkatsomus taitaa olla niin ongelmallinen käsite, että sen sisältöä on vaikea tarkkaan määritellä. Ainakaan Wikipedia ei siitä kovin hääppöistä tietoa antanut.

Tämän blogin tarkoitus ei ole provosoida eikä provosoitua keskustelemaan elämänkatsomusten tai niiden moraalien paremmuudesta. Pyrin saamaan selvyyttä otsikon kysymykseen, koska se ei ainakaan itselleni ole selvä. Olen aiemmin ajatellut, että ateismi on elämänkatsomus, mutta en ole sen kummemmin kartoittanut sen sisältöä. Mutta jos se on vain jumalauskon puutetta, olen ollut väärässä. Ehkä kuitenkin voi kysyä, seuraako siitä sellaisena väistämättä jotain arvoja vai ei.

104 kommenttia

  • Antero Syrjänen sanoo:

    Noin muuten hauskaa, että blogi pääsi osaksi mattojen pesuasi. 😀

    Anita Ojala: “Kristityt ja ateistit ovat yleensä napit vastakkain. Mutta jos ateismi ei ole mitään muuta kuin jumalauskon puutetta, luulisi, että joissain elämänkatsomuksellisissa asioissa voitaisiin olla samaa mieltäkin, vaikkapa moraalikysymyksissä. Onko se mahdollista? Mitä sellaisia olisi? Vai onko se, että kristityn elämänkatsomuksen perusta on JUmala, niin oleellisesti erottava asia, että sukset menevät ristiin lähes kaikessa?”

    Kuten muutkin tuossa jo toivat esille, monet ateistit ja kristityt jakavat samat moraaliarvot isossa osassa moraalikäsityksiään.

    Oman näkemykseni mukaan ateistit ja kristityt ovat napit vastakkain pääosin Jumalan olemassaoloon liittyvässä kysymyksessä. Siitä toki seuraa paljon muitakin kysymyksiä, jotka tuottavat vastakkainasetteluja tai näkemyseroja, mutta esimerkiksi moraalin päälinjoissa on harvoin kovin ihmeellisiä sävyeroja. Jos taas mennään Raamatun moraaliin, sävyeroja alkaa tulla.

    Usein on myös niin, että napit vastakkain -asetelmassa on kyse keskustelevuudesta ja argumentoinnista – siitä, että yritetään ymmärtää toisen itselle outoja näkemyksiä. Tämä taas on mitä parhainta toimintaa eri näkemysten välillä.

    Yksi esimerkki tällaisesta on Kari Enqvistin ja Janne Saarikiven keskustelukirja “Ainoa, mikä jää: Keskusteluja siitä, mikä on tärkeää” Vahvat suosittelut kirjalle. On mielestäni erittäin mielenkiintoista saada seurata kahden erittäin älykkään ja pohtivan ihmisen kirjeenvaihtoa elämän isoista teemoista, kun toinen on uskonnoton ja toinen uskova. Kirjaa lukiessa on hyvä haastaa itseään syventymään erityisesti sen kirjoittajan näkemyksiin, jotka edustavat itselle vastakkaista näkemystä. Tai näin ainakin itse yritin. 🙂

    https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/ainoa-mika-jaa-keskusteluja-siita-mika-on-tarkeaa/

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Kiitos vinkistä. Esko Valtaojan ja Juha Pihkalan keskustelukirjoja olen lukenut, mutta enpä niistä juuri mitään muista. Olen pitkään ollut mukana apologiapainotteisessa yhteisössä ja lukenut paljon apologista kirjallisuutta, joten olen “herkistynyt” apologiselle väännölle.

      Mutta vasta tällä sivustalla alkanut itse osallistua apologiseen keskusteluun. Sehän on eräänlaista sodankäyntiä: hyökkäämistä ja puolustautumista. Ja taistelu on aina uuvuttavaa. Huomaan provosoituvani herkästi, eikä se edistä harkintaa. Oppia ikä kaikki, toivottavasti.

