Osaammeko enää kuunnella?

Lukijani!

Viime päivien uutiset ovat osoittaneet, että on helppo keksiä nokkela kysymys, mutta vaikea kuunnella vastausta. Ja vielä vaikeampaa lienee ottaa vastaus todesta.

Vanha kansa suosi sananlaskuja. Mitä Sananlaskujen kirja opettaa meille kuuntelemisesta?

Vanhemmat tahtovat neuvoa jälkikasvuaan. Siitä löytyy paljon esimerkkejä. "Kuuntele tarkkaan, poikani...pidä korvasi auki!" (4:20); "Kuuntele, poikani, viisauden sanoja...jotta säilyttäisit harkintasi..." (5:1); "Siispä, poikani, kuule minua, seuraa tarkoin, mitä sanon." (7:24); "Kuulkaa, lapset, isän neuvoja, olkaa tarkkana, jotta oppisitte." (4:1)

Viisaus on harkinnan perusta. Kaikki eivät kuitenkaan välitä, vaikka itse Viisaus kulkisi kaduilla ja toreilla ja opettaisi taitojaan suureen ääneen: " Minä kutsuin teitä, mutta te ette siitä piitanneet, minä uhkasin teitä, eikä kukaan kavahtanut." (1:24)

Ellei porkkana tehoa, niin kai edes keppiä pitäisi pelätä?

Henkilöillä, jotka johtavat kansoja tai valtakunnan yhteisiä asioita, täytyy olla neuvonantajia. Mutta ketä tahansa ei sovi avukseen palkata. "Jos hallitsija kuuntelee valheita, on hovissa kohta pelkkiä lurjuksia." (29:12)

Jees-väki ei siten kelpaa avustamaan ministeriä. Nämä yrittävät miellyttää esimiestään silloinkin, kun olisi aika kertoa karu totuus.

Meillä on taipumus poimia meheviä juoruja arjen höystöksi. Sellainen leimaa ihmisen. "Heittiö kuuntelee ilkeitä puheita, kieroilija turmion sanoja." (17:4) Panettelu tai huhupuhe ei toki mene läpi oikeuspaikalla, sillä rehtiys on siellä arvossaan: "Väärän todistajan käy huonosti, tarkkaa todistajaa kuunnellaan aina." (21:28)

Maailmalla on rikollisjärjestöjä, jotka hankkivat tulonsa sieppaamalla panttivankeja. Jo ammoin tiedettiin, että uhriksi ei kelpaa kuka tahansa. "Rikkaalla on, mistä maksaa lunnaat, köyhää on turha uhkailla." (13:8) Varattomien korvatko siis säästyvät kuulemasta kiristäjän vaatimuksia? Tuskin. Vanha viisaus ei enää suojaa ketään eurooppalaista.

Aina emme onnistu. Mutta väärät sanat tai kirjoitukset eivät ole syy tukkia korviaan. Pikemminkin päinvastoin. "Joka torjuu moitteet, pilaa elämänsä, joka nuhteita kuulee, hankkii ymmärrystä." (15:32) "Joka ottaa nuhteet opikseen, saa sijan viisaiden joukossa." (15:31)

Kuunnellaanko?

Sinun

Harmaa rovasti

4 kommenttia

  • ismo malinen sanoo:

    Kuuleminen pitää sisällään ymmärryksen. Jos korvilla kuulemme työläästi, niin sydän jää ilman ravintoa. Jeesus sanoi monesti: “Jos jollakin on korvat kuulla, hän kuulkoon.”

    “Kuuleminen” on Raamatun merkillisimpien asioiden joukossa. Kuka kuulee Jumalan äänen, Jeesuksen sanoissa?

    “Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.” 1.Joh.4:6

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      “Kuuleminen” on todellakin keskeisessä asemassa Jeesuksen opetuksessa. Eikä aiheetta, sillä se on juutalaisen uskontunnustuksen ydintä: “‘Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra.” (Matt. 12:29) tai “Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin.” (5. Moos. 6:4)

      Sananlaskujen kirjassa samaa kuulemista/kuuntelemista (‘šaama’) käyttävät jakeet 13:8; 15:31,32 sekä 21:28.

      Muut kohdat käyttävät ilmaisua “olla tarkkaavainen” (‘kaašab’). Hyvä mielikuva niissä tarkoitetusta tarkkaavaisuudesta syntyy, kun katsoo vaikkapa pystykorvaa koiraa, joka keskittyneesti kuunnellessaan kääntää molemmat korvansa äänen suuntaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    On huomattavaa, että Jeesus myös niin usein tarkentaa, että kuulija todella on ymmärtänyt mitä sanotaan, kun sanoo: “Katsokaa siis, miten kuulette; sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan.” Luuk 8:18

    Olen usein kysynyt lapsilta ymmärsittekö nyt varmasti mitä sanoin? Vastaus on yleensä ollut : “Joo”, mutta lasten teot puhuvat sen puolesta, että hukkaan on puheet menneet. Onkin varmasti niin, että se, joka “oikeasti” kuulee, myös ymmärtää ja toimii kuulemansa mukaan.

    Voisi siis sanoa, että usko tulee kuulemisesta ja taas usko ilman tekoja on kuollut, eli se joka kuulee Jeesuksen Sanat, muuttuu myös niiden mukana ja näin Jumalan Sana tulee meissä vaikuttajaksi ja toiminnaksi. Uskollisuus ja luottamus syntyvät myös hyvän sanoman kuulemisesta.

    Kuinka tämän kuulemisen voisi oikein ymmärtää, jollei niin, että kuuleminen saa meissä aikaan sydämmen muutoksen. Se taas joka ei kuule, on kuin vesi hanhen selässä.

    Herra anna meille kuulevat korvat.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Jeesus usein auttoi sisäpiirinsä kuuluvien (sic!) henkilöiden oppimista selittämällä sanomaansa heille muita tarkemmin. Muut taas joutuivat tyytymään siihen, miten he itse kykenivät liimailemaan palapelin palasia yhteen. Toki nainen Sykarin kaivolla tai sokeana syntynyt mies saivat “ulkopuolisuudestaan” huolimatta tehokasta yksityisopetusta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jouni Parviainen
    Jouni Parviainen

    Olen palvellut pääosan työurastani sotilaiden pappina. Eläkkeelle jäätyäni katselen blogissani maailmaa lyhyinä silmäyksinä (mottona "bona, bene, breviter", noin 2000 merkkiä). Teen sen milloin asiantuntemukseni pohjalta milloin pelkällä tunteella. Käytän jäsentelyn punaisena lankana teemaa Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä.