Onneksi ei ole äänioikeutta!

Pitäisikö itkeä vai nauraa kirkolliskokousvaalien ehdokaslistoja lukiessa, kas siinäpä kysymys! Valitsijayhdistyksien nimilistassa on kolmisenkymmentä toinen toistaan kliseisempää nimeä sekä puolue- ja paikkakuntasidonnaiset (maakunta, hiippakunta, kunta) ja harrastustoimintaan viittaavat (partio) nimitykset vielä päälle. Tuntuu kuin valitsijayhdistysten nimet olisi poimittu jonkun kirkkovaltuustojen yhteisen kevättempauksen ryhmätyöharjoituksesta, jossa on koetettu keksiä mahdollisimman monta synonyymiä ja ne listattu sitten taululle ja kopioitu.

Mitä siellä sitten on? Elävä kirkko kaupungissa, elävän seurakunnan puolesta, kirkko eläväksi, kristillisten arvojen puolesta, kirkon parhaaksi, yhdessä kirkkomme parhaaksi, kaikkien kirkko, ihmisten kanssa elävä kirkko, yhteinen kansankirkko, kevään kirkko, kirkko lähellämme, kirkko keskellä arkea ja juhlaa, kansankirkon ystävät, kansankirkon rakentajat, yhteisen tulevaisuuden rakentajat, ihmisen ja kirkon puolustajat, yhteisellä matkalla, tulkaa kaikki, viinipuu, muutoksen tuuli, Pohjantäden alla, arjen halleluja ja niin edelleen ja niin edelleen!

Yhteistä näille listoille on se, ettei ns. erkkikään ota selvää, mikä niiden alle ryhmittyneitä ehdokkaita oikeasti yhdistää vai yhdistääkö mikään. Puhumattakaan siitä, miten valitut edustajat sitten toimisivat vaikutusryhminä kirkolliskokouksen arjessa. Siellä ryhmäkäyttäytymistä ohjaavat muut sidonnaisuudet. Käytetyt listojen nimitykset eivät oikeasti kerro juuri mitään ja valitsijayhdistysten kuvaukset ovat kuin random -otannalla tulostettuja suoraan kirkollisesta puppusanageneraattorista. Pikasilmäyksellä löytää keskustalaisia vanhoillislestadiolaisia, aktiiveja sosialidemokraatteja, kokoomuslaisia, kristillisdemokraatteja, körttejä, viidesläisiä, karismaatikkoja, kreationisteja ja mitä kaikkia niitä ikinä onkaan, hyvin erinimisiltä listoilta. Vihreitä ja vasemmistoliittolaisia on keskittynyt Tulkaa kaikki –listoille, mutta sen nimen alla paljon muitakin.

On vaikea uskoa, että näiden tunnusten alla käytävää kirkolliskokousvaalia otetaan kirkon sisäpiirin ulkopuolella erityisemmin vakavasti. Mutta onneksi vaaliin saavat osallistua vain papit ja maallikoista vain kirkkovaltuustojen ja seurakuntaneuvostojen jäsenet. Ehkä heillä on käytössään omat tehokkaat ja informatiiviset kanavansa, jotka ohjaavat äänestämistä. Me muut saamme vapaina ja luottavaisina odottaa parasta mahdollista kokoonpanoa Turkuun kirkon korkeinta hallinnollista ja opillista valtaa käyttämään.

20 kommenttia

  • Sami Ojala sanoo:

    Onko meissä täällä pyörivissä sisäpiiriläisissä joku, jolle on epäselvää mitä Tulkaa kaikki -liike pitää tärkeänä?

    Yleisellä tasolla pidän blogistin teemaa perinteisenä neljän vuoden välein toistuvana höpötyksenä aiheesta, jolle ei nimien kohdalla oikein voi mitään tehdä – ainakaan nykytilanteessa. Ohjelmien suhteen olisi tietysti paljonkin tehtävissä. Näissä vaaleissa muodostetaan väliaikaisia ja kertaluontoisia valitsijayhdistyksiä, ei kirkkopuolueita. Ehkäpä pitäisi säätää niin, että vaaleissa saisivat toimia vain rekisteröidyt kirkkopuolueet.

    Mutta eipä ole kirkon johtohenkilöillä eli kirkkoneuvoksilla ja piispoilla ollut intoa tätä(kään) asiaa uudistaa. Ei nyt, eikä ennen. Aina on löytynyt kirkkoneuvos tai kaksi vastustamaan kutakin yksittäistä uudistavaa ajatusta.

    #jatketaankutenennenkin

    Ilmoita asiaton kommentti
  • klatvus sanoo:

    Risto Voipion kanssa olen samaa mieltä siitä yleisepäselvyydestä mikä vaaleissa vallitsee. Maan laajuiset kirkolliset ryhmät (huom. ei poliittiset puolueet) selkeyttäisivät asiaa kun mukana olisi julkinen linjaus ja taustateologia. (näin bloggasin hiljattain Pastorin ikkunasta https://latvus.wordpress.com ). Samasta blogista voi lukea lisää linjakysymyksestä.

