Ovatko pakolaiset tervetulleita keskuuteemme?

Jordaniassa vietettiin 25.5.2016 maan 70. itsenäisyyspäivää. Maassa eletään rauhanaikoja vaikka samaan aikaan kaikissa sen ympärillä olevissa maissa on levotonta. Jordania onkin mielenkiintoinen tapaus koko Lähi-idän epävakauden keskellä ja merkittävä tekijä alueen rauhanpyrkimyksissä.

Jordaniaa leimaa merkittävästi sen pakolaisten määrä. Maan väkiluku on 9,5 miljoona, joista merkittävä osa on ”vieraita”, kuten heitä usein kuvataan valtion toimesta.

Viime vuonna tehdyn väestönlaskennan mukaan 6,6 miljoonaa kansasta on jordanialaisia, joista merkittävä osa palestiinalaispakolaisten jälkeläisiä. Loput 2,9 miljoonaa, eli 30,6 prosenttia, on naapurimaista tulleita pakolaisia. Heistä noin 1,3 miljoona, 13,2 prosenttia on Syyrian pakolaisia. Irakilaisia on noin 131 000 vaikka moni arvioi tämän luvun huomattavasti suuremmaksi. Tämän lisäksi maassa asuu yli 600 000 egyptiläistä vierastyöläistä.

Vuosittain Jordanian väkiluku kasvaa 5,4 prosenttia johtuen pitkälle kasvavasta pakolaisvirrasta. Maahan tulee lähes päivittäin uusia pakolaisia.

Amnesty International teki vastikään tutkimuksen 27 eri maassa, jossa kartoitettiin mielipiteitä ja asenteita pakolaisia kohtaan. 27 000 ihmistä haastateltiin eri puolilta maailmaa, mukaan lukien Jordania.

73 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että ihmisillä on oikeus paeta sotaa tai vainoa toisiin maihin. Jopa 66 prosenttia haastatelluista esitti, että heidän hallituksensa pitäisi tehdä enemmän pakolaisten auttamiseksi. Vastaajista yksi kymmenestä sanoi olevansa valmiita majoittamaan pakolaisia omaan kotiinsa.

Kyseessä oli ensimmäistä kertaa julkaistavan pakolaisindeksi (Refugees Welcome Index). Kärkeen nousivat Kiina, Saksa ja Britannia.

Saksalaisista 96 prosenttia kertoi olevansa valmiita vastaanottamaan pakolaisia maahansa. Ainoastaan kolme prosenttia vastaajista Saksassa oli tästä eri mieltä vaikka joskus uutisia seuratessa voisi kuvitella, että vastustajien määrä on paljon suurempi.

Mielenkiintoista oli lukea merkittävän määrän pakolaisia viime vuosina vastaanottaneiden jordanialaisten ja kreikkalaisten asenteista. Jordanialaisista jopa 84 prosenttia vastasi, että heidän valtionsa voisi auttaa vieläkin enemmän pakolaisia. Kreikkalaisten keskuudessa luku oli 74 prosenttia. Luvut olivat hätkähdyttäviä ottaen huomioon miten paljon Jordaniassa ja Kreikassa on jo nyt pakolaisia. Pakolaisia, joiden paluu kotimaihinsa ei näytä toteutuvan lähivuosina.

Asenteiden tiukentuessa pakolaisia kohtaan Euroopassa, meillä olisi varmaan Suomessakin paljon oppimista Jordaniasta ja Kreikasta. Maat elävät todella tiukoilla isojen pakolaisvirtojen alla varsinkin kun tilanne ei ole paranemaan päin. Silti kansan keskuudessa elää halu auttaa ja toive, että valtio tekisi enemmänkin auttaakseen pakolaisia.

Toisaalta Amnestyn raporttia lukiessa joutui väkisin miettimään, että onko todellisuus kuitenkin se, että yleinen asenne pakolaisia ja turvanpaikanhakijoita kohtaan on edelleen globaalisti positiivinen, mutta vastustajien kasvava äänenkäyttö mediassa ja provokaatiot ovat sen verran näkyviä, että ne nousevat uutisotsikoihin yli hyvien uutisten.

Kyse lienee ennen kaikkea asenteissa ja lähimmäisen hädän tunnustamisesta. Jordaniassa näkee yllättävän paljon myötätuntoa pakolaisia kohtaan vaikka pakolaiset luovat isoja yhteiskunnallisia haasteita. Positiivinen asenne  luo hyvää pohjaa myös paikallisväestön ja pakolaisten rauhalliselle yhteiselolle.

 

34 kommenttia

  • Olli Pitkänen sanoo:

    Kysyn kirjoituksessani asenteestamme, olipa kyseessä sitten turvapaikanhakija tai pakolainen tai maan sisäinen pakolainen (evakko). Miten suhtaudumme häneen? Onko lähtökohta kielteinen vai myönteinen? Kovista äänenpainoista huolimatta monen eurooppalaisen asenne on myönteinen, niin kuin jordanialaisten kuin kreikkalaisten.

