Onko kansankirkko valmis lisäämään demokratiaa?

Syksyn 2010 seurakuntavaaleista on kulunut reilu kaksi vuotta ja vaalikausi on nyt puolivälissä. Reilu kaksi vuotta sitten vaalit käytiin TV 2:den homo-illasta lähteneen kirkosta eroamisaallon aiheuttaman kriisin keskellä.  Lyhyessä ajassa kirkosta erosi kymmeniä tuhansia ihmisiä. Kirkko oli tiedostusvälineissä pääuutinen. Kirkon tiedotuskeskuksen taholta ihmisiä kehotettiin laajalla kampanjalla vaikuttamaan kirkon asioihin äänestämällä ja lähtemällä ehdokkaiksi vaaleissa.  Kirkon kriisin keskellä kutsuun vastasi moni, joka halusi aidosti vaikuttaa kirkon suuntaan ja olla tukemassa kirkkoa kriisin yli. Seurakuntavaalien äänestysprosentti nousi seitsemääntoista, mikä oli kaksi ja puoli prosenttia korkeampi kuin edellisellä kerralla.

Mitä kirkolle ja luottamushenkilöille kuuluu nyt kaksi vuotta myöhemmin? Keskustelu kirkon ympärillä on kyllä rauhoittunut, mutta tasainen ja ennen pitkää merkittäviä muutoksia kirkon asemaan tässä maassa tuova ihmisten virta ulos yhä jatkuu.   Tässä tilanteessa olisi tärkeätä lisätä nykyisen jäsenkunnan kuuluvaisuuden tunnetta kirkkoon. Liikkeelle voisi lähteä tekemällä luottamushenkilöille kyselyn siitä, millaisiksi he ovat kokeneet mahdollisuutensa vaikuttaa kirkon asioihin neuvostojen ja valtuustojen kautta. Onko luottamustyö vastannut ennakko-odotuksia ja voisiko sitä jotenkin kehittää.  

Luottamushenkilöistä katse on hyvä suunnatta äänestäjiin, eli seurakuntalaisiin. Ensi vuosi on jälleen vaalivuosi ja olisi tärkeätä ajoissa pysähtyä pohtimaan sitä miten seurakuntalaiset tällä kertaa saataisiin vaaleissa liikkeelle. Syksyn 2014 näkymiä emme vielä tiedä. Kirkon kannalta toivottaa varmasti kuitenkin olisi, että äänestysaktiivisuutta nostaisi jokin muu kuin parin vuoden takaisen kaltainen kriisi.

Hintavan mainoskampanjan sijaan äänestysaktiivisuutta kannattaisi nostaa tekemällä äänestäminen mahdollisimman helpoksi kotona Internetin tai postin välityksellä tapahtuvan äänestyksen avulla. Hyvän toimintamallin tähän voisi hakea esimerkiksi viime vuonna järjestetyistä HOK-Elannon vaaleista, jossa kaksi äänestysmuotoa seurasi luontevasti toisiaan.  Jos taas valmiutta muutoksiin ei ole, eikä kirkko ole erityisellä tavalla julkisuudessa esillä, on mahdollista, että äänestysaktiivisudessa nähdään merkittävä romahdus.

Toinen tärkeä askel kirkon demokratisoitumisen kannalta olisi kirkolliskokouksen maallikko-edustajien vaalin avaaminen kaikille jäsenille. Tätä on ajoittain ehdotettu, mutta yhä sen toimittavat luottamushenkilöt. Kotimaa 24 kirkolliskokousedustajille viime syksyllä tekemän kyselyn mukaan vain kuusitoista prosenttia nykyisistä edustajista oli avaamiseen valmis.  Muutoksen vastustaminen on ymmärrettävää, jos valtarakenteet halutaan säilyttää ennallaan, mutta voidaan kysyä, onko varovaisuus perusteltua, jos kirkko haluaa lisätä jäsentensä sitoutumista kirkkoon. Maallikkoedustajien vaali voitaisiin helposti toimittaa seurakuntavaalien yhteydessä.  