      Keskustelunkin pitäisi voida olla itseään korjaavaa, mutta se ei oikein onnistu, jos osallistuu toisen kirjoittamaan blogiin.

      Se, että osallistuu tunnepitoiseen blogikeskusteluun mattojen pesun tauoilla, ei ole paras asetelma. Kahta raskasta työtä yhtä aikaa😉, kumpaan keskittyä? Blogi ja kommentit tulee lukaistua kovin hätäisesti, ja tekstit lähtevät vailla harkintaa. Tärkeistä asioista ole viisasta ryhtyä sellaisissa tilanteissa keskustelemaan. Aika aikansa kutakin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Jos taas mennään Raamatun moraaliin, sävyeroja alkaa tulla.”

      -Tuleeko niitä sävyeroja nimenomaan uskovien ja ateistien välillä? Ja mikä oikeastaan on “Raamatun moraali”?

      Raamatussa on paljon sellaista toimintaa, jota uskovan ei pidäkään hyväksyä vain sillä perusteella että joku Raamatussa toimii siten.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Yksi esimerkki tällaisesta on Kari Enqvistin ja Janne Saarikiven keskustelukirja “Ainoa, mikä jää: Keskusteluja siitä, mikä on tärkeää” Vahvat suosittelut kirjalle. On mielestäni erittäin mielenkiintoista saada seurata kahden erittäin älykkään ja pohtivan ihmisen kirjeenvaihtoa elämän isoista teemoista, kun toinen on uskonnoton ja toinen uskova. ”

      -Pitääpä itsekin tutustua ko. teokseen… Jos vain kaikelta muulta lukemiselta jää aikaa…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Martti Pentti tuot esille seuraavan:””Luterilaiset ovat aikojen saatossa kohdelleet lähimmäisiään monella tavalla. On väärin leimata ympäri maailmaa levinnyttä kirkkokuntaa sen historian pahimpien virheiden mukaan ja näin unohtaa kaikki hyvä, mitä sen eri kirkot ovat tehneet ja edelleen tekevät.””

    Entäpä kun tuohon vaihtaa “luterilaiset” tilalle “ateistit” ja poistaa “kirkkokunnan”, niin kuinka silloin asian voi “nähdä”?

    Pointti on siinä kun ns “kristityillä” on valta hallita eli on yhteiskunnan lupa/tuki niin mitä silloin tapahtuu, kuinka silloin kohdellaan toisuskoisia ja uskonnottomia?

    Entä tänäpäivänä kuinka luterilainen kirkko suhtautuu Jumalan sanaan, siis kun ajattelee sitä mitä opetus oli sata vuotta sitten niin miten se on muuttunut ja MIKSI?

    Miksi “moraali” on muuttunut täysin päinvastaiseksi, vai kuka todella edustaa luterilaisuutta, vanhakantaiset vai nämä liberaalit kaiken sallivat? Sanokaa ketkä ovat oikeita luterilaisia, ketkä edustavat “oikeaa luterilaista moraalia”?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Ari. On mahdotonta nimetä mitään ryhmää, joka edustaisi “oikeaa luterilaista moraalia”. Onko sellaista edes määritelty? Eiköhän tämä asia ole kiinni yksilöistä. Kirkon sisällä on monenlaisia ryhmittymiä, joilla on erilaisia näkemyksiä ensin hengellisistä asioista, sitten moraalisisista. Viime kädessä jokaisen kristityn moraalin pitäisi nousta Raamatusta ja omastatunnosta, ei jonkin ryhmän ajatuksista. Yksilöinähän olemme Jumalan edessä vastuussa, emme ryhminä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Anita Ojala nyt “alat” päästä asiaan eli kyse on juuri yksilöiden uskosta, siis kun joku “kirkkokunta” ohjaa johonkin niin silloin yksilön tulee elää omaa uskoaan todeksi.

      Kuinka tämä voi toteutua kun yksilö liitetään jo vauvana tähän kirkkokuntaan ja vieläpä opetetaan sen oppeja heti kun lapsi alkaa ymmärtämään jotain, onko siis lapsella edes mitään mahdollisuutta elää omaa uskoa ns “vapaasti”? Onko ihmisellä mitään mahdollisuutta “kuulla” Jumalaa ja erottaa Hänen äänensä valheesta?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Pääseehän kirkosta eroon nykyään muutamalla tietokoneen klikkauksella. Mutta monet haluavat pysyä siinä, mihin vanhemmat ovat liittäneet, oli mikä kirkkokunta tahansa.

      Olen perehtynyt mielestäni varsin hyvin muihinkin kirkkokuntiin ja tunnen niiden opit. Ei minulle kotona opetettu mitään lut.kirkon opeista, mutta otin nuorena itse selvää ja totesin, että lut.kirkon linja vastaa omia ajatuksiani parhaiten. En kyllä enää oikein tiedä, mikä on nykykirkon linja.

      Voisin itsekin vaihtaa kirkkoa, ja olen sellaista harkinnutkin, mutta en ole löytänyt parempaakaan. Kaikissa on puutteensa. Pystyn elämään uskoani todeksi aivan vapaasti lut.kirkon yhteydessä, vaikka en kaikkea siinä pitäisikään hyvänä. Jos eroan lut.kirkosta, en liity mihinkään toiseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    On mielenkiintoista seurata keskustelua.

    Jos asettaisi mukaan uuden kysymyksen, joka on itseasiassa aika oleellinen ainakin Kristityn elämässä.

    Uskohan on luottamista, jo sana itsessään tarkoittaa luottamusta ja luottamista, johonkin. Ehkä kristityn ja ateistin erottaa juuri siitä mihin ihminen luottaa. Kristityllä on selkeä käsitys siitä, että Jumala on antanut ihmiselle tietoisuuden siitä, että hän on vastuullisin olento luomakunnassa, jopa niin pitkälle, että eläimetkin ovat ihmisen vastuulla.

    Mihin ateisti luottaa? Vai eikö luota mihinkään, koska ei ole mitään mihin luottaa? Eikös sekin ole tavallaan siihen luottamista, ettei ole mitään mihin luottaa?

    Näitä vaan kyselen tietämättä itse asian syvintä olemusta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Ismo Malinen kuinka tuo esille tuomasi “vastuu” sitten kuuluu täällä kirjoittamiesi kommenttien kautta?

      Olenko ymmärtänyt oikein että teillä eli edustamallasi “kristittyjen” porukalla ei ole mitään “vastuuta” omista teoistanne, ensinnäkin perisynti saa tekemään mitä tahansa ja toiseksi kasteen armo päästää kaikesta syyllisyydestä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Ari. Ismo vastatkoon omasta puolestaan, mutta totean, että ei perisynti ole mikään hallitsematon voima, jonka marionetti ihminen olisi. Uskovalla ihmisellä on Pyhä Henki, joka auttaa häntä vastustamaan perisynnin vaikutuksia.

      Eikä kasteen armo ole automaattinen luuta, joka lakaisee perässämme synnit pois. Kasteen armo on sitä, että Jumala ottaa ensimmäiset askeleet kohti ihmistä ja lupaa hänelle armonsa. Ei ihminen pysty aloitteellisuuteen jumalasuhteessa.

      Mutta jos uskova ihminen tekee ehdoin tahdoin syntiä, hän voi luisua kokonaan pois armosta. Hänellä on vastuu pysytellä Jumalan tahdon tiellä, vaikka lankeemuksia tapahtuukin. Silloin tehdään parannusta ja yritetään jatkaa paremmin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Anita Ojala entäpä kun “uskovilla” on valta eli mahdollisuus esim vainota toisuskoisia niin missä tilassa nämä ovat? Eiväthän he edes ymmärrä ketä palvelevat vai voiko palvella Jumalaa vainotessaan toisuskoisia? Tämä siis niistä joille on jo annettu lupaus “armosta”.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Tapahtuuko sellaista nykyään? Miten se ilmenee?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Ari Pasanen 28.06.2020 12:44. Samat kysymyksesi olet toistanut monilla eri blogeilla kymmeniä kertoja ja sinulle on myös vastattu kymmeniä eri kertoja. Kirjoita oma blogi aiheesta, niin keskustelu kanssasi jatkuu.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Perisynti

    Perinnöllisiä sairauksia voi olla ja onkin, mutta sairaus ei ole synti.