    Muutoksen tuuli -verkosto (muutoksentuuli.com) on yksi askeleista tällä tiellä. Sen ovat luoneet Espoon Kevään Kirkko, Tulkaa kaikki – listat Helsingissä ja monet eri nimillä vaaleissa toimivat.

    Viime kirkolliskokouskaudella tein aloitteen maallikkovaalin muutoksesta suoraksi seurakuntalaisten vaaliksi. Esitys tyrmättiin erityisesti vetoamalla liian kalliiseen toteutukseen. Piilosyynä oli varmasti myös pelko status quon horjumisesta. Silloinhan voisi käydä niin että kirkolliskokous heijastaisi aidosti seurakuntalaisia.

    Tulkaa kaikki – liike on linjannut selkeästi vaaliohjelman. (https://www.facebook.com/tulkaakaikkihelsinki/?fref=ts ) Sen lisäksi on Hki/pappislista selkeyttänyt niin teologista taustaansa ja ohjelmallisia tavoitteita. Niistä voi lukea samasta linkistaä

    Vielä huomio Tukaa kaikki iikkeen lähetyspanokseen. Olen ollut lähetystyössä (SLS) ja pysyn koko elämäni myös lähetysmiehenä. Tulkaa kaikki – liike on lähetysmyönteinen liike, vaikka joskus herättänyt kritiikkiä kirkon yhteisten varojen jaosta. Myös tuo kritiikki on noussut (tai ainakin itse tulkitsen sen) lähetysrakkaudesta. Lähetys kulkee kirkon muutoksen mukana.

    Terveisin, Kari Latvus (kuluttajasuojelunmukainen info: kirjoitaja on vaalissa ehdolla Helsingissä TK-listalla)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Keskustan ja sitä lähellä olevan seurakuntaväen ajatuksia näiden vaalien yhteydessä:

    Maailma muuttuu. Tarvitsemme kirkon sanomaa ja uudenlaista yhteisöllisyyttä. Rakennamme kirkkoa, jonka jokainen voi kokea omakseen. Toimimme koko kirkkomme hyväksi, oman hiippakuntamme ja sen ihmisten parhaaksi.

    Arvostamme perinteitä. Luotamme Sanaan. Etsimme uutta yhdessä.

    Kunnioitamme toinen toistamme ja tapaamme uskoa. Yhteistyön hengessä saamme paljon aikaan.

    Tarjolla edustava lista. Hyviä ehdokkaita. Monilta aloilta. Nuorempia ja vanhempia. Paljon elämänkokemusta. Aktiivista vastuun kantamista.

    Lisäksi yksi esimerkki, kansainvälistä väriä suomalaiseen maisemaan muuttaneena, Tampereen hiippakunnassa maallikkoehdokkaana afrikkalainen prinsessa, joka työskentelee suomalaisessa koulussa ravitsemus ja siivoustyössä:

    https://www.facebook.com/groups/1239893322692495/

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Harri Raitis sanoo:

    Tässä hiukan lievitystä ahdistukseen. Kannattaisi hiukan enemmän tutustua sisältöihin ennen kuin menee halveksimaan “harrastustoimintaa”, partiokasvatusta: Partiotyön Ystävät ovat Turun arkkihiippakunnassa asettaneet ehdokkaita kirkolliskokouksen ja hiippakuntavaltuuston vaaliin, koska partiolaisen suhde Jumalaan merkitsee elämistä oman hengellisen yhteisön mukaisesti, partiolainen pitää huolta toisista ihmisistä, vaikkei se olisi oman, edun mukaista, ja partiolainen osaa toimia päätöksentekojärjestelmissä, sillä partiokasvatus kehittää aloitteellisuutta, vastuullisuutta, järjestelmällisyyttä ja organisointikykyä. Lisäksi oikeudenmukaisuuden edistäminen on partiolaiselle tärkeää, ja partiolainen haluaa sitoutua kirkkoonsa ja isänmaahansa. Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry. on solminut yhteistyösopimuksen Suomen evankelis-luterilaisen ja Suomen ortodoksisen kirkon kanssa. Lippukunnat, joiden taustayhteisönä on tunnustuksellinen uskontokunta, antavat sen tunnustuksen mukaista uskontokasvatusta. Noin 70 prosentilla lippukunnista on taustayhteisönä evankelis-luterilainen seurakunta. Partioliike on itsenäinen ja puoluepoliittisesti sitoutumaton. Yksittäiset partiolaiset ja Partiotyön Ystävät voivat olla aktiivisesti vaikuttamassa yhteiskuntaan myös poliittisesti yli puoluerajojen. Partiotyön Ystävien ehdokkaat suhtautuvat myönteisesti kirkon uudistamiseen ja ovat valmiita välttämättömiin muutoksiin.

    Harri Raitis, Partiotyön Ystävät-ehdokaslistan asiamies arkkihiippakunnassa

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Risto Voipio
    Risto Voipio

    Helsinkiläinen juristi ja KTT h.c., joka toimii useiden apuraha- ja kulttuurisäätiöiden ja yhteisöjen puheenjohtajana tai vastuuhenkilönä.