    Maailmanmeno ei ole rauhoittumaan päin, joten uusia pakolaisia ja turvapaikanhakijoita tulemme näkemään kasvavassa määrin. Silloin kysytään asennettamme, sillä se määrää lainsäätäjillekin suuntaviivat.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Kumpi aloitti? Sinä tietenkin. Sama kun pohtisimme sitä että josko seepra aamulla herätessään huomaisi olevansa raidaton.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Seepravertaus ei aivan avautunut.

      Kun mietimme asennettamme muukalaisiin, voisi sorvata sellaisenkin ajatelman, että ennen kuin kiinnitämme huomion seepran juoviin, voisimme vilkaista omia liinapollen pattipolviamme.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Huomiota voisi kiinnittää myös omaan puujalkaansa ettei tule vääntäneeksi siitä vitsejä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Voidaanko nyt ajatella niin, että suhtautumisessa turvapaikanhakijoihin/pakolaisiin asenteissa on vain kaksi vaihtoehtoa- on ja off? Jos se on off, niin se on “vihapuhetta” ja jos se on on, niin tarkoittaako se sitten sitä, että “rajat auki taivasta myöten? Mutta onko asia näin yksinkertainen? Kyllä asenteet ovat paljon myös riippuvia siitä, miten lainkuuliaisia nämä tulijat ovat. Tällä hetkellä poliisin ulottumattomissa Suomessa on noin 2500 pakolaista/turvapaikanhakijaa? Tämäkö pitäisi hyväksyä?

    Mitä tuohon “vihapuheeseen” tulee, niin se vaikuttaa olevan nykyisin muotisana. Se voidaan lyödä helposti sellaisenkin otsaan, joka sattuu olemaan asiasta eri mieltä.

    Timo Vihavainen toteaa tästä “vihapuheesta” blokissaan varsin osuvasti:

    “Mitäpä tämä ”vihapuhe” sitten oikein on? En ole huomannut yhtään sellaista vihapuheen kieltämisen puolustelua, joka ei itse asiassa tarkoittaisi aivan samaa kuin ennakkosensuurin voimaan saattamista, jotta saataisiin kuriton kansa ruotuun.”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Ei ole niinkään kysymys kurittomien saamisesta ruotuun kuin äkäisten lepyttämisestä. Mitähän kaikkea mahtaa nykyisin olla poliisin ulottumattomissa? Kymmenkunta suomalaista häviää vuosittain jäljettömiin. Pitäisikö hyväksyä virkavallan rajalliset voimavarat?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Olli Pitkänen sanoo:

      En usko, että on olemassa vain “on” ja “off” asennot. Koko elämänkirjo tulee vastaan asenteissamme. Uskon kuitenkin, että jos asenteemme on positiivinen niin se auttaa selvittämään vastaan tulevat haasteet paremmin. Jos lähtökohtaisesti asenteemme on negatiivine, sulkee se mahdollisuuden ratkaisujen etsimiseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Näyttää ainakin Oulussa yrittäjillä menneen usko Suomeen oikeusvaltiona, mikäli yksi “ruokaketju” saa toimia, kuten haluaa. Ehkäpä siinä lähtökohtaisesti positiivinenkin asenne saattaa kokea kolauksen.

      Kuten totesin, mikäli maahanmuuttajat eivät noudata maan lakeja, niin tuskin siinä posken kääntäminen ja silmien ummistaminen on oikea tapa toimia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Laillisuuden valvonta on virkavallan asia. Siihen ryhtyminen omin päin on sekin laitonta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Siis äkäisten lepyttäminen ennakkosensuurilla? No hyvä. Kun tiedämme nyt sitten virakavallan voimavarat, toivotaan Venäjän pitävän rajat kiinni vastaisuudessakin, että asenteetkin pysyvät kohtuullisina.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Ei jäljettömiin katoaminen ole laitonta. Ja puhun siis Suomen kansalaisista ja niistä muiden maiden kansalaisista jotka oleskelevat Suomessa laillisesti.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Siksi että omaiset pyytävät. Usein he tietystibepäilevät taipelkäävät riikosta Jos täysi-ikäinen kadonneeksi ilmoitettu ilmoittaa poliisille että hänä ei saa etsiä, etsintä loppuu siihen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Entäpä, jos veroviranomainen tai puolustusvoimat kaipaavat Suomen täysi-ikäistä kansalaista, onko hänellä oikeus pysyä tietymättömissä?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Olli Pitkänen
    Olli Pitkänen

    Olen kehitysmaa-aktivisti ja maailmankansalainen alunperin Joensuusta. Olen asunut pitempiä aikoja Tansaniassa, Jordaniassa ja Salomonin saarilla, ja työni takia matkustanut eri puolilla maailmaa. Nykyisin toimin Suomen Lähetysseuran Mekongin ja Oseanian Aluepäällikkönä. Seurailen mielenkiinnolla elämää Aasiassa ja muualla maailmassa, joista kirjoittelen havaintojani blogiini herättelemään ajatuksia kulttuurien erilaisuuksista, rikkauksista ja välillä niiden kummallisuuksista.