    Jos sen sijaan kantaa geeneissään sairaita mielipiteitä, tai uskomuksia jotka vahingoittavat muita, siitä on vaikea luopua, varsinkin jos uskoo, että vain niillä pelastuu helvetistä, joka sekin on vain pelote.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Jos ajatellaan, että jumalia koskevat uskomukset ovat olennainen piirre elämänkatsomuksessa, on ateismikin mielestäni määritettävissä elämänkatsomukseksi. Uskomukset jumalista voidaan näet luokitella seuraavasti: 1)usko yhteen Jumalaan (esim. kristinusko, juutalaisuus, islam) 2)usko kahteen vastakkaiseen jumalaan (zarathustralaisuus), 3)usko useisiin jumaliin (esim. hindulaisuus, antiikin monijumalaisuus), 4)usko,että jumaluuksia ei ole olemassa (ateismi, ehkä myös buddhalaisuus)isuus ja konfutselaisuus). Kaikki nämä käsitykset ovat uskonvaraisia, koska empiiristä näyttöä ei asian luonteen takia voi olla.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Joona Ojanen sanoo:

      >>usko,että jumaluuksia ei ole olemassa (ateismi)

      Väärin. Ateismi ei ole uskomus siihen että jumalia ei ole olemassa, vaan ateismi on negaatio teismille, jonka väite on että yksi tai useampi jumala on olemassa. Tätä voi olla vaikea hahmottaa ja siksi esitän sen sinulle toisella tavalla.

      Purkissa on kymmeniä tuhansia pieniä palloja. Väität minulle että palloja on parillinen määrä (jumalia on olemassa). Minä totean sinulle että en usko väitettäsi. Tämä ei tarkoita sitä että uskoisin palloja olevan parittoman määrän (jumalia ei ole olemassa).

      Ateismi ja teismi käsittelevät yhtä ja samaa väitettä ( jumalan tai jumalien olemassaolosta). Teisti uskoo tämän väitteen, ateisti ei.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Lyhennän: ateismi ei ole uskoa vaan epäuskoa

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      Joona: Teismi on uskomus, siis myös ateismi on uskomus.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      Keskustelusta tulee turhaa ja turhauttavaa, kun sanojen merkityksiä ja logiikkaa väännetään omien mieltymysten mukaisiksi. Tässäkin keskustelussa asia on selkeästi ja kohteliaasti selitetty moneen kertaan. Ateismi on uskomus samalla tavalla kuin postimerkkien keräilemättömyys on harrastus. Eli ei millään tavalla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Ateismi eiole mihinkään jumalaan kohdistuva uskomus, sillä olemattomaan ei voi kohdistaa mitään! Tääs parbadoksisa on koko hommanydin,mistä kritityt eivät tado ateimsia väärinymärtäessään eivät tajua. Ateismi ei siis kohdistu Jumalaan tai jumaliin vaan yhdeltä kapealta osalta i h m i s e n käsitettä jumala koskeviin väitteisiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Antero Syrjänen sanoo:

    Ismo Malinen: “Mihin ateisti luottaa? Vai eikö luota mihinkään, koska ei ole mitään mihin luottaa? Eikös sekin ole tavallaan siihen luottamista, ettei ole mitään mihin luottaa?”

    Jokainen ateisti luottaa mihin haluaa tai miltä tuntuu. Ei ole olemassa mitään yleistä ateisti sitä tai tätä -lauseketta, paitsi jos se toteaa ettei ateistille ole jumaluuksia. On tietyllä tavalla mielenkiintoista, miten vaikeaa tämän hahmottaminen on monille uskoville.

