Onni onnettomuudessa, Edison!

 

Jos talosi on tulessa, lämmittele itseäsi. Tämä makaaberi sananparsi ei ole peräisin Ruttopuiston rovastin puppugeneraattorista, vaan jostakin syystä espanjalaiset tunnistavat ja tunnustavat sutkauksen omaksi kansalliseksi viisaudekseen. Latinalainen lentävä lause taas on sitä mieltä, että kyse on sinunkin asiastasi, kun naapurin seinä palaa.

Ehkä tässä ei sittenkään ole kyse niin kyynisestä suhtautumistavasta kuin miltä tulipalokiireellä lukien vaikuttaa. Kenties kysymys onkin siitä, että kivijalkaan palanutta taloa ei itkemällä ja vaikertamalla saa enää takaisin. Siksi kaikkein tärkeintä on se, miten menetykseen suhtaudutaan. Siis joko väärin tai oikein.

Joulukuussa 1914 Thomas Edisonin laboratorio tuhoutui lähes kokonaan tulipalossa. Vahingot arvioitiin yli 2 milj. dollariksi, mutta rakennukset oli vakuutettu vain neljäsosan arvosta, koska kun kerran betonisia pytinkejä oli pidetty paloturvallisina. Kaikkiaan tuhoutuneita rakennuksia oli 13.

Edison oli onnettomuuden sattuessa jo 67-vuotias. Suurin osa hänen työstään katosi yhdessä yössä taivaan tuuliin.

Seuraavana aamuna Edison katseli raunioita, murti suuta, väänti päätä ja loihe lausumahan: ”Tällainen onnettomuus on todella arvokas. Kaikki virheemme palavat poroksi. Kiitos Jumalalle, että voimme aloittaa alusta!”

3 viikkoa onnettomuuden jälkeen Edison toimitti markkinoille ensimmäisen fonografinsa, puhuvan koneen, eräänlaisen magnetofonin esiasteen.

Edisonin oikeanlainen eli lannistumaton asenne taisi tässä toimia onnena onnettomuudessa.

Edisonin sitkeydestä kertoo jotakin tämä hänen oma hehkulamppuhehkutuksensa: "En epäonnistunut. Löysin 2 000 keinoa, miten hehkulamppu ei syty. Tarvitsin vain yhden keinon saadakseni sen syttymään."

Aivan liian yksioikoisesti me olemme julistamassa takaiskuja onnettomuuksiksi, vaikka emme tiedä tulevia seuraamuksia. Eli menetyksiä ei kannata aivan heti määritellä onnettomuuksiksi, koska seurausvaikutukset voivat useissa tapauksessa olla myönteisiä. Kaikki muuttuu hyväksi, kaikenlaiset asiat. Ainakin jos on uskominen äiti Juliana Norwichlaista.

fonografihehkulamppu

 

8 kommenttia

  • Ruttopuiston rovasti sanoo:

    Thomas Alva Edisonin piikkiin on laitettu tämäkin sitaatti: “Nerous on prosentin verran inspiraatiota ja yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia hikoilua.”

    Mies oli sitä mieltä, että ihmiset tekevät kaikkensa välttyäkseen ajattelemisen vaivalta. Hmmm…

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      Ruttopuiston rovasti: “Mies oli sitä mieltä, että ihmiset tekevät kaikkensa välttyäkseen ajattelemisen vaivalta. Hmmm.”

      Tulee kylläkin mieleen, että sellaista vaikuttaa tapahtuvan myöskin uskonnollisissa ja kristinuskoon liittyvissä asioissakin. Esim. vanhat perinnäisuskomukset ja -tavat useasti “nielaistaan” sellaisenaan enempää asioita miettimättä. Jumala on antanut ihmisille ajattelun ja järjenkyvyt. Niiden käyttö on siis myös suositeltavaa.

      Apostolien tekojen 17. luku: “. Mutta veljet lähettivät heti yötä myöten Paavalin ja Silaan Bereaan……. 11. Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.”

