Onko sillä väliä, miten uskoo?

Olin itse mukana tuomasyhteisön 30-vuotisjuhlamessussa. Heti messun aluksi luin laulukirjojen väliin monistetun, messussa uskontunnustuksen paikalla luettavaksi tarkoitetun kauniin tekstin ja ilahduin siitä suuresti. Ja niin ilahtui vierustoverinikin, joka ei yleensä käy kirkossa. Sen vuoksi asiasta käyty polemiikki on tuntunut minusta lähinnä huvittavalta. Mutta toisaalta se tekee minut myös hyvin surulliseksi, koska oletan sen heijastavan osin laajempaa suvaitsemattomuutta kirkon piirissä olevia uudistushaluisia toisinajattelijoita kohtaan.

Mielestäni meidän on hyvä muistaa, että Jumala on paljon suurempi ja avarampi kuin eri aikakausien erilaisten teologisten keskustelujen synnyttämät dogmit, erilaiset uskontunnustukset ja muut julkilausumat. Hän on paljon suurempi kuin eri kirkkokuntien kirkolliskokousten tekemät päätökset siitä, miten tulee uskoa ja kunkin elää todeksi uskoaan.

Ihan oikeasti joskus mietin, että tarvitaanko jumalanpalveluksissa enää tällaista yhteisesti ääneen lausuttua uskontunnustusta? Itse olen yleensä uskontunnustuksen ajan hiljaa, koska en voi yhtyä sen joka kohtaan sydämestäni. Uskon siihen, että jumalanpalveluksissa vanhojen uskontunnustuksen ääneen lausuminen voi olla joillekin jopa se syy, miksi ei osallistu jumalanpalveluksiin.

Kysymys on paljon muustakin kuin vain virallisista uskontunnustuksista. Sisimmästäni nousee väkisinkin kysymys, miksei jokainen saisi uskoa niin kuin oikeaksi näkee ja sydämessään kokee? Miksi tuomita toisuskoiset sen perusteella, että heillä nyt sattuu olemaan hieman erilainen käsitys Jumalasta ja uskosta kuin minulla itselläni?

Jokainen muodostaa oman uskonkäsityksensä sen mukaan, mikä on hänelle totta ja joka resonoi hänen kokemustensa ja maailmankuvansa kanssa.

Joten emmekö voisi ajatella, että jokainen saa pitää oman uskonsa niin kauan kuin ns. kultainen sääntö on voimassa luomakuntaa unohtamatta? Ja eikö jokainen saisi muotoilla oman uskontunnustuksensa sen mukaan, miten uskoo?

Meille Kristuksen seuraajille lisähaasteen antaa Jeesuksen lähetyskäsky julistaa evankeliumia, joka on ilosanomaa siitä, että jokainen on ehdottomasti rakastettu. Hän on niin suuresti rakastettu, että Jeesus oli valmis jopa kuolemaan hänen puolestaan.

Eiköhän tämä ole se ydinsanoma ja kaikki muu on enemmän tai vähemmän kehällistä.

36 kommenttia

  • Päivi Huuhtanen-Somero sanoo:

    Anne-Marja, otsikkosi on avaramielisyydessään aika vesittävä. Itse tekstissäsi on paljon hyvää. Kiitos mielipiteestäsi, jonka moni tavallinen “uskonsatunnustaja” kirkossa on valmis jakamaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    Usko ei ole totena pitämistä vaan uksaltautumista Jumalan armon varaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Onko sillä väliä, miten uskoo?

    Kyllä varmasti on! Yksilökeskeisyys ei ole se tie, mitä kirkko kulkee. Kirkko on aina kulkenut yhdessä ja tunnustanut uskonsa yhdessä. Jumalanpalveluksen uskontunnustukset ovat yhteisiä sopimuksia jotka ovat ajansaatossa koeteltu. Yhden papin erilainen tunnustus ei ole niin vakava asia. Jos joka messussa jokainen rupeaisi laatimaan omia tunnustuksia, olisi tällöin rikottu jotakin oleellista.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Aivan, kirkko on kirkko, se on kollektiivi. Sitten jokaisella kirkon jäsenellä on oma elämä elettävänä ja oma Jumalan suunnitelma häntä varten, tämä on tietysti .yksilöllistä

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Tuossa taannoin jo kommentoinkin, miten esim. ryöväri ristinpuulla – jolle ihan etujoukoussa luvattiin sija paratiisissa – olisikaan löytänyt tiensä taivaaseen näiden Samien ja Anttien kaitsennassa.

      Kyllä nämä kaverit osaavat laittaa taivaan portit niin pienelle supulle, ettei siitä varmaan itse Herrammekaan (Hänhän siis suorastaan liikkui syntisten seurassa) olisi läpi päässyt.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Rantanen. “Tuossa taannoin jo kommentoinkin, miten esim. ryöväri ristinpuulla – jolle ihan etujoukoussa luvattiin sija paratiisissa – olisikaan löytänyt tiensä taivaaseen näiden Samien ja Anttien kaitsennassa.

      Kyllä nämä kaverit osaavat laittaa taivaan portit niin pienelle supulle, ettei siitä varmaan itse Herrammekaan (Hänhän siis suorastaan liikkui syntisten seurassa) olisi läpi päässyt”.

      Mikä tässä nyt on niin hankalaa? En tässä sanonut mistään taivaan porteista mitään.