    Itse luotan siihen, että Aurinko nousee huomennakin. Todennäköisyyksien valossa se on melko varmaa. Luotan myös moniin muihin asioihin kuten siihen, että yhteiskuntamme pyrkii luomaan parempaa huomista, verotus pysyy kohtuullisen oikeudenmukaisena ja että saan grillata huomennakin tiriseviä herkkuja jos siltä tuntuu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Aarnio sanoo:

    “Ei ole olemassa mitään yleistä ateisti sitä tai tätä -lauseketta, paitsi jos se toteaa ettei ateistille ole jumaluuksia. On tietyllä tavalla mielenkiintoista, miten vaikeaa tämän hahmottaminen on monille uskoville.”

    Kuinkas monen uskovan kanssa olet keskustellut? Minun ainakaan ei ole vaikea hahmottaa ateistin maailmankuvaa eikä varmaan monen muunkaan. Minun ystäväpiirissä tuntuu olevan enemmän ateisteja kuin uskovia, mikä on surullista.

    Selvää on, että jumaluuksia ei ole. Minä olen kristittynä samaa mieltä. Jumala on yksi ainoa kolmiyhteinen meille kristityille. Vakaan ateistin kanssa on turha aiheesta keskustella.

    Mielenkiintoista on se, kuinka kova tarve ateisteilla on yrittää selittää omaa näkemystään. Kyllä tämän päivän lähetystyöntekijät siinä tarmossa jäävät kakkoseksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      On aivan yleisen käytännön mukaista puhua yleisesti ihmisryhmistä, vaikka se ei kattaisikaan joka ikistä yksilöä. “Kristityt” tekevät sitä ja tätä on aivan yleinen ilmaus tälläkin sivustalla, mutta eipä siitä kukaan ole älähtänyt.

      Tietysti, jos ateistit on niin heterogeninen ryhmä, ettei heillä ole mitään yhteisiä tavoitteita, tämä käytäntö ei heihin sovi. Onko heillä siis mitään muuta yhteistä kuin jumalauskon puuttuminen? Tämän selvittäminenhän oli blogin tarkoitus.

      Ainakin he kerran järjestivät bussikampanjan markkinoidakseen ateismia. Kuinkahan monta ateistia silloin oli tempauksen takana? Ja aina silloin tällöin joku ateisti, esim. Kari Enqvist tekee näyttäviä ulostuloja mollatakseen kristinuskoa. Ovatko ne vain hänen yksilöllisiä mielipiteitään?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Anita Ojala: “Ainakin he kerran järjestivät bussikampanjan markkinoidakseen ateismia. Kuinkahan monta ateistia silloin oli tempauksen takana?”

      Ei mitään hajua, mutta veikkaisin korkeintaan muutamaa kymmentä. Ehkä promillen promillen promille Suomen ateisteista.

      “Kristityt” tekevät sitä ja tätä on aivan yleinen ilmaus tälläkin sivustalla, mutta eipä siitä kukaan ole älähtänyt.”

      Riippuu väitteestä. Kristinuskoon liittyy paljon kaikille kristityille ominaisia piirteitä tai uskomuksia, jolloin heistä voidaan esittää perustellusti hyvin monenlaisia väittämiä. Ateisteilla ei ole mitään muuta yhteistä kuin jumalauskon puute.

      “Ja aina silloin tällöin joku ateisti, esim. Kari Enqvist tekee näyttäviä ulostuloja mollatakseen kristinuskoa. Ovatko ne vain hänen yksilöllisiä mielipiteitään?”

      Mitä muutakaan ne olisivat?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      “Ja aina silloin tällöin joku ateisti, esim. Kari Enqvist tekee näyttäviä ulostuloja mollatakseen kristinuskoa.”

      Antaisitko esimerkin tällaisesta Kari Enqvistin ulostulosta? Kun esittää noin vahvan syytöksen, pitäisi olla sille erityisen hyvät perustelu.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Risto K. En opettele ulkoa Kari Enqvistin lausumia. Jokin aika sitten hän laukaisi jotain piikikästä, sen muistan, mutta en sitä, mitä se oli, kun en niistä kummemin itse välitä.

