Onko uskonnon aika kadota?

Mistä me tulemme? Minne me mennemme? Mikä on uskonnon merkitys?

Isoja kysymyksiä, jotka kelpaavat Dan Brownin uuden jännitysromaanin aiheeksi. Alku on oikeastaan jännitysviihteen muotoon puettu saarna kahdesta teoriasta, joista toinen koskee elämän syntyä ilman Jumalaa ja toinen ihmisen evoluutiota. Teorioilla on vaikutus siihen, miten uskonnot ymmärretään ja mikä niiden merkitys voisi olla.

Dan Brownin läpimurtoteos Da Vinci -koodi (2004) esitteli suurelle yleisölle tweedtakkisen Robert Langdonin, Harvardin yliopiston symboliikan professorin. Hän ratkoo kuva-arvoituksia, murtaa koodeja ja pääsee selville erilaisista salaisuuksista tietojensa ja päättelykykynsä avulla. Lisäksi Langdon-jännärien kaavaan kuuluu päähenkilön parina kaunis älykäs nainen ja hurja pakomatka. Tälle voi toki naureskella, mutta se ei ole koko totuus.

Brownin kirjat ovat nimittäin ovelia, sillä ne esittelevät viihteen varjolla aina jonkin olemassa olevan tai sellaiseksi uskotun salaliiton, opin tai teorian, jonka ympärille jännitys tiivistyy. Alku sijoittuu ateismin ja tieteellisen maailmankuvan ympäristöön. Myös tietokoneilla on merkittävä rooli tapahtumien kulussa.

Järjestyksessään viides Langdon-romaani tarjoaa hieman vähemmän säntäilyä eri maissa kuin aiemmat romaanit. Romaanin liikkeellepaneva hahmo on julkkistiedemies ja -ateisti Edmond Kirsch. Hän on mielestään tehnyt tieteellisen läpimurron, jonka haluaa kertoa koko maailmalle suurellisessa tiedotustilaisuudessa. Hänen paljastamansa tieto laittaisi maailmankuvan palaset uuteen asentoon. Ennen kaikkea uskonnot joutuisivat arvioimaan omat totuuskäsityksensä uudestaan.

HUOM! Nyt seuraa juoni- tai oikeastaan aatepaljastus.

Romaanin sanoman voi tiivistää 1700-luvulla eläneen uskonnollisen visionäärin, runoilijan ja taiteilijan William Blaken runonsäkeeseen ”synkät uskonnot poistuvat & suloinen tiede hallitsee”. Ihmistä kahlitsevat uskonnot joutuvat väistymään kun selviää, että elämä on syntynyt fysiikan lakien mukaan. Tiede, johon kuuluu alati leviävä teknologia, muuttaa ihmistä ratkaisevasti.

Nämä kaksi asiaa tekevät uskonnoista, ainakin synkistä uskonnoista, iltaruskon airuita. Tulevaisuus on valoisampien aatteiden ja uskontojen.

Alku antaa ajattelemisen aihetta, vaikka ei jännäreistä perustaisikaan.

Dan Brown: Alku. Suom.
 Jorma-Veikko Sappinen. 
WSOY 2017. 463 sivua.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
    • Juuri näin . Ei ole mitään syytä pelätä tieteitä , nehän vain paljastavat jumalan salaisuuksia omilla kielillään. Jokainen uusi löytö tai ymmärrys on evankeliumin evolutiota vaikka sitä ei uskonnollisella kielellä kerrota.

      Vaikka tiedeihmiset eivät näekkään jumalan sormea löydöissään ,vaan voivat jopa kieltää sellaisen mahdollisuuden eivätkä voi hyväksyä jumala-hypoteesia kaiken alkuunsaajaksi, niin he tietämättään ylistävät jumalaa löytäessään aina uutta ja ennen selittämätöntä luomisesta.

      Jokainen uusi tieteen käytännöllinen saavutus on jotkoa luomiselle ihminen välikappaleena.Se älykin, jonka avulla he työskentelevät, on luomisen evolution tulosta ja sen saavutukset jatkuvaa luomista.

  1. ”Jos minulla olisi kaikki tieto…”

    Tiede ei kaikkinensa riitä ihmiselle, joka etsii Jumalaa ja syntiensä sovittajaa.

    Tiede ei pysty ratkaisemaan synnin ja kuoleman ongelmaa koskaan. Joku kysyy; mitä ongelmaa? Mutta toisille tuo on ongelma, joka painaa sielua maahan, vaikka sen pitäisi lentää. Onpa joku sanonut niinkin, ettei syntiä olisi ilman Jumalaa…Mutta kuolema kuitenkin pysyy, juuri synnin tähden.

