Oppi vai pelastus?

Olen palvellut Suomen Merivoimissa ja sieltä nyt eläkkeellä. Olen saanut sinä aikana monenlaista opetusta. Olen opiskellut vähän asejärjestelmiä ja myös merenkulun teoriaa. Olen pätevöitynyt paperieni perusteella Sotilasperämiehen ammattikuntaan. Siihen on mennyt noin kolme talviaikaa oppimiseen. Minulla pitäisi siis olla melkoinen ammattitaito merellä kulkemiseen. Tässä oli vain pieni mutta! Koulutusorganisaatio kouluttaa. Palvelusorganisaatio laittaa ihmiset eri tehtäviin. Ne eivät kohdanneet enkä siis voinut kasvaa käytännössä siihen pätevyyteen, joka minulla papereiden mukaan on.

Joku asia aina antaa herätteen ja sitten tuhertamaan. Jos ajattelemme Jeesuksen aikaa, ehkä se on vielä sallittua jopa suotavaa. Valtaeliitillä oli oppi, mutta Jeesuksella pelastus, eivätkä ne koskaan oikein kohdanneet. Se lapsenkaltaiseksi tuleminen on niin vaikea kohta ihmisen pelastuksessa.  Määrätyssä mielessä valtaeliitti oli oikeassa. He olivat Aabrahamin jälkeläisiä verisukulaisuuden puolesta, mutta eivät tunnustaneet Jeesusta oikein edes veljekseen, vaikka hänkin oli Aabrahamin poika. Juutalainen juutalaisista.

Minua hämmentää nykyinen kehitys. Raamattu pienenee symboliseksi kuin tähti kuusen latvassa. Samaan aikaan kirjoitetaan kiihtyvällä vauhdilla uusia ja uusia kirjoja suuria ja pieniä toinen toistaan viisaampaa. Asiantuntijat, joihin vedotaan, ovat vielä elossa tai äskettäin kuolleet. Kun oikein hurskaiksi heittäydytään, niin vedotaan kirkkoisiin, joitten nimiä en osaa edes lausua saati tietää mitä he ovat.

Jos minun pitäisi selvittää itselleni miten voin pelastua, niin varmaan aika ei riittäisi niiden kirjojen lukemiseen joita suositellaan. Ehkä niillä ei olekkaan tarkoitus pelastaa vaan saada aikaan liikettä kuin schindlerin lista.  Olemmeko irtautuneet Jeesuksen vetovoiman piiristä vertikaalin suuntaan ja alkaneet kiertää kuuta eli alkaneet kunnioittamaan omaa järkeämme Kaikkivaltiaan sijasta?

 

21 kommenttia

  • Meillä kaikilla on ilmeisesti joku käsitys pelastuksesta. Ainakin niillä, joille pelastus on tarpeellinen ettei ihan tärkeä. Jos me ajattelemme, että Jumalan lapsen vapaus on vapautta elää oman ymmärryksen mukaan ja saada täysi siunaus kannattaa, kertoa tarima meksikolaisesta kalastajasta.

    Amerikkalainen bisnesmies lomaili Meksikossa jossain rantakohteessa. Hän näki siellä miehen, joka istui onkimassa pienessä veneessään. Bisnesmies alkoi konsultoida: Jos sinä ostaisit ensin yhden kalastusaluksen ja kalastaisit tuolla avomerellä . Saisit paljon kalaa. Ostaisit lisää kalastuspaatteja ja pestaisit miehiä kalastamaan puolestasi. Sitten voisit tienata niin paljon, että itse voisit istua ongella ja katsella miten kalastajasi toimivat. Kalastaja kysyy: Miksi tuo vaiva? Minähän juuri nyt istun veneessäni ja ongin.

    Miksi tehdä hengellisiä harjoituksia, jos se ei kerran muuta elämässä mitään toisenlaiseksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Pesonen sanoo:

      “Jos me ajattelemme, että Jumalan lapsen vapaus on vapautta elää oman ymmärryksen mukaan ja saada täysi siunaus”.

      Sellainen ajattelu taitaa olla melko yleistä, että halutaan elää oman mielen mukaan ja jos jotain menee elämässä pieleen, niin siitä voi syyttää muita. Jumalan syyksi voi laittaa mitä vaan.

      Sen sijaan Jumalan asenne meihin on kuin kanaemolla joka kokoaa suuren poikaslaumansa siipiensä suojaan. Tuon tapahtuman seuraaminen on muuten mielenkiintoinen kokemus. On ihan uskomatonta millaisen poikasmäärän kana voi näin suojata. Jumalakin tahtoisi antaa meille suojan elämän monia kolhuja vastaan, mutta harva on halukas ottamaan Jumalan siunauksia vastaan, koska se merkitsee myös alistumista Hänen tahtoonsa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Pekka olen ymmärtänyt “oppisi” niin ettei siinä ole yhtään “vaatimusta”, kuinkas nyt sitten “mutta harva on halukas ottamaan Jumalan siunauksia vastaan, koska se merkitsee myös alistumista Hänen tahtoonsa”.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Leo Tihinen sanoo:

    Pekka, Jeesus sanoi: “Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla.”

    Niin, että mitä se kaikkivaltias Jumalan on samasta asiasta sanonut?

    Minua häiritsee monesti tuo “uskisten” touhotus (sielun)pelastuksesta. Se asia ei ole niin yksinkertainen kuin he antavat ymmärtää. Näitä “armontarjoajia” ei voi kilpailuttaa mitenkään. Eikä voi tietää, että minkä porukan matkaan pitäisi lähteä, jotta voisi pelastua.