      Mutta hänestä on todettu: “Hän arvostelee ärhäkästi kirkon ja uskovien toimia ja on kirjoittanut aiheesta kaksi kirjaa.” (mm. Uskomanton matka uskovien maailmaan – tai jotain sinne päin)

      Hän itse on sanonut mm: “Uskonto on alkukantainen yritys selittää maailman tosiseikkoja. Se ei vain ole siinä kovin hyvä.” Tai: “Lihava valkoinen menee köyhään maahan kertomaan, että meillä on asiat hyvin ja se johtuu siitä, että uskomme Jeesukseen.”

      Varmaan enemmänkin voisi löytyä, mutta en vaivaudu sen enempää etsimään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Antero.

      Se tosiasia on jäänyt ottamatta huomioon, että ateisteilla on myös organisoitua toimintaa. Vapaa-ajattelijain Liitto (joka järjesti bussimainoskampanjan), Ateistien yhdistys, Pääkaupunkiseudun ateistit. Nämä ainakin löytyvät netistä, ehkä muitakin. Tämä osoittaa, että ateismi ei ole pelkästään jumalauskon puutetta vaan myös aatesuunta, jolla on omia organisaatioita ja tavotteellista toimintaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      Aika heikkoja muistikuvia sinulla tosiaan on siihen nähden, että väität Enqvistin tekevän “näyttäviä ulostuloja mollatakseen kristinuskoa.” Mikään kertomasi ei tähän mennessä viittaa siihen, että niin todella olisi käynyt.

      Jos Enqvistiltä kysytään, mitä mieltä hän on vaikkapa kristinuskosta, lienee ihan luonnollista että hän kertoo mileipiteensä. Miksi se olisi mollaamista?

      Ajattelepa asiaa toiselta suunnalta. Kristinuskon näkemys on, että muiden uskontojen harjoittajille ja uskontoa harjoittamattomille kuuluu rangaistukseksi ikuinen kadotus/kidutus/mikälie. Tuollainen on vähän eri kokoluokan asia kuin (ilman perusteluja) väitetty mollaaminen.

      Kun oma katsomus antaa “väärän” katsomuksen harjoittajille pahimman mahdollisen tuomion, ei kannata olla turhan herkkähipiäinen vastineiden suhteen;) On vähän niin kuin odotettavissakin, että joku saattaa sanoa melko voimakkaasti takaisin …

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      “Tämä osoittaa, että ateismi ei ole pelkästään jumalauskon puutetta …”

      Kun ei se vaan osoita. Ateismi on edelleen sitä jumaluskon puutetta, vaikka se esiintyisikin esim. yhdistyksen nimessä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Onko mikään ’pelkästään’ mitään? Asiat liittyvät toisiinsa ja vaikuttavat toisiinsa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Korhonen sanoo:

    Anita, huomaan että sinulle on vaikeaa hahmottaa, mitä tarkoittaa jumaluskon puuttuminen ja mitä siitä seuraa (tai ei seuraa).

    Selventäisikö asiaa, jos ajatellaan jumalia, joihin et itse usko? Sinulta puuttuu usko esim. vanhaan suomalaiseen Ukko ylijumalaan. Saako nimenomaan tämän uskomuksen puute sinut toimimaan tietyllä tavalla? Entä muut ihmiset, jotka eivät Ukkoon usko? Saako tämän nimenomaisen uskomuksen puute kaikki toimimaan samoin kuin sinä?

    Oletan, että vastaus kysymyksiini on ei. Sama pätee ateisteihinkin – ateismi ei pakota ihmistä mihinkään muottiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Miksi ajattelet, että usko Ukkoon kohdistuisi johonkin muuhun kuin Jumalaan? Kirkko ei Suomessa käytä tuota nimeä, mutta saattaisi niin tehdäkin. Vaikka uskonnot voi nähdä toistensa kilpailijoina tai vastustajinakin, se ei tarkoita, että niillä olisi jokaisella aivan eri uskon kohde. Samaan suuntaan uskonnot haparoivat, mikä mitenkin sokeana.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Risto K. En ole kuvitellut, että ateistit ovat samassa muotissa valettuja – niinkuin eivät kristitytkään. Kyse oli vain siitä, että on olemassa myös järjestäytynyttä ateismia. Yritin selvittää, eikö heillä todellakaan ole muuta yhteistä – esim. moraalin alueella – kuin tämä jumalauskon puute.