  2. Ilman uskontoa elämä muodostuisi mahdottomaksi. Kristinusko voi kadota suomesta, mutta ihmisen luontainen uskonnollisuus ei katoa mihinkään. Alitajuntamme pitää siitä hyvän huolen. Jos jatkuvasti tiedostaisimme kaikki ne uhkatekijät, jotka meitä saattaa milloin tahansa uhata, niin elämä tulisi sietämättömäksi. Ei tarvita muuta, kuin ryhtyä pohtimaan sitä, mitä kaikkea seuraavaksi voi tapahtua ja yrittää varautua siihen kaikkeen. Pian havaitsee, ettei mikään riitä. Elämme kaikki, vain yhden sydämen lyönnin päässä kuolemasta. Entäpä jos sitä ei tule? Kuolema kulkee aina vierellämme. Sille emme voi mitään.

    Kuitenkin elämme päivästä päivään, niin kuin mitään uhkia ei olisi olemassakaan. Joidenkin kohdalla tuo normaali perusturvallisuus on murtunut. Siinä paljastuu se miten ohuen kuoren suojassa elämme.
    Uskomme normaalisti siihen, ettei meille tapahdu mitään pahaa. Tuosta uskosta muokkautuu perusta uskonnollisuudellemme.

    Tarvitsemme uskomme tueksi selitystä sille, miksi voimme elää elämäämme luottavaisin mielin.
    Kolmannentoista päivän pelko ja puun koputtamien ja vastaavat uskomukset kertovat luontaisesta uskonnollisuudestamme.

    Kristillisen uskon kadottua tilalle tulee muuta. Pohjois-Koreakin palvoo jumalana johtajiaan.
    N-liitossa jumalan paikalla oli Stalin ja kumppanit. En tunne yhtäkään kansaa, joka olisi kadottanut uskonnollisuutensa.

    • Pekka: ”Kuolema kulkee aina vierellämme. Sille emme voi mitään.”

      Pitäisikö voida? Jos pitäisi, niin miksi?

      Tiesihän Juicekin ”Syksyn sävelessään”, että elämä on kuolemista.
      Pitäisihän se jokaisen ihmisen tietää, että kuoleminen alkaa syntymästä, tapahtuu joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin ja mitä pitemälle elää, sitä nopeammin kuolee. Se on siinä sitten. Läheiset haikailevat aikansa, mutta parin, kolmen sukupolven jälkeen kellään ei ole enää muistikuvaakaan. Ainoastaan nimi hautakivessä tai uurnalehdon messinkikilvessä.

    • Piti vielä kysymäni, että mitä tekemiistä sillä on uskonnollisuuden tai sen tarpeen kanssa?

    • Pekka: ”haluaa luopua siitä ja valita tilalle muita, mielestään parempia uskontoja.”

      Miksi ihmeessä? Jos yhdestä pääsee, niin miksi joku toinen pitäisi hankkia tilalle? Taitaa Pekka taas teorisoida ihan omiaan.

    • Valistuksen ja työväenliikkeen ja naisasialiikkeen eli demokratian kehityksen vaikutuksesta. Lue historiasi hieman syvällisemmin Pekka.

    • Suomesta on tullut maailman paras paikka Valistuksen ja erilaisten kansalaisliikkeiden kuten työväenliikkeen ja naisasialiikeen ansiosta.

  3. KW! Eihän se haittaa, jos meidät unohdetaan, kun täältä lähdemme. Siinä on kysymys, joka koskee meitä kaikkia: Mihin me oikeasti menemme? Mieleeni tulee eräs vanha lähetyssaarnaaja, joka sanoi: Vaikka kuoleman jälkeen ei olisikkaan yhtään mitään, hän ei kuitenkaan ole menettänyt mitään, koska hänellä on ollut hyvä elämä. Mutta, jos kuitenkin on, miksi emme varautuisi siihen? Olen havainnut, että usko on auttanut jo tässä ajassa monissa asioissa. Koetuksen hetkessä ei ole niin yksinäistä eikä toivotonta.

    • Lahtinen: ”KW! Eihän se haittaa, jos meidät unohdetaan, kun täältä lähdemme.”

      No ei haittaa ei. Ei ainakaan minua. Tuskinpa tuo on isommin haitannut menneitä sukupolviakaan. Eipä ole valituksia kantautunut ainakaan minun korviini.

      Lahtinen: ”Mutta, jos kuitenkin on, miksi emme varautuisi siihen? Olen havainnut, että usko on auttanut jo tässä ajassa monissa asioissa.”