      Johanneksen evankeliumin 4. luku: ” Tulee kuitenkin hetki, ja se on nyt, jolloin tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa, sillä Isä tosiaan etsii senkaltaisia palvomaan häntä. 24 Jumala on Henki, ja häntä palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuomo Hämäläinen sanoo:

    Kaikki pahuudelta ja kärsimykseltä näyttävä on itse asiassa hyvää ja Jumalan tahdon mukaista, jos vain katsotaan oikein tarkkaan. Selitä tämä bangladeshilaiselle kerjäläiselle, jolta meni talo ja perhe tulvassa. Tämän jälkeen hän lyö sinua bambukepillä jalkoväliin ja selittää senkin olevan hyvää ja Jumalan tahdon mukaista. Kuten kenties perimmiltään onkin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ruttopuiston rovasti sanoo:

      Höpöhöpö, Tuomo. Älä sotke asioita tahallasi.

      Elipa kerran Kiinan maaseudulla köyhä mies, jolla oli yksi ainoa hevonen. Eräänä iltana hevonen karkasi erämaahan. Naapurit valittelemaan huonoa onnea. Mies tuumasi, ettei sitä voi tietää, oliko kyse huonosta tai hyvästä onnesta.

      Seuraavana päivänä hevonen palasi mukanaan joukko villihevosia. Naapurit päivittelemään hyvää tuuria. Mies sanoi taas, ettei sitä voi tietää, oliko tuuri hyvää vai huonoa.

      Vanhan miehen poika yritti kesyttää yhtä hevoisista, mutta puttosi eläimen selästä ja mursi jalkansa. Naapurit… Mutta mies…

      Seuraavana päivänä hallitsijan lähetti tuli kylään kutsumaan kaikkia nuorukaisia sotaan. Kaikki kynnelle kykenevät nuoret miehet joutuivat lähtemään, vaan ei tuo koipensa katkaissut miehenalku. Naapurit…

      Eli jos, Tuomo, tarkoituksesi oli pilkata kristillistä johdatus-ajatusta, niin ammuit ohi maalin. Väärä uskonto…

      En usko ennaltamääräämiseen eli predestinaatioon, kristittynä minun ei myöskään tarvitse etsiä tapahtumiin vastauksia syyn ja seurauksen lain mukaan. Kaikki yhdessä vaikuttaa niitten parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      Ruttopuiston rovasti: “En usko ennaltamääräämiseen eli predestinaatioon, kristittynä minun ei myöskään tarvitse etsiä tapahtumiin vastauksia syyn ja seurauksen lain mukaan. Kaikki yhdessä vaikuttaa niitten parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.”

      Jumala on toki luvannut auttaa ja tukea uskollisia palvelijoitaan. Kommenttisi herättää kuitenkin kysymyksen, että ovatko nykyajan kärsivät (nälänhädästä, köyhyydestä, sodista, luonnonkatastrofeista, sairauksista jne.) noin yleisesti ottaen juuri erityisesti mielestäsi sellaisia, jotka eivät rakastaisi Jumalaa, verrattuna taas niihin jotka elevät paremmissa oloissa?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuomo Hämäläinen sanoo:

      On toki sinänsä mainio deduktio, jos ensin päättelee aivan oikean huomion siitä, että olen ensisijassa “antikalvinisti”. (Ja sen copypasteamisen vaikutuksia nykyajan fundamentalismissa jota ei tiedosteta tai tunnusteta kalvinistisiksi, vaikka ne huutavat sitä). Ja olettaa että tässäkin on kysymys siitä asiasta.

      Että sitä oltaisiin ikään kuin Jari Sarasvuon hengessä huutamassa lisää yrittämistä. Että sisäinen sankari juoksee itsensä kuuluisuuteen, tyhjää veret jalantyngästä ja kerää miljoonan. Että vaikeuksia on kestettävä, uskallettava epäonnistua ja niinedespäin. (Menestysteologiaa ilman Jumalaa.)