    Pitäisikö alkaa Jehovantodistajaksi, liittyä Helluntaiherätykseen, seurata vanhoillislestadiolaisten opetusta jne. Tarjontaa riittää tälläkin sektorilla, mutta lopputuloksesta ei voi olla varmuutta, sillä “on monta uskoa päällä maan.”

    Minä sanoisin, että kannattaa delegoida tuo pelastus Jumalalle. Eiköpä Hän ole ainut asiantuntija tällä alalla, ja on luvannut hoitaa homman “ilman rahatta ja hinnatta”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuosituhannen alussa tulin mukaan vankilalähetystoimintaan. Aktiivisen puheenjohtajan ansiosta monet ovet avautuivat. Me purjehdimme yhteiskristillisen lipun alla ja olimme sikäli neutraaleja esiintyjiä teemalla vankilatyö. Erilaiset ovet aukesivat ja sain oppia paljon eri porukoiden dynamiikasta. Monissa eri paikoissa löysin sielunveljiä, mutta myös muuta kohtelua. Kaikki oli toki sivistynyttä, joten pahaa mieltä ei jäänyt. Kaikissa paikoissa oli myös havaittavissa sitä vainme-henkeä, jolle vieras on vierasta. Omasta taustasta ja muista kokemuksista johtuen olen tullut surulliseksi siitä, että niin paljon tuomiohenkeä omn erilaisis uskovia kohtaan ihan vain ennakkoluulojen pohjalta.

    Nyt olen karistanut puoluehenkisyyttä harteiltani, muitta en ole sen paremmin kelpaava kuin ennen esikoislestadiolaisena. Nimittäin tunnetut suunnat tietävät miten toisenlaiseen kuuluu suhtautua.. Mihinkään suuntaukseen kuulumaton on sellainen vieraslaji, jota vieroksuu kaikki ainakin näyttää siltä.Keskimäärin ihmiset ovat niin tietoa, oppia ja itseään täynnä, ettei kunnon keskustelua synny. Halusin päästä keskusteluyhteyteen kasteasiasta erään tunnetun henkilön kanssa, mutta siitä ei tullut mitään, kun hän vain käski ostaa määrättyjä kirjoja ja lukea niitä. Tuntuu siltä valitettavasti, että ikuisuusnäkökulma on kadotettu ja uskonharjoitus on suurelta osin oman viisauden esittelyä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Erkko Järvinen sanoo:

    Lauri Lahtinen. Tärkeintä on sijoittaa “Oppiin ja pelastukseen” Jeesuksen seuraaja seuraa johtajaansa, eikö? Ensiksi on siis uudesti synnyttävä ja toiseksi rukouksesta on tehtävä tärkeä osa elämää. Rukoiletko, kun olet pulassa, saairaana, jos joudut onnettomuuteen saatat rukoilla Jumalaa? Raamattu kehottaa rukoilemaan. Jos haluaa seurata Herraa Jeesusta, on uskottava häneen Joh. 3: 16 Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa ettei kukaan, joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Jos todella seuraa Jeesusta kuuliaisuus on välttämätöntä, se on sydämen toive.

    Käsky annettiin opetuslapsille, mutta se pätee meihin kaikkiin: Menkää kaikkeen maalmaan ja saarnatkaa evankeliumia. He saarnasivat yhdelle kerrallaan. Silloin ei ollut televisioita. silti opetuslapset muuttivat maailmaa. Tänä päivänä pääsemme jokaiseen kolkkaan.

    Emme seuraa Jeesusta sokeina, vaan herkkinä kohtaamaan ihmiset, jotka eivät seuraa Jeesusta. Jokainen tuntee jonkun, joka tarvitsee Kristusta elämäänsä. Todellinen seuraaja ei sulje korviaan, silmiään tai tunteitaan. On oltava herkkä kohtaamaan ne, jotka tarvitsevat Jeesusta kipeästi. Herraa voi palvella, palvelemalla toista ihmistä.

    Miksi pitäisi kärsiä ollakseen kristitty? Sinun ei ehkä tarvitsekaan kärsiä, mutta jos seuraat Jeesusta, luultavasti joudut kärsimään. Jos luulet, etteivät pastorit kärsi, et tiedä kaikkea. Jeesuksen seuraajat kärsivät. Sinut (me uskovat) saatetaan hylätä. Työsi saattaa kärsiä. Saatat kärsiä suhteissasi. Jotkut eivät hyväksy uskovia piireihinsä. Tiedätkö miksi? Herätät heissä epämukavuutta, koska persoonassasi on jotain epämukavaa, joka on heille vierasta.

    On pysyttävä siellä, missä olemme, vakkei meitä hyväksyttäisi. On tehtävä, mitä meidän uskovien täytyy, vaikkei siitä pidettäisi. On levitettävä evankeliumia, vaikkei sitä otettaisi vastaan.

    Olkaamme viisaita ja rohkeita jakamaan Jumalan sanaa, koska aikaa ei ole paljon.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      ”Ensiksi on siis…” Pelastuksesta on turha rakentaa oikeaa portaittaista järjestelmää. Näilläkin sivuilla väitellään siitä, tapahtuuko uudestisyntymä tuossa vai tässä vaelluksen vaiheessa, onko parannus kertakaikkinen vai elämänmittainen muutos tai tuleeko pelastus osaksemme nyt vai vasta iäisyydessä. Kristittyjä yhdistää Kristus, ei se, mitä me Hänestä ajattelemme tai lausumme.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Lauri Lahtinen
    Lauri Lahtinen

    Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. @agapekoti antaa pääsyn katsomaan livevideoita, joita olen pitänyt Agape-kodin porukalle pääasiallisesti, Nyt olen aloittanut siellä Hengen hedelmän osioiden käsittelyn. Jos nyt jotain sattuisi kiinnostamaan.

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit