Onko lestadiolaisella Pyhä Henki?

On mennyt aikaa sitten viime kerran, kun olen aiheesta kirjoittanut. Arkielämässä minulla on jatkuvasti kontakteja lestadiolaisten ihmisten kanssa ja usein törmään suureen tietämättömyyteen kristinopin perusteista ja oman herätysliikkeen historiasta. Tämä yhdistettynä suureen hengelliseen ylpeyteen, jossa katsotaan vain oman liikkeen jäsenten omaavan mahdollisuuden olla todellinen kristitty, on useinkin saanut minut valpastumaan.

Esikoislestadiolainen pääuoma on Lapin vanhinten johdolla irrottautunut kirkon sakramenttiyhteydestä alkamalla toimittaa sakramentteja rukoushuoneilla omien maallikkosaarnaajiensa toimesta. Toisaalta tämäkin suunta antaa edelleen ymmärtää toimivansa kirkon sisällä. Tältä osin en ole varma, tulisiko näiden lestadiolaisten harhaoppeja paljastaa pappien ja piispojen toimesta, muilta osin - ainakin luulisin niin - tulisi. Tällaiset hengelliset asiat eivät kuitenkaan liene 2010 -luvulla kirkossa kovin tärkeitä, jos olen oikein havainnoinut, joten ajattelin itse puuttua asioihin tällä tavoin. Varsinkin kun olen huomannut, että aiemmat kirjoitukseni ovat aiheuttaneet reaktioita ja törmään niihin aika-ajoin nykyäänkin.

Lestadiolaiset opit ovat monetkin varsin hataria ja kestävät heikosti koetusta, mikä on käsittääkseni suurin syy siihen, että lestadiolainen ei mielellään keskustele opista ulkopuolisen kanssa. Intuitiivisesti lestadiolainen tietänee, että koko uskomusjärjestelmä romahtaa kasaan kuin korttitalo, kun siihen hieman puhaltaa. Tämä saa aikaan sulkeutumisen omien suosioon. Kuitenkin tällaisia kirjoituksia vilkuillaan - tietysti hymähdellen, tuhahdellen ja ehkäpä tehden kirjoittajan mielenterveydestä keittiöpsykologisia analyyseja.

Oppi syntien anteeksiantamisesta ja uudestisyntymisestä perustuu tähän:

"Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät. Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt."

Tulkinta tuosta on seuraava: Jeesus on perustanut yhden seurakunnan (tämän missä me nyt ollaan). Saadakseen syntinsä anteeksi on ihmisen ensin tultava lain kautta synnintuntoon ja tässä heränneessä tilassa saatava synninpäästö "Pyhän Hengen saaneelta ihmiseltä", joita voi löytää vain tästä yhdestä näkyvästä seurakunnasta.

Kuinka hataraa ja epävarmaa! Samaan aikaan opetetaan, ettei ihminen voi nähdä toisen sydämen tilaa, koska sen tietää vain Jumala itse. Tässä on mitä ilmeisin ristiriita, jota lestadiolainen ei tahdo ajatella, vaikka - näin uskon - intuitiivisesti tunnistaa sen. Voidakseen olla varma saaneensa syntinsä anteeksi, on oltava varma siitä, että synninpäästön julistaneella ihmisellä on Pyhä Henki, ts., että hän on ollut elävässä uskossa siinä hetkessä, kun synninpäästön sanat on lausuttu. Samaan aikaan heidän oman oppinsa mukaisesti ei voida olla varmoja kenestäkään ihmisestä, onko hän sydämestään uskomassa vai ei. Tällainen oppi voi saada vakavasti Jumalaa etsivän ihmisen hengellisesti ja henkisesti sairaaksi!

Jos uskotaan - kuten kristityn tulee uskoa - että meidät kaikki asetetaan tämän ajallisen elämän perästä yksilöinä Jumalan tuomioistuimen eteen, missä kaikki sydämen ja mielen salaisimmatkin sopukat ovat paljaasti esillä, on pelottavaa kuvitella joutuvansa siihen tilanteeseen lestadiolaisella uskolla. Lestadiolaisen opin mukaan on nimittäin täysin mahdollista, että Tuomari toteaa sinulle synninpäästön antaneen henkilön olleen ilman Pyhää Henkeä oleva valekristitty, ja näin ollen sinun joutuvan helvettiin, koska tämän perustavan opin tärkein osa on sinun kohdallasi ollutkin teeskentelyä. Kiitos Jumalan, että hänen sanansa ja lupauksensa syntien anteeksisaamisesta perustuu vain hänen sanaansa!

Seurapuheissa varoitellaan tällaisia asioita ajattelemasta vetoamalla Lutheriin, joka on sanonut järjen olevan uskon pahin vihollinen. Onpa niinkin siinä mielessä, ettei järki voi uskoa, mutta usko voi hyvnkin järkeillä. Ellei Luther olisi miettinyt näitä asioita, hän olisi aivan varmasti kuollut munkkina luostarissaan! Siellä hän olisi uskonut loppuun asti vain Paavilla olevan avaimet taivaan valtakuntaan. Pyhä Henki kuitenkin ohjasi hänet ajattelemaan asioita kerran jos toisenkin... Niinpä olisi lestadiolaistenkin syytä seurata oppi-isänsä esimerkkiä ja ryhdyttävä autuuden menettämisen uhalla ajattelemaan näitä uskonasoita perustuksia myöten, alkaen vaikkapa tästä kirjoituksesta. Ei tarvitse sitten tuomiopäivänä kauhistua, jos sillä lestadiolaisella ei ollutkaan Pyhää Henkeä.

5 kommenttia

  • Jokaisella uskoon tulleella on Pyhä Henki joka pitää elossa. Ae on lukittujen ovien takana tullut, mutta onko tullut voima korkeudesta, vai onko lähdetty heittämään verkkoa?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Kaikilla ihmisillä on pyhä henki, lähimmäisen rakkaus, olemuksessaan syntyessään tähän maailmaan. Sen merkityksen ymmärtäminen on sitten täysin henkilökohtainen asia.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pentti Korhonen sanoo:

      Martin Luther: “Über die Juden und ihre Lygen” Lutherin julistuksia: Juutalaisen tappaminen on Herralle otollista. Joka hirttää Erasmus Rotterdamilaisen, hirttää täin. – Sellainem oppi-isä se meidä evankelisluterilaisten esikuva ja opettaja on.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pentti Korhonen sanoo:

    Korjaus, piti kirjoittaa “Lügen”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Monet SRK:n eli Rauhanyhdistyksen käyttämistä ns. hoitokokouksista ovat olleet kaikkea muuta kuin Jumalan tahdon ilmaisua ja Pyhän Hengen vaikuttamia. He ovat itsekin julkisesti pyytäneet niitä jokunen vuosi sitten anteeksi, jos muistatte. Ja silti sama touhu ja puoskarointi jatkuu ilmeisesti varsinkin pohjoisemmassa Suomessa.

    Ilmoita asiaton kommentti