Onko vikaa rakkaudessa, kun se ei toimi ?

Rakkaus o valtava voimavara avioliitossa mikäli sen annetaan toimia omien ehtojensa mukaisesti.
Nyt vain juuri päinvastaiset toimintaehdot ovat muodissa. Siksi päivitellään sitä, ettei rakkaus enää toimi ja, että avioliitto on menneen talven lumia. Sille ei enää ole annettavaa tälle ajalle. Jokaisen on saatava päättää elämästään yksin ja jopa puolison päätöksestä tietämättä. Yksilökeskeinen ajattelu on syö näin pohjan rakkauden mahdollisuuksien alta.

Rakkaus ei jätä mitään kertomatta, mutta yksilökeskeisyys pitää kaiken omana tietonaan.

Rakkaus tekee työtä meidän hyväksi. Yksilökeskeisyys vain toisen.

Rakkaus ei salaa sydämessään haudo mitään suhdetta vahingoittavaa. Yksilökeskeisyydellä sitä vastoin on siihenkin oikeus.

Rakkaus näkee toisen kaiken hyvän tuojana. Yksilökeskeisyys ei jää odottamaan, vaan etsii mahdollisuudet siihen muualta.

Rakkaus ei vaadi, vaan hyväksyy toisen sellaisenaan. Yksilökeskeisyys hyväksyy itsensä ja oman käytöksensä, mutta ei toisen.

Yksilökeskeisyys on tullut jopa häihin. Pidetään komeat häät pienelle yksilökeskeiselle joukolle.
Hääpuvut ja koristelut ovat pääasia. Ei hyvien ystävien suuri joukko, joka tuo varsinaisen juhlan tunnun. Häät kun ovat yksilökeskeisyyden juhlaa. Rakkautta ja ystävyyden tuomaa tunnelmaa arvostetaan vähemmän.

Miten rakkaus voisi toimia, kun sille ei anneta arvoa. Sen toimintaperiaatteita ei kunnioiteta.
Yksilökeskeisyys ei arvosta rakkautta, eikä se sitä kykene kunnioittamaan. Rakkaudella on näin ollen hyvin vähän toimintaedellytyksiä. Rakkaus on valtava voimavara vain siellä missä yksilökeskeisyys ei saa vapaasti toimia rakkauden vastavoimana.

137 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Ari. Ei kyse ole mistään erityisistä lahjoista, tai kyvyistä. Ei me näin hienosti osata toimia, jollei siihen ole saanut hyviä neuvoja muilta. Vasta sitten kun niitä neuvoja on käytännössä kokeillut ja huomannut , että nehän oikeasti toimii ! Silloin vasta alkaa innostumaan ja syntyy halua oppia rakastamisen taitoja lisää. Se vaan harmittaa etten tiennyt näistä taidoista juuri mitään silloin , kun kihlattuni kanssa alttarin eteen astelin. Hyvät mahdollisuudet oli pilata koko hieno juttu. Onneksi Eero kutsui avioliittoleirille. Siitä alkoi opettelu joskus viime vuosisadan lopulla. Joten paljon vastahakoisuutta olen ehtinyt jo kohtaamaan , kun olen näistä asioista intoillut muille.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Koulutuksen ja harjoittelun tuloksen voi oppia jopa katsomaan silmiin ja kuuntelemaan, kun puoliso huutaen ja haukkuen purkaa omaa pahaa oloaan. Se mahdollistaa sen että puolison aurinkoinen puoli kääntyy oikeaan suuntaan.

    Rajun tunnepurkauksen kuunteleminen loppuun asti hiljaa ja rauhallisena ei ole mikään helppo tehtävä. Kuitenkin juuri sitä kaivataan , että meidät hyväksytään kaikissa tilanteissa. eikä käsketä vaikenemaan, tai lähdetä karkuun, kun on itsellä erittäin paha olo ja haluaa sen purkaa pois.

    Tätä ei saa tehdä varoittamatta ja toista siihen valmentamatta. Yksi pahimpia rakkauden tappajia on yllättävät raivonpurkaukset.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Pesonen
    Pekka Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.