      Siinä on vain semmoinen pikku pulma kun ei tiedä minkä uskonnon jumalaa pitäisi ruveta kumartamaan. Matemaattinen tosiasia kun on, että todennäköisesti kumartaa kuitenkin väärää jumalaa, koska niitä on niin kovin montaa eri sorttia ja jokainen on kuulemma – ainakin niihin uskovien mukaan – se ainoa oikea. Tiedä hänestä sitten.

    • Älä usko uskovaisia. Jumalia on yksi vaikka uskontoja onkin monta ja niiden Jumalalle antamia nimiä vielä useampia. Monijumalaisetkin uskonnot saattavat perustua ajatukseen yhdestä jumaluudesta, joka ilmenee sadoissa eri hahmoissa. Ei sinun tarvitse minuakaan nyt uskoa, voisit kuitenkin miettiä asiaa.

  4. Maailmalla, Eurooppaa lukuun ottamatta, kristinusko voi paremmin kuin koskaan. Mutta se ei olekaan mitään valtion kanssa käsikynkässä olevaa kansankirkollisuutta. Mielenkiintoista on, että maailman elinvoimaisin ja kasvavin kristillisyys nykyään edustaa valtaosaltaan uskonpuhdistuksen ns. anabaptistista haaraa. Seikka, mikä suomalaisessa reformaatiojuhlinnassa on lähes täysin ohitettu. Suuri osa kristikunnasta on uskovien kastetta harjoittavia, valtiosta erillään olevia yhteisöjä.

    • Aivan, ei pure kuin kehittyvien maitten kohtuullisen primitiivisissä kulttuureissa eläviin ihmisiin.

      Toivottavasti olet mukana työssä joka pyrkii katkaisemaan uskontojen ja valtion välisiä siteitä?

    • Jari R kirjoitti:

      ”… kasvavin kristillisyys nykyään edustaa valtaosaltaan uskonpuhdistuksen ns. anabaptistista haaraa. ”

      Näin on asian laita. Tosin näillä menestysteologiaa levittävillä, usein upporikkaiden saarnaajien johtamilla lahkoilla taitaa olla hyvin vähän tekemistä kristinuskon kanssa. Ehkä olisi parempi puhua kristinuskon pohjalle syntyneistä uususkonnoista tai lahkoista.

      Muuten, kristinuskon ydin on ilo siitä että Jumala syntyi meidän ihmisten keskelle. Siis ilo, ei synkkyys.

    • Kaimani antaa nyt ikävästi väärää todistusta lähimmäisistämme, uskovista veljistämme ja siskoistamme. Suurin osa protestanttista kristikuntaa on nykyisin uskovien kastetta harjoittavia kirkkokuntia. Suurin osa näistä on jo verraten vanhoja ja vakiintuneita kirkkokuntia, joilla on vakiintunut oppi sekä vakiintuneet rakenteet ja johtamisjärjestelmät, eivätkä ne opeta menestysteologiaa, vaan klassista kristinuskoa. Tällaisia ovat esimerkiksi baptistit ja klassiset helluntailaiset. Heille menestysteologia on samanlainen kirosana kuin se on meille Jareillekin.

      Sen valitettavan tosiasian, että uskovien kastetta harjoittavista ryhmistä löytyy myös näitä menestysteologiaa levittäviä, usein upporikkaiden saarnaajien johtamia lahkoja, ei pitäisi yllättää ketään. Onhan kysymyksessä, vähän laskutavasta riippuen, vähintäänkin satojen miljoonien ihmisten ryhmä. Siihen joukkoon mahtuu kyllä menestysteologiaa levittäviä ja muutenkin opillisesti ja johtamistavoiltaan kyseenalaisia ryhmiä.

      Tasapuolisuuden vuoksi on hyvä muistaa sekin, että hyvin monet näistä uskovista elävät kotimaassaan vainottuina kovaa hintaa uskostaan maksaen olosuhteissa, jotka ovat yhtä kaukana menestysteologiasta kuten itä on lännestä. Heihin nähden Suomen Jarit elävät aikamoisessa lintukodossa.

    • ”Suurin osa protestanttista kristikuntaa on nykyisin uskovien kastetta harjoittavia kirkkokuntia.”

      Jo tämä lause ilmaisee kuinka harhassa nämä lahkot ovat. On vain yksi kaste, mitä on ihmettä on siis tuo ”uskovien kaste”, silkkaa harhaa. Tämä tästä.

    • Sana ”kaste” on aivan riittävä. Voit itse laskea Raamatusta, kuinka monta uskosta osatonta siellä kastetaan.

Kirjoittaja

Seppälä Olli
Seppälä Olli
PERMANTOPAIKKA-blogissa käsitellään laajasti kuulttuuriaiheita ja esitetään arvioita yksittäisistä taideluomista, erityisesti teatterista ja kirjallisuudesta.