      Jos mainostetaan, että “Jumalaa tuskin on olemassa, nauti siis elämästä”, tämä mainoksen loppuosa viittaa selkeästi jonkinlaiseen elämäntapaan – sanalla sanoen hedonismiin. Näin ollen väite, että ateismi ei ole MITÄÄN MUUTA kuin jumalauskon puutetta, ei tunnu pitävän paikkaansa. Siitä katsotaan seuraavan jotain muutakin elämässä.

      Täälläkin näyttää olevan vaikea ymmärtää, mitä tarkoitan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Ei sitä ole vaikea ymmärtää, Anita. Se mitä tarkoitat ei vain pidä paikkaansa. Tietenkin jotkut ateistit ovat perustaneet myös erilaisia yhdistyksiä. Mutta se ei kerro ateisteista tai ateismin perusterkityksestä yleisesti yhtään mitään. Se kertoo ainoastaan sen, että jotkut ateistit ovat halunneet perustaa yhdistyksen ja juuri näillä ateisteilla on mitä ilmeisemmin jotain yhteisiä ajatuksia juuri heidän ateismiinsa liittyen.

      “Näin ollen väite, että ateismi ei ole MITÄÄN MUUTA kuin jumalauskon puutetta, ei tunnu pitävän paikkaansa. ”

      Menee kieltämättä raskaaksi selittää samaa varsin yksinkertaista asiaa päivätolkulla. Olkoon nyt puolestani tässä. Jos asiaa ei edelleenkään haluta hahmottaa, sille ei kai ole tehtävissä mitään. 🙂

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Onko mikään asia käytännössä niin selkeä, ettei se olisi ’mitään muuta’? Sokeus ei ole vain näkökyvyn puutetta vaan siihen liittyy paljon arkipäivän ongelmia ja niihin kehitettyjä ratkaisuja. Ateismistakin seuraa varmaan kaikenlaista, ehkä ei arkipäivän ongelmia kuitenkaan. Miten on ’juhlapäivän ongelmien’ laita?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Antero. Et voi puhua kaikkien ateistien suulla. Olet itse sanonut, että kukin tekee itse johtopäätökset muista asioista. Näyttää siltä, että joillakin ateisteilla on muitakin intentioita. Miksi minun pitäisi ottaa huomioon vain sinun näkemyksesi, kun muilla ateisteilla näyttää olevan toisenlaisiakin näkemyksiä. Otan huomioon myös ne.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Lisää vielä, että kyllä minä uskon, että sinä, Antero, et liitä ateismiin muuta kuin jumalauskon puuttumisen, ja samoin voivat ajatella monet muutkin ateistit. Mutta ateismi on käsite, jonka alle sopii eri tavoin asennoituvia, kuten kristillisyyteenkin. Enhän minäkään allekirjoita läheskään kaikkien kristittyjen näkemyksiä.

      Mielestäni meidän on turha kinastella tästä. Minulle asiaan on tullut valaisua tämän keskustelun kautta. Kokonaiskuva on hieman selkiytynyt, vaikka täysin selvä ei todellakaan vielä ole. Mutta ei se ole tarpeenkaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Anita Ojala: “Antero. Et voi puhua kaikkien ateistien suulla.”

      Tässä tämä ongelmasi juuri koko ajan onkin. Tietenkin voin puhua kaikkien ateistien suulla, koska ateismi merkitsee sitä, että ihmisellä ei ole jumalauskoa. Eikä ateismissa ole sen perusmerkityksessä mistään muusta kysymys. Miten ihmeessä tämä voi olla niin vaikeaa ymmärtää?