Toivottaa olisikin, että kirkolliskokous ajoissa ymmärtäisi kirkon tulevaisuuden näkymiin jäsenkadon myötä kohdistuvat haasteet ja ottaisi tällä istuntokaudella asiakseen demokratian vahvistamisen tekemällä äänestämisen jo syksyn 2014 seurakuntavaaleissa mahdollisimman yksinkertaiseksi ja myös laajentaisi kirkolliskokouksen maallikkoedustajien äänioikeuden koskemaan kaikkia kansankirkon jäseniä.

 

17 kommenttia

  • Paavo Eero sanoo:

    Ajatukset pappien ohessa muiden seurakuntavirkojen edustusoikeudesta (kiintiöstä) KK:een perustuu nyt noiden Jorman oikein mainitsemien ja heikosti tunnistettavien vaaliliittojen vapaaseen tahtoon – haluavatko ne kantaa huolta diakonien, nuorisotyöntekijöiden, lapsityöntekijöiden tai kanttoreiden edustuksesta KK:ssa. Nythän lähinnä hallintojohtajien, talouspäälliköiden ja kanttorien “näkyvyys” seurakuntaelämässä on omannut riittävää arvoa ehdokaslistoille ja tuonut toisinaan näille ammattiryhmille muutamia paikkoja kirkolliskokoukseen.

    Odotuksia työntekijäkunnan paremman edustuksen takaamiseksi KK:een on pari vuosikymmentä ladattu diakonaattiin ja päätökseen siitä, mutta ei siitä mitään tainnut tulla…kaan!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ilpo Nurmenniemi sanoo:

    Kirkon virka on niin perusteellisesti nähty vain papin viraksi, että se kahlitsee kirkolliskokouksen rakenteen uudistamistakin vielä pitkään. Mielestäni koko pappien kiintiö pitäisi jakaa kaikkien seurakuntaviroissa olevien kanttoreiden, diakonien,diakonissojen, nuorisonohjaajien, lastenohjaajien, jne kesken. He kaikki ovat kirkon virassa, jos diakonaatti haluttaisiin oikein ymmärtää. On luonollista, että papit eivät halua menettää etuoikeuttaan tässä asiassa, vaan tuovat lisää mutkia matkaan. Kirkolliskokouksen kirkkokansan paikat voitaisiin sitten jakaa vain muiden kesken. Vaalin tulisi olla julkinen, jossa kukin voisi yhtäaikaa äänestää kiintiönsä mukaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Lähdesmäki sanoo:

    Kiinnostava kysymys on kirkon työntekijöiden osallistuminen Kirkolliskokouksen työskentelyyn. Olen sen jäsenenä ollut ja ihmetellyt sitä, että pelkästään papistolla on siellä oma edustajistonsa. Seurakunnissa vakinaisen työsuhteseen tuleva joutuu jättämään luottamustoimessa. Miksi siis KK on tästä poikkeus? Jos nyt ammatillisuudella kuitenkin perustellaan työntekijään läsnäoloa, olisi kai vähintään nykyaikaa, se että tuo edustajisto koostuisi kaikista kirkon työntekijäryhmistä ja sen valintatapa olisi sen mukainen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Raimo Turunen sanoo:

    Vaalien yksinkertaistaminen tulee aloittaa seurakuntavaaleista. Nykyinen yhtymän vaalitapa on uskomattoman pöljä, tällainen konkarikin on joka kerta vähintään hämillään. Tulevaan yhtymämalliin ei missään tapauksessa saa tulla moninkertaista vaalia.

    Kirkolliskokousvaalissa oikea suunta on kohti suoraa kansanvaalia. Vaalin lopputuloshan ei koskaan tyydytä kaikkia. Nykyisessä kirkolliskokouksessa katselin erään valiokunnan kokoonpanoa ja totesin että hohhoijaa.

    En pidä hyvänä, että kirkolliskokoukseen tehdään lisää kiintiöpaikkoja kirkon työntekijöille. Kunhan kirkolliskokous joskus vuonna 2045 saa päätettyä diakonaatista 106. lausuntokierroksen jälkeen, niin siinä yhteydessä tämä kysymys on hyvä ratkaista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Repo sanoo:

    Kirkkoon kuuluvien osallisuuden kokemuksen lisäämisen tärkeyttä tuskin kukaan haluaa kiistää. Olennainen kysymys silti on, tuleeko sitä pyrkiä aikaansaamaan kirkon päätöselinten vaalitapaa muuttamalla tai onko se ylipäänsä sitä kautta mahdollista.

    Ajatus kirje- tai internetäänestämisestä on kiehtova. Silti jo sen luonne herättää kysymyksen osallisuuden edistämisestä. Lisääkö äänestysnapin painaminen selaimessa todella osallisuutta, vai rinnastuuko se vain samanlaiseen äänestämiseen kuin mikä tahansa nettigallupeihin äänensä antaminen?

    Monet toivoisivat, että kirkolliskokous saisi tehtyä päätöksiä nopeammin. Tuskin löytyy ketään, joka ei olisi sitä mieltä, että diakonaattiuudistus olisi ollut syytä saada tehtyä jo kauan aikaa sitten. Samalla kuitenkin ehkä hieman ristiriitaisesti koen, että on hyvä asia, ettei Kirkolliskokous ole liian nopea liikkeissään. Jotkin hallinnollisiin ja taloudellisiin kysymyksiin liittyvät seikat on kyettävä tekemään nopeasti, mutta kirkon elämää koskevissa linjauksissa tulisi kuitenkin muistaa, että Kirkolliskokous on ensisijaisesti palvelemassa evankeliumin työtä paikallisissa seurakunnissa. Siitä näkökulmasta katsottuna sen kuuluukin olla hieman harmaa ja tylsä paikka. Mitä puuduttavampaa keskustelu Kirkolliskokouksessa on, sitä varmemmin keskiössä on perustyö seurakunnissa eikä erilaisten muutosten läpiajaminen Turussa.

    Lopuksi on vielä kysyttävä, millainen vaalitapa parhaiten suojelee kirkollisen päätöksenteon synodaalista luonnetta. Sinänsähän kirkollisen päätöksenteon ei tulisi perustua demokratiaan vaan synodaalisuuteen, koska kirkko ei ole kansan vaan Kristuksen. Kirkolla on tietty tehtävä, jota varten se on olemassa. Ylin hyve ei siten voi olla se, että kirkossa seurataan sen jäsenkunnan toiveita vaan sen pään, Kristuksen, käskyjä ja ohjeita. Edesauttaako sitten tämän periaatteen toteutumista se, että kirkosta ja sen uskosta vieraantuneet (joiden ei nähtävästi uskota vaivautuvan edes seurakuntatalolle äänestämään) valitsevat päätöksiä tekemään sellaisia henkilöitä, jotka ovat todennäköisesti yhtä vieraantuneita seurakuntien arjesta ja evankeliumin eteenpäinviemisen perustyöstä? Tätä kysyn kaikella lämmöllä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo Kauppinen sanoo:

    En jaksa ymmärtää, miksi siellä kirkolliskokouksessa pitää olla työntekijöitä, ellei heitä sitten suoralla vaalilla valita. Piispojenkin edustus on tarpeeton. Hehän johtavat hiippakuntia, eikä kokonaiskirkkoa. Arkkipiispa voisi olla poikkeus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Päivi Huuhtanen-Somero sanoo:

    Ilpo, vihdoinkin joku pukee sanoiksi oman kokemukseni kirkollisesta vaikuttamisesta! Nimeäni tarvittiin aikoinaan yhdessä Helsingin seurakunnassa “julkimona”, mutta kaikki muu osaltani oli kumileimasintyötä. Vain kotipaikan muutos vapautti minut tästä pakkopannasta. Panostani jumalanpalvelustoimikunnan pj:nä tuskin kaivattiin ehdotettuani hiljaisuuden rukoushetkien viettoa kerran viikossa iltakirkossa (itse vetäjänä).

    Ilmoita asiaton kommentti