      “Sitten jokaisella kirkon jäsenellä on oma elämä elettävänä ja oma Jumalan suunnitelma häntä varten, tämä on tietysti .yksilöllistä”.

      Sitten jokaisella kirkon jäsenellä on oma elämä elettävänä ja oma Jumalan suunnitelma häntä varten, tämä on tietysti .yksilöllistä

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Ja vähän historiaa: Uskontunnustus on syntynyt harhaoppeja vastaan ja Pelastussanoman (Evankeliumin) Aarteen säilymisen tähden.

    Perusta kaikessa on, että Jumalan Sana saisi muuttaa meidät, eikä niin, että me muutamme Jumalan Sanan meidän mielemme mukaiseksi. Jo heti Kirkon alkupäivinä uskon Perusta on haluttu suojata syntisen ihmisen mielenliikkeiden ailahteluilta yhteisellä tunnustuksella. Se on tehty juuri tämänkaltaisia ajatuksia vastaan mitä Isoaho Anne-Marja esittää.

    On äärimmäisen tärkeää, että pidämme kiinni Sanan väärentämättömästä informaatiosta, sillä vain Sanan kautta (Kristus) meillä on pääsy Jumalan luokse.

    Ihmisen omaa uskoa ja rakkautta ei saa nostaa Jumalaksi, koska silloin on kyse epäjumalan palvomisesta. Jumalasta tulevan uskon (Jumalan Pojan usko) tilalle on aina pyritty tuomaan ihmisen omaa uskoa ja sitä vastaan on alusta asti myös taisteltu Kirkossa, koska vain toinen on Pelastavaa.

    ”Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu.” Juud.1:3

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Jumalasta tulevan uskon (Jumalan Pojan usko) tilalle on aina pyritty tuomaan ihmisen omaa uskoa ja sitä vastaan on alusta asti myös taisteltu kirkossa, koska vain toinen on pelastavaa.” Tämä taistelu on ikävä kyllä usein merkinnyt sitä, että aito kristillinen usko on torjuttu kirkon johtajien taholta. Puhdasoppisuuden nimissä on tehty paljon sydämetöntä ja julmaa Jumalan lapsille.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Taistelua on myös pitäytyä tunnustuksessa. Sen ei tarvitse olla hyökkäävää, vaan puolustavaa. Kristuksen oppin puolustaminen on passiivista ja yhteiskunnan kanssa rauhassa elämistä, jos mahdollista, mutta aina kuitenkin Evankeliumin asiassa lujasti pysymistä.

    Gnostilaisuus oli Kirkon ensimmäisiä (n.100 luvulla) isoja haasteita, koska se perustui synegismiin ja ihmisen oman uskonnollisuuden mukaiseen opetukseen, jossa jokainen itse määrittelee oman jumalansa.

    On edelleen suuri vaara eksyä jos lähdetään ulos kirjoitusten ulkopuolelle. Kristillinen oppi on Juutalaisen kansan kautta tuotu ilmoitus ihmiskunnalle.

    Puhtaimmillaan gnostilainen uskonnollisuus tulee esiin islamissa ja hiukan huolestuttavaa onkin, jos gnostilaisuus saa sijaa Kristinuskon sisällä.

    Lopulta kysymys on Hengellisestä taistelusta, joka käydään ihmisen Pelastuksen kannalta tärkeimmästä asiasta, eli Kristuksen Persoonasta, jonka kautta ihmisen yksin on Pelastuminen.

    Kuten aikasemmin kirjoitin, on tärkeää, että ihminen muuttuu Jumalan Sanan seurauksesta, eikä siten, että me muutamme Jumalan Sanan kuten meille sopii. Tämä vaara on oikeasti olemassa, koska ihminen on mieltynyt valheellisuuteen ja epäjumalan palvomiseen. Jeesus sanoi: ”Katsokaa ettei kukaan eksytä teitä” joka toisin ajateltuna tarkoittaa, että on olemassa myös Oikea Tie, joka vie perille Taivaaseen. Juuri tämän tähden on hyvä pitäytyä Apostolisessa tunnustuksessa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Pitäytyminen on minun korvissani kovin pysähtynyt sana. Se tuo mieleeni vertauksen leiviskänsä maahan tallettaneesta miehestä, jolta otettiin sekin pois. Sana on tarkoitettu jaettavaksi elävänä ja vaikuttavana kaikkeen maailmaan. Kristityn kutsumus ei ole uskoakseni niinkään olla oikeassa kuin tehdä oikein ja hyvin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Olet oikeassa Martti, eikä pitäytyminen tunnustuksessa silti estä mitenkään ulospäinsuuntautumista, Evankeliumia viedään kaikkeen maailmaan ja on viety jo pitkään ja tunnustuksessa pysyen. Jostain syystä Jumala on sitoutunut omaan Ilmoitukseensa, ehkäpä se juuri siksi on Kirkolle ja yksittäiselle ihmiselle Kallio pohja, joka pysyy ajasta aikaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Tämä nousi myös esiin tunnustuksessa pysymisestä:

    Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan: “Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan”, sanoo Herra: “Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä”; ja: “heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista”. Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.

    Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on “suuri pappi, Jumalan huoneen haltija”, niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän. Hebr.10: 16-25

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anne-Marja Isoaho
    Anne-Marja Isoaho

    Kirjoittaja tunnustautuu avaraksi Kristuksen seuraajaksi, joka kirjoittaa niin kuin hänen sydämensä sanoo ja saarnaa ensisijaisesti itselleen