Onko Suomessa jo käytössä avioliittoeutanasia?

Eutanasia tarkoittaa ihmisen kuoleman aktiivista jouduttamista. - Suomeksi sanottuna siis tappamista. Tällainen toiminta on tällä hetkellä meillä kiellettyä.

”Aktiivinen eutanasia on Suomessa kiellettyä ja rangaistavaa. Kyse on henkirikoksesta, yleensä surmasta tai taposta: Molemmissa on kyse toisen ihmisen tahallisesta tappamisesta.”

http://www.minilex.fi/a/aktiivinen-eutanasia-on-suomessa-kielletty

Toisinaan eutanasiaksi kutsutaan myös sitä, että potilaan elämää ylläpitävät hoidot lopetetaan.

Tämä ei ole kuitenkaan varsinaisesti eutanasiaa, vaan tässä on kyseessä ihmisen luonnollinen kuolema. Toisinaan tällaista käytäntöä kutsutaan kuitenkin passiiviseksi eutanasiaksi.

”Passiivinen eutanasia on sallittua, sikäli kuin se tehdään hyvän lääketieteellisen käytännön mukaan. Saattohoidon loppuvaiheessa, ns. terminaalihoidossa, ei yritetä väkisin jatkaa potilaan elämää vastoin hänen tahtoaan. Olennaista on, että parantumattomasti sairaan potilaan kipua lievennetään ja loppuelämää helpotetaan. Yleensäkin potilaslaki edellyttää, että potilasta hoidetaan yhteisymmärryksessä hänen kanssaan: Jos potilas kieltäytyy tietystä hoitotoimesta, esimerkiksi avanteesta, hänen tahtoaan kunnioitetaan.” http://www.minilex.fi/a/aktiivinen-eutanasia-on-suomessa-kielletty

Näin siis lainsäädäntömme määrää tällä hetkellä eutanasiasta. Eutanasia ei ole tätä blogia kirjoittaessani meillä Suomessa käytössä (eikä toivottavasti tulekaan koskaan lailliseksi).

Otsikossa kuitenkin kysyn: ”Onko Suomessa jo käytössä avioliittoeutanasia?”

Avioeroa voi verrata kuolemaan. - Tämä ei ole oma keksintöni. Olen kuullut sen perhetyön ammattilaisilta. - Avioliitto on pyhä asia. Jumala on tarkoittanut sen ikuiseksi. Jeesus sanoo: ”Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." (Mark.10:9).

Luterilaisen käsityksen mukaan myös avioliitto voi kuitenkin raueta pois; kuolla. - Tämä ajatus perustuu lähtökohdiltaan sekin Raamatun sanaan. Apostoli Paavalin mukaan nainen ”saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle (Room. 7:3).” Avioliitto raukeaa/kuolee siis ainakin toisen osapuolen kuollessa.

Ilmeisesti näin käy myös silloin, kun jompi kumpi puolisoista tekee huorin. Jeesus näet sanoo: ”Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin... (Matt.5:32). - Tämän perusteella teologit yleensä katsovat, että aviorikos on hyväksyttävä avioeroperuste. - Kun toinen on uskoton, avioliitto ikäänkuin kuolee.

Tässä vaiheessa herää kysymys avioliittoeutanasiasta.

Eutanasian oikeutusta perustellaan yleensä pitkittyneen kärsimyksen päättämisellä. - Teemmekö me niin myös avioerojen suhteen?

Kun avioliitto tuntuu vain loputtomalta kärsimykseltä, se päätetään tappaa avioeron kautta. Tämänkin jälkeen suhde saattaa toki vielä elää kuin henkitoreissaan esim. sukulaisten esirukousten ja yhteisistä lapsista huolehtimisen kautta. - Lopullisesti kuolleeksi avioliiton tekee usein kuitenkin papin aamen, kun jompi kumpi osapuoli avioituu uudelleen!

Näinkö se menee? Pappi antaa avioliitolle armokuoleman pitämällä jollekin uusperheelle kauniin hääpuheen (joka on käytännössä samalla edellisen avioliiton hautajaispuhe)...

- Ja aivan kuin kuolemankin äärellä, myös avioerojen äärellä me olemme usein melko avuttomia.

