Onko elämäsi aivojumppaa vai kehonrakennusta?

Savon Sanomissa julkaistiin tänään (su 28.12.14)  mielenkiintoinen juttu siitä, miten muskeleitten kasvatus on nykyään IN ja aivojen käyttö OUT.  Ruttopuiston rovasti tahtoo keskustella toimittajan kanssa aiheesta. RR:n teksti on laihaa, toimittajan lihavaa: 

Fyysisen terveyden palvonta on sivuuttanut täysin älyn ja ihmisyyden kehittämisen.

 RR: Tulee elävästi mieleen nuoruudessani lukemani sarjakuva, jossa silmälasipäinen, hintelä ja ujo miehenalku valitti, että hän ei osaa puhua tyttöjen kanssa. Joku opasti häntä käymään kuntosalilla bodaamassa itsensä oikein kunnon Muskeli-Manuksi. Silloin tytöt alkaisivat suorastaan parveilla hänen ympärillään.

Poika teki työtä käskettyä. Viimeisessä ruudussa hän oli kuin Arnold Swatr… Schwarz… Zwart… kuin Rambo nuorena. Hän oli vaihtanut isot rillinsä piilareihin, hiuksissa oli brylkreenkryyniä.  Ruskea, hyvin rasvattu ja paidaton yläkroppa paljasti sikspäkin ja hirrrrmuiset hauberit.  Teinitytöt suorastaan roikkuivat kiinni tuossa nuoressa uroossa, joka kuitenkin sorjien neitojen keskellä katsoo vetoavasti lukijaan ja toteaa alakuloisesti: ”Mutta kun minä en vieläkään osaa puhua tyttöjen kanssa!”

Sivistys on länsimaisissa korkean koulutuksen maissa muuttunut itsestäänselvyydeksi. Arvostamme toki koulutusta, mutta suhtaudumme siihen välineellisesti. Koulutus on tie parempaan työpaikkaan ja korkeampaan elintasoon, ei muuta.

RR: Eikä ole enää noin! Tällä hetkellä meillä Suomessa on ennätysmäärä eri alojen tohtoreita työttöminä. Sähkäreillä ja putkareilla riittää kyllä töitä. Ja puuseppäähän aina tarvitaan…

Kuvittelemme myös, että oppiarvo riittää, että viisaus siirtyy ihmiseen koulun penkistä pakaralihaksia myöten. Ei se siirry. Se siirtyy siinä prosessissa, jota aivot tekevät, kun niihin syötetään monimutkaista informaatiota. Ajattelu on aivojen työtä. Samoin kuin lihas kehittyy rasituksessa, myös aivot kehittyvät ajatellessa – mitä useammin, mitä vaativammin, sen parempi.

RR: Oppiarvo auttaa työnhaussa pudottamaan kisasta sellaisia hakijoita, joilla ei ole minkäänlaista muodollista pätevyyttä. Jonkinlaiset pahvit pitäisi siis olla. Meillä on liikaa korkeakoulutettua väkeä, mutta eihän sellaista kukaan uskalla ääneen sanoa…

Väitetään, että ennen kirkossakin selvisi Istutaan ja uskotaan-menetelmällä, joka kasvatti kuulijoille isot korvat ja vahvat pakaralihakset. Tätä nykyä monikaan ei enää tahdo vanhentua istumalla kirkossa uskomassa vaan ovat valmiit ottamaan jalat alleen ja juoksemaan Jeesusta karkuun. Voi tätä ihanaa uskonnonvapautta, siis vapautta uskonnosta! Sisäpaisti: Elämässä pruukaa olla niin, että kun juoksee sutta pakoon, tulee karhu vastaan.

Valitettavasti juuri tätä työtä pyrimme nykyisin välttämään viimeiseen saakka. Samaan aikaan kun kulttuurissamme ollaan äärimmäisen kiinnostuneita lihasten kunnosta ja voimasta, aivot saavat levätä rauhassa.

RR: Niin kuin tietokonetta ei saa rikki pelkkiä ohjelmia käyttämällä, niin eivät aivotkaan hajoa, vaikka niitä kovastikin paljon käyttäisi. Vanhassa vitsissä kerrottiin kaupasta, jossa myytiin käytettyjä aivoja. Löytyi mm. Einsteininkin aivot purkissa. Tunnettujen henkilöitten aivot oli hinnoiteltu käytön mukaan. Kaikkein kalleimmat aivot olivat kuuluneet jollekin poliitikolle. Tyyreimmiksi ne teki se seikka, että aivot olivat käyttämättömät.

Kysymys on yksinkertaisesti älyllisestä laiskuudesta, johon meillä on kulttuurinen lupa. Ympäristö kannustaa korkeintaan oppimaan mekaanisia uusia taitoja, ei pohtimaan ihmisenä olemisen suuria kysymyksiä tai pinnistelemään ymmärryksen etsinnässä.

 RR: Mekaanisia uusia taitoja oppivat robotitkin, jotka jatkossa syrjäyttänevät ihmiset kokonaan työntekijöinä. Jotkut tutkijat ovat profetoineet ihmiskunnan tulevaisuutta tämän suuntaisesti: Tekoäly tuhoaa ihmiskunnan. Robotit valmistavat aina vain älykkäämpiä uusia robotteja, jotka leviävät ja täyttävät maan.

Fyysistä terveyttä palvotaan nykyisin enemmän kuin koskaan. Julkisuudessa tapellaan jatkuvasti siitä, montako mikrogrammaa D-vitamiinia on päivittäin saatava, millaista hiilihydraattia syötävä ja montako päivittäistä askelta otettava, jotta fyysiset terveysvaikutukset olisivat optimaaliset. Jopa kynttilöiden polttamista pitää välttää, etteivät pienhiukkaset aiheuttaisi vahinkoa keuhkoissa.

RR: Palvommepa me sitten aivoja ja (teko)älyä tahi lihasvoimaa ja mielivaltaa, niin olemme heikoilla. Mitä virkaa on puheilla homoavioliitoista ja D-vitamiineista, jos koko kansallinen olemassaolomme on uhattuna? Eikö meidän yhtenä miehenä… tarkoitan henkilönä pitäisi kääntää huolestunut katseemme itään päin? Putinin uhoamista on jatkunut aivan liian kauan. Uhkailut ovat jo sellaisia, että ne aikoja sitten ovat ylittäneet äyräät jo slaavilaistenkin mittapuiden mukaan.

Tänään, 4. joulupäivänä eli Viattomien lasten päivänä monissa kirkoissa laulettiin tätä virttä:

”Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,

tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.

Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.

Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!” (600: 3)

 

Savon Sanomien juttu löytyy kokonaisuudessaan tästä:

http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/nakokulma-älyllinen-laiskuus-lapaisi-yhteiskunnan/1959040?p 

4 kommenttia

  • Hannu Kiuru sanoo:

    Mä tykkäsin aluksi, että tämä Savon Sanomien juttu on ihan OK, mutta kun kävin keskusteluun toimittajan kanssa, niin huomasin, että olinkin monista asioista ihan eri mieltä kuin hän. Mitenkähän tämän bloginan lukijoitten mahtaa käydä? Oletteko kenties ihan eri mieltä kuin toimittaja ja Ruttopuiston rovasti…?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jaakko Herranen sanoo:

    “Ainut oikeasti oppinut on Itseoppinut, muut ovat opetettuja”.

    Elämme asiantuntijoiden aikakautta. Uskonasioissakaan ei noteerata kuin teologien kommentit. Ja he taas pääsääntöisesti kieltäytyvät huomioimasta yliluonnollisuutta, koska niin heitä on opetettu.

    Julkisuudessa ei ole esillä esimerkkejä siitä, että aivojaan harjoittamalla voisi saada aikaan jotain hyödyllistä tai kadehdittavaa. Se on varattu alaa opiskelleille “asiantuntijoille”. He taas keskustelevat vain toisten asiantuntijoiden kanssa, eivätkä haasta ihmisiä älyllisiin tai eettisin prosesseihin. Siispä passiivinen alakulo ja itsekkyys valtaa alaa.

    Miksi siis käyn nykyään salilla ja jätän nämä pohdiskelut satunnaisia syrjähyppyjä lukuunottamatta muille? Ja miksi taas seulon jäljellä olevia syitä kirkossa pysymiseen? Täällä ei ainakaan enää kauaa tarvitse pyöriä, jään sovinnolla maksumuurin taakse. En löydä edes netistä aitoa pohdiskelevaa keskustelua, enää…

    Hyvää loppuelämää itse kullekin säädylle, vai pitikö toivottaa hyvää ikuisuutta…?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Muuttuvat laulut vuosien mennen Aika pois paljonkin vie Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan Voi viedä huomispäivän tie On kenties vaikeaa kun myrskyt pauhaa jos etsii päivää kirkkaampaa

    Huomisen laulun nyt soinnut luokaa Toistanne ymmärtäkää On täällä jokainen vain tämän kerran Sä siksi etsi ystävää Siis katso huomiseen se uusi onhan Se tuokoon kaiken lauluineen

    Onko niin on paras eessäpäin Toivon näin mä mielessäin Vai onko niin tie ei vie huomiseen Kaikki jää vain ennalleen

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuomo Hämäläinen sanoo:

    Niin, klassisesti moni tuntuu jakavan ihmisiä siten että kaikki lopulta tasautuisi. Ulkoisesti kaunis voidaan nähdä tyhmänä. Rumilla korostetaan sisäistä kauneutta. Ja ajatellaan että ei se nörtti liikunnallinenkaan voi olla. Mutta kuitenkin jostain syystä näyttää olevan terve sielu terveessä ruumiissa.

    Minun elämä on pelkkää jumppaa. Aivojumppaa tai muuta. Joku pitää sitten tätä syvänä ongelmana. Kun en ole sosiaalinen ja yhteisöllinen. Ehkä kaikkea ei voi osata. Ehkä tasausmentaliteetissa onkin takana jotain.

    Sodan kohdalla on toki miellyttävää tietää että tarjolla on kenttäpiispa. Jossain takarivissä jossa riski saada luodista on olematon. (Ja sitten sanovat että Jeesus ei suojele omiaan. Minusta paras demonstraatio tähän olisi se että kenttäpiispa menisi, ottaisi päähän kolme luotia ja sitten kääntäisi toisen posken. Eikä suuttuisi venäläisille. Vaan regeneroisi. Olisi jonkinlaista lohtua ja toivoa sinne kranaatinmutkiin tästä. Eikä siitä että luvataan abstrakteja kuolemanjälkeisiä. Jota sitten kyllä ollaan innolla aikaistamassa. “koska minusta on hyvä että sinä uhraudut yhteisen edun nimissä, toisin kuin minä”.) Minulle antavat lapion ja sanovat että kaiva, poika. Lähettävät kuolinpaikan, korjaan palveluspaikan, postissa. Eihän minusta ole mitään hyötyä modernissa sodankäynnissä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru
    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (65v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa24.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121