      Mutta ei, sen verran olen sinusta tiedostanut että olen tehnyt sen huomion että tämäntyyppinen on sinulle ylen vierasta. Ja tein siitä oletuksen että kysymys ei ole nytkään tästä.

      Olenkin hieman ihmeissäni miten olen mutkistanut asioita. En edes ajatellut pilkkaavani. Rehellisyyden nimissä pilkkaan ylipäätään harvemmin kuin mitä ihmiset sen tulkitsevat. He tekevät päätelmiä sanavalinnoista, kuten kuuluukin.

      Nähdäkseni se minkä tein oli jonkinlainen Zen-koan -tyylinen ratkaisu. Jokin joka sanoo jotain, kyseenalaistaa sen sitten, mutta kuitenkin kenties samalla jopa tukee sitä. En tehnyt tätä statementina, vaan jonain aivan muuna.

      Jos tässä tuli sitten kohtalonomaisuuden tuntua, niin se varmaan johtui sitten itämaisesta karman lain ilmapiiristä, joka mukaan saattoi livahtaa vaikka en sellaista tarkoittanut. Mutta Zen -muoto saattaa ohjata rakenteillaan asenteet tiettyyn kaavaan.

      Siksi otinkin teistä talteen muistojeni lokeroon yhden lauseen. Tuon ensimmäisen. Siinä on tulkittavissa sellaista asennetta, väitelausetta intentioistani että muuta. Se on hyvä lause, kertoo paljon. Sekä minusta että sinusta. Mitä se kertoo – no, sen riemun jätän muille tulkittavaksi. Siinä selviää ammattilaistason psykologisesta silmästä esimerkiksi jotain olennaista.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ruttopuiston rovasti sanoo:

    Vesa: Ymmärrän näin, että se Isä meidän-rukouksessa pyytämämme jokapäiväinen leipämme on tarkoitettu kaikille ihmisille. Se riittäis koko maailmalle, jos jakaisimme sen oikein. Nyt kuitenkin me etuoikeutettu kolmannes syömme sen miltei kokonaan, kolmasosalle jää murusia, viimeinen kolmannes jää kokonaan ilman.

    Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi myös antakaa. Tämä toimintaohje velvoittaa meitä, jotka itseämme kristityiksi kutsumme.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    >>>3 viikkoa onnettomuuden jälkeen Edison toimitti markkinoille ensimmäisen fonografinsa, puhuvan koneen, eräänlaisen magnetofonin esiasteen.>>>

    Suomalaiset kielentutkijat käyttivät matkoillaan tällaista fonografia jo 15 vuotta ennen mainittua tulipaloa. Sen sarjavalmistus oli aloitettu 1890.

    Edison oli poikavuosieni idoli, vahinko vain, etten ottanut hänen peräänantamattomuudestaan oppia omassa elämässäni. Edison keskittyi ongelmaan, kunnes se oli ratkaistu. Hän oli bisnesmies. Detroitissa on hänen Menlo Parkinsa pystytetty uudelleen ulkoilmamuseoksi Henry Fordin rahoilla. Suosittelen vierailua. Sähkölamppukin oli keksitty paljon ennen häntä, mutta kollegat eivät olleet osanneet keksintöään kaupallistaa Euroopassa.

    Hänen sähköjärjestelmänsä toimi tasavirralla, mikä suurten jännitehäviöiden vuoksi oli hölmöä. Vaihtovirtalaitteiston kehittänyt Tesla taisi juuri tämän miehen ansiosta kuolla rutiköyhänä. General Eletric lienee Edisonin perustama firma.

    Sittemmin hänen säihkeensä mielessäni väheni, kun kuulin millaista roistomeininkiä hän harrasti murhapolttoineen ja attentaatteineen periessään rojalteja elokuvateattereilta, joiden laitteisiin hän katsoi olevansa ainoa laillinen oikeudenhaltija. Osaksi siitä syystä elokuvateollisuus hakeutui länsirannikolle.

    Perin amerikkalainen mies.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru
    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (64 v., 117 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa24.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121