Olennaiset kysymykset ovat kuitenkin siinä, edistämmekö aktiivista avioliittoeutanasiaa, vai onko kyseessä pikemminkin se, että vain todetaan esim. uskottomuuden jälkeinen avioliiton kuolinkampailu, ja pyritään lievittämään tarpeetonta kipua ja kärsimystä. - Kristityn lienee silti paras lähteä siitä, ettei hän aktiivisesti edistä kenenkään avioliiton kuolemaa, - sillä joskus avioliitot toipuvat kuin ihmeen kautta myös uskottomuuskriisien kuoliniskuista...

Olennaista on aina kysyä: ”Onko jo tehty kaikki asiat avioliiton puolesta?” - Aina avioliitot eivät sairasta kuolemanvakavaa tautia, vaikka niihin liittyvä kärsimys näyttäisikin juuri sillä hetkellä suunnattoman rajulta. - Onko papilla oikeus tarjota avioliiton kuoleman sinetoivää ”armopilleriä” sanomalla uudelle parisuhteelle aamen, jos alkuperäinen avioliitto olisi vielä pelastettavissa elävien kirjoihin?

Mitäpä jos olisikin syytä tappaa avioliiton sijasta avioliiton sairastuttanut ”bakteeri” (kuten esim. itsekäs halu toteuttaa omaa uraa, jokin sitkeä riippuvuus, tai mikä tahansa muu avioliiton pyhyyteen nähden toissijainen asia)? - Usein on nimittäin niin, että pastorien kiire siunata kovin sokeiden intohimojemme ohjaamana syntyneet uusperheet, ainoastaan sairastuttaa tällaisesta uudesta liitosta seuraavan uuden ihmissuhteen samoilla tunnustamatta jääneillä synneillä ja ongelmilla!

Onko kaikki siis jo tehty avioliiton puolesta? Tarjoammeko me pastorit liian hätäisesti rykäistyillä siunaamisillamme kuolemanpilleriä sille, minkä Jumala on yhdistänyt.

Raamatun sana haastaa itsetutkiskeluun (Mal.1:1-2, 13-15):

”Ja nyt teille tämä käsky, te papit!
Jos ette kuule ja paina sydämeenne, niin että annatte kunnian minun nimelleni, sanoo Herra Sebaot, lähetän minä teitä vastaan kirouksen ja kiroan teille suodut siunaukset. Minä olenkin ne jo kironnut, sillä te ette ole painaneet tätä sydämeenne.

...te olette tehneet tämän: olette saattaneet Herran alttarin peitetyksi kyynelillä ja itkulla ja huokauksilla, niin ettei hän enää käänny uhrilahjojen puoleen eikä mielisty ottamaan mitään teidän kädestänne.

Mutta te sanotte: "Minkätähden niin?" Sentähden, että Herra on todistaja sinun ja sinun nuoruutesi vaimon välillä, jolle sinä olet ollut uskoton, vaikka hän on sinun puolisosi, sinun aviovaimosi.
Niin ei tee yksikään, jolla on jäännöskään Hengestä.”

Tämä on meille paimenvirkaan kutsutuille vakava sana. Me emme voi estää moniakaan avioeroja tapahtumasta. - Sen voimme kuitenkin tehdä, että pidättäydymme kiirehtimästä vihkimään uusperheitä, edellisen avioliiton ollessa vielä elossa...

Tänään on syytä rukoilla parannuksen armoa kaikille perheille, ja koko Jumalan seurakunnalle pastoreista ja piispoista alkaen. - Herra armahda meitä!

24 kommenttia

  • Martti Pentti sanoo:

    Yksi Raamatun syvällisimmistä ajatuksista on, että uuden syntyminen edellyttää vanhan kuolemista. Vehnänjyvä on tunnetuin kielikuva. Puhutaan myös kuolemisesta pois synnistä, jotta saisi uuden iäisen elämän. Kenties tämäkin ajatus tulisi ottaa tässä keskustelussa huomioon.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Kiitos hyvästä, varsin kunnioittavasta ja asiallisesta kommentoinnista. – Laitan jo uuden blogin…

    Ilmoita asiaton kommentti