      Sinäkö et voi puhua kaikkien kristittyjen suulla, että kristityt uskovat Jumalaan ja Jeesukseen? Ja sinäkö et voi sanoa, että hoitokokouset tai [lisää tähän jokin kristillisen ryhmän toiminta jota et allekirjoita tai allekirjoitat, mutta joka ei ole ominaista välttämättä jokaiselle kristitylle] ei kerro kristinuskosta sen perusmerkityksessä mitään?

      “Olet itse sanonut, että kukin tekee itse johtopäätökset muista asioista.”

      Ateismin perusmerkityksestä ei tee. Kaikesta muusta voivat tehdä. Tekevätkö kristityt omat johtopäätökset Jumalan ja Jeesuksen olemassaolosta?

      “Näyttää siltä, että joillakin ateisteilla on muitakin intentioita.”

      Millä tavalla se vaikuttaa ateismin perusmerkitykseen millään tavalla, jos jollain ateistilla on mitä tahansa intentioita?

      “Miksi minun pitäisi ottaa huomioon vain sinun näkemyksesi, kun muilla ateisteilla näyttää olevan toisenlaisiakin näkemyksiä. Otan huomioon myös ne.”

      Ateismin perusmerkitys on kaikille ateisteille yhtä selvää. Ateismin perusmerkitys ei ole minun näkemykseni. Onko Jumalan ja Jeesuksen olemassaolo oma näkemyksesi, jota ei kannata ottaa huomioon kristinuskon sisältöä tarkasteltaessa?

      On tämä työmaa. 🙂

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Ateismi eroaa elämänkatsomuksena kristinuskosta esim.olenaisesti siinä,että ateisti ei elä ‘ateismissa’ se ettei ko ajatelutapa määrää häne koko elämäänsä ja lähes kaikea ajateluaan ja päiväohjelmaansa eikä se ole siis alituisesti hänen mielssään. Tulee esile useimin vain kysyttäessä mielipidettä. Ateismia ei siis ‘harjoiteta- päivittäin kuten tekee päivittäin rukoileva ja Raamattuaan lukeva ja uskonollisiin rituaaleihin ja kultteihin viikottain tai useamminkin osallistuva uskova.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    En ota ateismiin, enkä keskuteluun sen enempää kantaa, kuin siltä osin mitä täällä on esitetty yleisesti kristityistä. Korjaan tätä käsitystä siltä osin, että on täydellisesti väärin ymmärretty, että Kristityt tuomitsevat muita uskovia ja ateisteja kadotukseen ynm. Jos tuollaista kuulee esitettävän, niin sen voi jättää omaan arvoonsa, sille ei löydy perusteita Kristituskosta.

    Kristityillä on yksiselitteinen Kristuksen lausuma ohje: “Älkää lausuko mitään kadotus tuomiota”, eli jos kuulette, että joku julistaa kadotus tuomiota, niin sen täytyy olla joku muu kuin Kristitty.

    On kutenkin yleisesti tiedetty asia, että Jumalalla on kaikki valta myös tuomita ja armahtaa ihmisiä, sillä kaikki ihmiset ovat Jumalan kädessä. Hänelle voi myös valittaa huonosta kohtelusta, ja Häntä voi myös kiittää, jos siltä tuntuu.

    Eli vielä kerran, Kristityt eivät tuomitse ketään.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      “Eli vielä kerran, Kristityt eivät tuomitse ketään.”

      Ehkä olisi tarkempaa todeta että kristittyjen ei pitäsi tuomita ketään. Koko kristinusko perutuu tuomiolle, joka sadistisine helvetteineen on opin lähtökohta. Pelastus on vain seuraus, joka sekin raamatullisen predestinaation vuoksi koskee vain harvoja ja valittuja.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anita Ojala
    Anita Ojala

    Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja, free lancer -kuvittaja, -kirjailija ja -toimittaja. Minulta on julkaistu 4 kirjaa: mm. Valopilkkuja: viriketekstejä lasten ja nuorten hartaushetkiin (soveltuu myös aikuisten hartauskirjaksi).